”Näitä muistoja ei voi ottaa meiltä pois”– hylätty kyläkoulu saa turvaa taiteesta Limingassa
Peltomaisema, välituntikello, lampaita laitumella ja lumihiutaleita. Kaikkiaan 14 maalausta on ripustettu ulkoseinille ja rikottujen ikkunoiden tilalle Limingan Rantakylän hylätyssä kyläkoulussa. Vuonna 2017 lakkautettu koulu sai uutta ilmettä Maaseudun Sivistysliiton ja Limingan taidekoulun yhteistyönä sekä Rantakylän koulun entisten oppilaiden tarinoiden voimin.
Maaseudun Sivistysliiton Tää on mulle tärkee -projektiin koulustaan vinkannut Vilma Ylilauri katsoo maalauksia tyytyväisenä.
”Näitä muistoja ei meiltä voi kukaan ottaa pois.”
Lamaannuksesta yhteisöllisyyteen
Vilma Ylilauri toivoo, että ilkivaltaa kokeneesta ja jopa vaaralliseksi koetusta Rantakylän koulusta tulee nyt turvallinen ympäristö taideteoksien ansiosta.
”Koulun lakkautus meni rumasti, ja rakennus jätettiin oman onnensa nojaan ilman lämmitystä ja sähköä. Rakkaasta koulusta keskellä kylää tuli surullinen näky ja pelottavakin paikka”, Ylilauri kertoo.
Hänen mukaansa koulun menetys sai koko kylän lamaannuksen valtaan.
”Toivon, että nyt paikan arvo ja merkitys kyläläisille tunnustetaan ja kyläläiset saavat kylän sydämen takaisin. Kaikkea menetettyä ei pysty palauttamaan, mutta koulun ympäristö sopii yhteisölliseen käyttöön, esimerkiksi viher- tai puistoalueeksi. Kylällä asuu paljon lapsiperheitä, ja kyläympäristö on näillä seuduilla merkittävä virkistysalue”, kertoo nykyään Helsingin yliopistossa metsätieteitä opiskeleva Ylilauri.
Viisi taiteilijaa
Maalauksia teki kaikkiaan viisi Limingan taidekoulun opiskelijaa. Pohjana teoksille olivat nimenomaan Rantakylän entisten oppilaiden tarinat ja muistot kouluajoista.
Limingan taidekoulussa syksyllä 2021 aloittanut Anna-Mari Metso kertoo tehneensä rantakyläläisten kertomuksia kuunnellessaan muistiinpanoja ja pieniä piirroksia luonnoskirjaansa. Häneltä teoksiksi niistä valikoituivat välituntikello, lumihiutaleet ja omenapuu.
”Täällä koulussa oli ilmeisesti koko ajan käsipelillä heilutettava kello käytössä. Lumihiutaleet tulivat koulussa pidetyistä hiihtokisoista. Lisäksi yksi oppilas kertoi, että oli istuttanut omenapuun koulun viereen kutosluokan viimeisenä päivänä. Omenapuussa oli kuulemma ollut omenoita tänäkin syksynä”, oululainen Metso sanoo.
Rantakylän taideprojekti oli hänelle lämminhenkinen ja tärkeä kokemus.
”Monia pieniä kouluja on suljettu. On hienoa, että näille asioiden saadaan näkyvyyttä taiteenkin avulla.”
Jännittäviä hetkiä
Limingassa asuva Teijo Hildén oli taideprojektissa mukana paitsi maalaamalla teoksia myös ripustamalla niitä paikoilleen.
”Mielenkiintoinen projekti, joka jännittikin hieman, koska osa teospohjista oli melkoisen isoja. Myös maalausten ripustaminen ikkunoihin oli oma temppunsa.”
Hildén maalasi töihinsä kaksi maisemaa, jotka avautuvat koulun pihapiiristä.
”Muut tekivät paljon ihmis- ja eläinaiheita, ja halusin itse paikkaan perustuvia maisemia mukaan. Toivon että maalaukset suojelevat rakennusta, eikä sitä enää enempää tuhota.”
Hildén harmittelee koulun hylkäämistä, sillä hän itse pitää vanhoista rakennuksista yleensäkin.
”Asun 1800-luvulta peräisin olevassa talossa Vanhassa Limingassa. Ihastuin paikkaan, ja sieltä on taidekoululle vain kivenheiton kävelymatka.”
Harmitus perheiden puolesta
Oulussa opiskeleva Okko Tuuri kävi Rantakylän koulua vuosina 2004–2010, ja hänen vanhempansa asuvat kotikylässä edelleen.
