Osallisuuden vuosi 2021

”Oon ajatellut, että en halua olla yksi tuhannesta. Haluan olla yksi kymmenestä. Haluan olla osa jotain pienempää ja sillä tavalla merkityksellinen osa.”

Vuoden aikana olemme kutsuneet ja koonneet ihmisiä yhteen – puhumaan, ajattelemaan ja tekemään yhdessä. Olemme etsineet vastauksia ja näkemyksiä siihen, mitä on hyvä elämä, mistä hyvinvointi ja elinvoima syntyy sekä mitä ihmiset ajattelevat omasta kunnastaan ja sen kehittämisestä.

Olemme kohdanneet ihmisiä sekä verkossa että läsnä. Molemmat ovat olleet tärkeitä. Viime vuodesta johtuen erityisen hienoa on ollut, että olemme taas saaneet tavata ihmisiä myös kasvokkain. Silloin olemme saaneet jutella muustakin kuin siitä, mistä on etukäteen sovittu juteltavan. Silloin olemme tavanneet ihmisiä heidän omissa ympäristöissään, nähneet heille tärkeitä paikkoja ja kuulleet heille tärkeistä ajankohtaisista kuulumisista.

Näissä kohtaamisissa olemme innostuneet jonkun sanomisista niin, että olemme tuoneet ne terveiset muillekin. Olemme nauraneet jonkun kanssa niin, että kyyneleet on valuneet silmistä ja vatsaan sattunut. Olemme jääneet miettimään jonkun sanomaa, emmekä ole ymmärtäneet sitä vielä kotonakaan. Olemme nähneet kuinka ihmiset puhuvat toisilleen, tekevät yhdessä ja miettivät miten tästä eteenpäin.

Tätä kaikkea on ollut ikävä ja nyt vuoden lopussa mielessä onkin ilo ja kiitollisuus tästä kaikesta.

Osallisuus on osallistumista ja kuulumista

#osallisuuskahvit on verkossa toteutettava keskustelutilaisuus, jossa tuodaan yhteiseen keskusteluun teemoja osallisuudesta, kunnista ja niiden ihmisistä. Olemme kutsuneet ihmisiä yhteen erilaisilla teemoilla nyt vuoden verran ja keskustelu on ollut niin hyvää, että jatkamme kahvittelua myös ensi vuonna!

Olemme tuoneet nuoria mukaan keskustelemaan hyvästä elämästä maaseudulla Ideafestivaali-kampanjan kautta ja halunneet saada kunnat huomaamaan omat poismuuttaneet nuoret aikuisensa. On mietitty yhdessä, miten kotiseutusuhdetta voisi pitää yllä kaukaakin. Löysimmekin ison joukon upeita nuoria aikuisia Siikajoen Luohualta, Limingan Rantakylästä, Iin Oijärveltä, Oulun Kellosta ja Kiviniemestä, Raahesta, Sievistä, Taivalkoskelta, Vaalasta ja Ylivieskasta. Nämä nuoret ovat todellisia oman kotiseutunsa lähettiläitä, puolesta puhujia ja rohkeita uudistajia. Heitä kannattaa kuunnella.

Olemme kokeilleet uudenlaista yhteiskehittämisen mallia ja tuoneet siinä nuoret vastavalmistuneet eri alojen osaajat mukaan kuntien kehittämiseen Hailuodossa ja Vaalassa. Olemme pohtineet yhdessä Ilomantsissa, Karviassa, Posiolla, Tammelassa ja Viitasaarella sitä, mistä hyvinvointi ja elinvoima kunnassa syntyy – silloinkin jos väki vähenee ja/tai ikääntyy. Yhdessä Limingan kunnan teknisen toimen henkilöstön kanssa pohdimme sitä, mistä työhyvinvointi syntyy sekä miten omaa ja toisten työtä voisi tehdä paremmin näkyväksi. Ruskolla järjestimme kaikille avoimia kuntalaiskeskusteluja kirjaston kanssa yhdessä. Vuoden lopuksi kokosimme vielä nuoria aikuisia keskustelemaan suomalaisuudesta, identiteetistä ja kuulumisesta osana Erätaukoviikkoa.

”Jos yhteisö koetaan sellaiseksi, että siinä halutaan olla mukana, niin kyllä ne nuoretkin sieltä tulee.”

Osa osallistujista on ollut sellaisia, joille puhuminen ja asioiden sanoittaminen on ollut tuttua ja usein helppoakin. Osa osallistujista puolestaan on ollut sellaisia, joille kertominen tekemällä on ollut tutumpaa. Osalle on riittänyt se, että on oltu hetki yhdessä. Ovat tykänneet siitä, että ovat tavanneet uusia ihmisiä ja kuulleet uusia ajatuksia. Ja saaneet sanoa itsekin. Osa on kysynyt heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen, että ”mitäs nyt”. Ovat halunneet lähteä tekemään asioille jotain. Ja olleet iloisia, kun ovat saaneet muitakin mukaan. Osa on kuunnellut ja seuraillut muita kauempaa. Ovat ehkä tulleet seuraavallakin kerralla. Ja jollain kerralla sanoneet itsekin.

Jos tästä vuodesta pitäisi nostaa yksi asia, niin se olisi se, että ihmisiä kyllä kiinnostaa olla mukana, sanoa ja tehdä asioita yhteiseksi hyväksi. Olemassa olevat tavat vain eivät yksin riitä, tarvitaan uusia tapoja tulla mukaan. Yhteistä tekemistä ja vuoropuhelua pitäisi rakentaa enemmän niin, että viedään se osaksi ihmisten arkea. Sillä ei niinkään ole väliä, ollaanko verkossa vai läsnä – kunhan ollaan ja mennään sinne, missä ihmiset luontaisesti ovat. Tutustutaan heidän arkeensa ja tartutaan niihin asioihin, mitä keskusteluista nousee ja yritetään puhua niin, että kaikki ymmärtävät.

Kiitos tästä iloa ja toivoa tuoneesta vuodesta kaikille kumppaneille ja yhteistyötahoille!

Ensi vuonna jatketaan.

Virpi Harilahti-Juola

T. Virpi, Kaisa, Kaisa, Niina, Heidi, Satu, Riitta Johanna ja Satu-Maarit

Kirjoittaja

Virpi Harilahti-Juola

Kehittämispäällikkö

+358 40 678 1968 virpi.harilahti-juola@msl.fi Lue lisää henkilöstä

LindedIn - Linkki avautuu uudessa välilehdessä Facebook - Linkki avautuu uudessa välilehdessä