Hyvinvointi ja osallisuus kuntien hyvinvointikertomuksissa – miksi mitataan, mitä mitataan?

Osallisuus, Blogi

Kirjoittajat: Mari Kattilakoski ja Päivi Kurikka

Hyvinvointi ja osallisuus kuntien hyvinvointikertomuksissa – miksi mitataan, mitä mitataan?

Hyvinvointikertomus on kuntien ja alueiden lakisääteinen ja keskeinen työkalu asukkaiden hyvinvoinnin tilan seuraamiseen. Hyvinvointikertomuksessa linjataan myös tavoitteet ja toimenpiteet kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Mutta miten hyvinvointia lopulta määritellään ja mitataan? Ja kuinka osallisuus hyvinvoinnin keskeisenä ulottuvuutena näkyy hyvinvointi-indikaattoreissa?

Elinvoiman tarkastelu kaipaa uusia täydentäviä mittareita?

Hyvinvointikertomuksissa seurataan kuntien talouden ja elinvoiman kehittymistä. Tuloja, menoja ja väestörakenteen kehitystä. Keskeisenä elinvoimamittarina on työllisten osuus väestöstä.

Onko hyvä elämä ja hyvinvointi lopulta riippuvainen kuitenkaan kunnan koosta tai jatkuvasta väestönkasvusta? Millaisia uusia mittareita elinvoiman tarkasteluun voitaisiin hahmottaa?

Kuinka esimerkiksi tilastoissa näkymätön väestö, eli kunnissa liikkuvat monipaikkaiset, saataisiin näkyväksi? Tulisiko myös luonto- ja kulttuuripääoman tuomat matkailu- ja tulovirrat huomioida elinvoiman mittareissa?

Voitaisiinko jo työelämän ulkopuolella olevan ikääntyneen väestön osaaminen, tiedot ja taidot sekä usein aktiivinen toimijuus vapaaehtois- ja järjestötoiminnassa tunnistaa nykyistä enemmän myös paikallisen elinvoiman lähteeksi?

Osallisuus ohuesti mukana

Kuntien hyvinvointikertomuksiin kerätään laajasti erilaista tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista väestöryhmittäin ja koko väestön osalta.

Lasten, varhaisnuorten ja lapsiperheiden osalta kerätään koettua terveyttä, päihteiden käyttöä, lapsiperheköyhyyttä, palvelujen käyttöastetta, sekä lasten harrastamista ja liikuntaa koskevaa tietoa. Osallisuuden kokemuksen mittarina näyttäytyy ”Ei yhtään läheistä ystävää” indikaattori, joka pohjaa 8. ja 9. luokkalaisten kouluterveyskyselyyn.

Nuorten ja nuorten aikuisten osalta kerättävä hyvinvointitieto on hyvin samankaltaista. Osallisuuden mittariksi voidaan ystävä-indikaattorin ohella tunnistaa myös nuorten työelämäosallisuutta seuraavat indikaattorit. Tämän kaltaisten mittareiden voi katsoa kuvastavan osaltaan ”yhteiskunnan jäsenyyttä”.

Työikäisten hyvinvointia seurataan mittareilla, jotka kuvastavat päihteiden käyttöä, työttömyys- ja työkyvyttömyysastetta sekä palvelujen käyttöä. Osallisuudelle ei ole tunnistettavissa selkeästi omaa mittaria, mutta jälleen osallisuuden mittarina voidaan pitää työelämäosallisuutta seuraavia indikaattoreita. Työelämäosallisuutta seurataan ensisijaisesti käänteisesti, työelämän ulkopuolelle olevien osuutena.

Ikäihmisten osalta seurataan asioita kuten lääkkeiden käyttöä, asuuko kotona ja yksin, ja erityisesti yli 75-vuotiaiden osalta kotihoidon ja laitoshoidon asiakkuuksia sekä lääkärikäyntejä. Osallisuus on mukana otsikkotasolla, mutta varsinaisista indikaattoreista ei ole tunnistettavissa selkeää osallisuutta tarkastelevaa mittaria. Toki palvelujen tarjoaman turvan voi tulkita osallisuutta tukevaksi ”kohtaamisen instituutioksi”.

Kaikkien ikäryhmien osalta seurataan erityisesti sairastavuutta, köyhyyttä ja pienituloisuutta, rikoksia sekä palvelujen käyttöastetta. Yleisenä osallisuuden mittarina seurataan kuntalaisten äänestysaktiivisuutta.

Osallisuus, kokemuksellisuus ja hyvä esiin

Kaiken kaikkiaan kerättävän hyvinvointitiedon osalta hyvinvointi-indikaattoreissa painottuu selkeästi pahoinvoinnin, huono-osaisuuden ja palvelujen käyttöasteen mittaaminen.

Osallisuus on käsitteenä mukana, mutta käytännössä osallisuutta mittaavia indikaattoreita ei juurikaan ole vielä käytössä.

Hyvinvointia mitataan ensisijaisesti siis käänteisesti. Tämä ei kuitenkaan yksiselitteisesti paljasta väestön paikallisen hyvinvoinnin tilaa. Kuten, kuinka ihmiset itse kokevat oman hyvinvointinsa, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

Tästä syystä voidaankin perustellusti esittää, että hyvinvointia koskevaa tietopohjaa tulisi täydentää enemmän myös suoran ja koetun hyvinvoinnin mittareilla, sekä hyvinvoinnin laadullisten tekijöiden tarkastelulla.

Hyvinvointi-indikaattoreihin tarvitaan myös selkeämpiä osallisuuden mittareita. Tällaisia on jo nyt valmiina ja käyttöön otettavissa. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sokra-hankkeessa kehitetty Osallisuusindikaattori on myös tieteellisesti validoitu.

Myöskään tulevaisuuden näkymiä ei tulisi unohtaa. Hyvinvointitutkimukset osoittavat, että oletukset tulevaisuuden kehittymisestä vaikuttavat koettuun hyvinvointiin. Tästä syystä kunnissa ja hyvinvointitutkimuksissa olisikin hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka saada paremmin myös hyvä näkyviin.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen KestäväMaaseutu -hankkeen toimijoiden yhteisestä, kolmen blogin sarjasta, jossa pohditaan osallisuustyötä kunnissa.

Kirjoittaja: Mari Kattilakoski, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, KestäväMaaseutu -hanke
Ensi viikolla erityisasiantuntija Päivi Kurikka pohtii sitä, kuinka oleellinen osa osallisuuden johtaminen on kunnan johtamisjärjestelmässä

Vieraskynät:

Mari Kattilakoski (YTL)
Projektitutkija, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus
Hankkeet ja julkaisut
Twitter: @MariKattilakos2

Päivi Kurikka
Erityisasiantuntija, Strategiayksikkö, Kuntajohtaminen, demokratia ja kestävä kehitys
Twitter @paivikurikka1