”Aika usein tulee täällä poikettua.”
Tuuri muistaa kyläkoulusta muun muassa pieneen lähimetsikköön tehdyt majat.
”Paikkana tämä oli todella luonnonläheinen. Viereisessä metsässä pystyi suunnistamaan ja hiihtämään. Kenttä oli kovassa käytössä, pelasimme tässä jalkapalloa, pesäpalloa ja jääpalloa.”
Tuurista kyläkoulun lakkautus on ollut ikävä asia.
”Harmittaa etenkin perheitten puolesta, että koulu lähti alta. Tänne on noussut uusiakin taloja, ja niissä on nimenomaan lapsiperheitä.”
Samaa murehtii Matti Ylilauri, joka ehti opettaa Rantakylässä kaikkiaan 24 vuotta. Kun koulu lakkautettiin, oppilaita oli edelleen lähes 70.
”Tässä koulussa olivat parasta luonto ja yhteisöllisyys.”
Ylilaurin mukaan Rantakylän opinahjossa mottona oli, että kaikki on mahdollista, kunhan yhdessä ensin sovitaan säännöt.
”Olimme esimerkiksi koulujen teknologiakisassa viisi kertaa finaalissa. Täällä kasvatettiin innovatiivisia, aktiivisia, kantaaottavia ja yrittelijäitä lapsia”, Ylilauri sanoo.
Turvallisuutta ja iloa
Limingan taidekoulun apulaisrehtori ja vapaan linjan opettaja Päivi Vehviläinen kertoo, että Rantakylän koulun projekti tuli kuin tilattuna tarinallisuus opetuksessa -kokonaisuuteen. Myös taidekoulussa opiskelevilla on ollut kokemuksia omien entisten koulujen lakkautuksista, joten Rantakylän kohtaloon pystyttiin samaistumaan.
”Vaikka rantakyläläiset menettivät tämän koulun ja kylän keskuksen, toivon maalausten antavan iloa. Kuulinkin jo, että eräs tässä pihalla rollaattorilla käynyt rouva oli alkanut melkein itkeä maalaukset nähdessään, kun oli ollut niistä niin ilahtunut”, Vehviläinen kertoo.
Myös Okko Tuurista taideteoksien saaminen ikkunoita suojaamaan on selkeä parannus, sillä pihalla pyörii edelleen kylän lapsia leikkimässä.
”Aiemmin sai pelätä, että rikkonaiset ikkunat putoavat jonkun lapsen niskaan. Nyt ympäristö on turvallisempi ja lisäksi teokset kertovat paikan historiasta.”
Elävä yhteys kotiseutuun
Rantakylän taideprojektin avajaiset olivat koulun pihapiirissä 30.9.2021. Kouluun maalauksien tekeminen kuuluu Maaseudun Sivistysliiton kaikkiaan kymmeneen Tää on mulle tärkee -kohteeseen Pohjois-Pohjanmaalla. Hankkeen muut kohteet ovat Sievin frisbeegolfrata, Ylivieskan Kasarmin alue, Kellon nuorisoseurantalo ja nuorten illat, Kellon Kiviniemen satama, Raahen Kylmäniemen uimaranta, Vaalan Pelson Lumotun hallan maa, Siikajoen Luohuan koulu, Iin Oijärven vetouistelukisa sekä Turvakonalusen laavu Taivalkoskella.
Tää on mulle tärkee -hanketta varten MSL kysyi jo juuriltaan lähteneiltä pohjoispohjalaisilta nuorilta heille tärkeitä kotiseudun kohteita syksyllä 2020. Haussa olivat lapsuus- ja kouluajan luontokohteet ja kulttuuriympäristöt, joiden toivottiin säilyvän jatkossakin.
Projektikoordinaattori Satu Himasen mukaan hankkeella halutaan pitää jo muualle muuttaneiden nuorten yhteys kotiseutuun elävänä.
”Pohjois-Pohjanmaa on nuorten maakunta, mutta haasteena on, että nuoriso joutuu lähtemään muualle opiskelemaan ja aika harva palaa tänne. Nyt projektissa olemme hakeneet uusia tapoja, miten nuoret pääsevät vaikuttamaan kotiseutunsa asioihin.”
Varsinaisesta paluumuuttohankkeesta ei Himasen mukaan ole kysymys, vaan yleensä kotiseutuyhteyden pitämisestä tiiviimmin ja pidempään yllä.
”Sekin on hienoa, että nuori puhuu kotikunnastaan ylpeästi.”
Lue lisää: