Vetovoimainen yhdistystoiminta – mikä innostaa mukaan ja mikä saa jäämään?
Yhdistystoiminta on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Silti monessa yhdistyksessä pohditaan tällä hetkellä samaa kysymystä: miksi uusia ihmisiä on vaikea saada mukaan ja ennen kaikkea, mikä saa ihmiset innostumaan ja jäämään?
Tämän kysymyksen äärellä olemme olleet myös useissa Maaseudun Sivistysliiton Taitava yhdistystoimija -koulutuksissa viimeisen vuoden aikana. Kun väki vähenee, tehtävät kasautuvat harvojen harteille, jaksaminen heikkenee ja lopulta myös yhdistyksen tulevaisuus voi vaarantua. Todellisuus ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen. Tilastojen valossa uusia yhdistyksiä perustetaan edelleen, ja ihmiset osallistuvat mielellään erilaisiin pop up -tyyppisiin tempauksiin ja tapahtumiin.
Yhteinen havainto koulutuksissa on ollut, että yhteisöllisyyden kaipuu ei ole kadonnut minnekään. Yhteisöllisyyden muodot ja osallistumisen tavat ovat kuitenkin muuttuneet ajan mukana. Ihmiset haluavat osallistua joustavasti ja omista lähtökohdistaan käsin. Toiminnan merkityksellisyys on tärkeää, samoin kokemus siitä, että on aidosti tervetullut mukaan.
Mistä vetovoima syntyy? Esimerkkinä Parkrun-tapahtumat
Millainen toiminta sitten vetää puoleensa? Viime vuosina paljon huomiota ovat saaneet erilaiset matalan kynnyksen yhteisölliset tapahtumat, jotka kokoavat ihmisiä yhteen ilman jäsenyyttä tai pitkää sitoutumista. Hyvä esimerkki tästä ovat myös Suomessa useilla paikkakunnilla viikoittain järjestettävät Parkrun-tapahtumat, jotka vetävät kymmeniä ja jopa satoja osallistujia yhteiselle lenkille lauantaiaamuisin.
Juoksutapahtumakaan ei synny itsestään, vaan vaatii useiden vapaaehtoisten panosta ja vaivannäköä. Mikä tapahtumissa siis vetää kerta toisensa jälkeen mukaan sekä osallistujia että vapaaehtoisia?
Osittain vastaus löytyy ihmisten kasvavasta kiinnostuksesta omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Parkrun-tapahtumissa on kuitenkin myös muita elementtejä, jotka tekevät osallistumisesta helppoa ja lähestyttävää. Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, ja mukaan voi tulla silloin, kun itselle sopii. Samalle lähtöviivalle ovat tervetulleita niin kävelijät, hölkkääjät kuin juoksijatkin.
Parkrunit ovat myös lapsi- ja koiraystävällisiä. Toiminta on rakennettu niin, että mukaan on helppo tulla omana itsenään ja omista lähtökohdistaan käsin. Yhdelle tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden liikkua, toiselle uusia tuttavuuksia ja kolmannelle yhteisön, johon kuulua.
Palataan siis otsikon kysymykseen: mikä saa innostumaan yhdistyksen toiminnasta ja ennen kaikkea jäämään mukaan myös pidemmäksi aikaa?
Vapaaehtoistoimintaa koskevissa tutkimuksissa vetovoimatekijöiksi nousevat muun muassa auttaminen, merkityksellisyyden kokemus, hyvinvointi, yhteisöllisyys sekä selkeät ja rajatut tehtävät. Myös tiedon osallistumismahdollisuuksista pitää olla helposti löydettävissä. Nämä kaikki tuntuvat toteutuvan Parkrun-tapahtumissa, joissa viestintää tehdään myös monikielisesti ja erilaiset osallistujat huomioiden.
Parkrun-tyyppiset tapahtumat eivät ole perinteistä yhdistystoimintaa, mutta niiden rakenteista ja tunnelmasta voidaan ammentaa paljon oppia. Kansainvälisesti ja myös Suomessa erityisesti nuorten aikuisten koettu yksinäisyys on hälyttävässä kasvussa. Ehkä tärkeimpänä nousee esille Parkrunin periaate: ketään ei jätetä eikä kukaan tule viimeiseksi. Tästä pitää huolen joukon hännillä kulkeva vapaaehtoinen, niin sanottu tail walker. Lopuksi kokoonnutaan vielä yhteisille kahveille.
Juuri tällaisista kokemuksista syntyy toiminnan vetovoima. Samalla esimerkki muistuttaa siitä, että matalan kynnyksen osallistuminen ei synny itsestään. Taustalla on ihmisiä, jotka suunnittelevat, viestivät, kantavat vastuuta ja pitävät huolen siitä, että toiminta jatkuu viikosta toiseen.
Tämä koskee kaikkea kansalaistoimintaa. Vaikka ihmiset osallistuvat mielellään erilaisiin tapahtumiin ja tempauksiin, kaikkea kansalaistoimintaa ei voi rakentaa niiden varaan. Suomalainen yhdistyskenttä ylläpitää valtavan monipuolista toimintaa harrastuksista ja kulttuurista turvallisuuteen, ympäristötyöhön, hyvinvointiin, vertaistukeen ja osallisuuden vahvistamiseen. Monet näistä tehtävistä edellyttävät pitkäjänteistä työtä, osaamista, toimivia rakenteita ja riittäviä resursseja.
Erityinen rooli on myös maamme asukas-, kaupunginosa- ja kyläyhdistyksillä. Parhaimmillaan ne ovat paikallisyhteisöjen käyttövoima. Ulospäin toiminta voi näyttäytyä tapahtumina, juhlintana tai talkoina, mutta taustalla tehdään paljon näkymätöntä työtä. Yhdistykset kokoavat ihmisiä yhteen, huolehtivat paikallisten äänten kuulumisesta päätöksenteossa, kehittävät palveluita ja rakentavat yhteistyötä asukkaiden, yritysten, kuntien sekä muiden toimijoiden välille. Ne ovat yhteisöjensä puolestapuhujia ja kehittäjiä.
Vetovoimainen ja vastaanottava yhdistystoiminta ei synny sattumalta, vaan se rakennetaan tietoisilla teoilla. Samalla on huolehdittava siitä, että toiminnalle on riittävät edellytykset. Kansalaistoiminta tarvitsee kokoontumispaikkoja, aikaa, yhteiskunnallista arvostusta sekä ihmisiä, jotka jaksavat koordinoida toimintaa ja kantaa vastuuta. Matalan kynnyksen osallistuminen on mahdollista vain silloin, kun joku huolehtii siitä, että ovi on avoinna.
Tarvitsemme rohkeutta etsiä uudenlaisia tapoja toimia. Ehkä tulevaisuuden yhdistystoiminnan keskeinen kysymys ei kuitenkaan ole vain se, miten löydämme uusia vapaaehtoisia, vaan myös se, miten rakennamme sellaista kansalaistoimintaa, jolla on mahdollisuus kukoistaa myös tässä haasteellisessa ajassa.
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kaisa Kervinen
Koulutussuunnittelija, kansalaistoiminnan asiantuntija
+358 45 322 8098 kaisa.kervinen@msl.fi Lue lisää henkilöstäKirjoittaja
Virpi Skippari
Koulutus- ja kansalaistoiminnan päällikkö, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry), Työyhteisösovittelun Diploma (HY+)
+358 40 737 8089 virpi.skippari@msl.fi Lue lisää henkilöstä
Twitter - Linkki avautuu uudessa välilehdessä
LindedIn - Linkki avautuu uudessa välilehdessä
