Kuntapäättäjä – mitä sinä kuulet ja ketä kuuntelet?

Osallisuus, Blogi
kuntalaisten kuuleminen, osallisuus
Penkkikahvila, kuvaaja: Martu Väisänen

Kunnan tehtävä on kuulla kuntalaisiaan. Sen kaikki tietävät ja se sanotaan myös laissa. Mutta miten se tulisi tehdä? Kenen ääni kunnassa kuuluu ja kenen viesti jää kuulematta?

Ajatus siitä, että jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus vaikuttaa suoraan päätöksentekoon, haastaa perinteisen puoluepoliittisen vaikuttamisen. Niinpä myös luottamushenkilöt tarvitsevat uusia tapoja kuulla kuntalaisia ja saada eri kuntalaisten ryhmien ääni kuuluviin ja osaksi kunnallista päätöksentekoa. 

Me havahduimme tähän tarpeeseen muutamia vuosia sitten. Tiesimme, että ihmisiä kyllä kiinnostaa omaa kuntaansa ja itseään koskevat asiat ja heillä on kyllä sanottavaa, mutta ei aina paikkaa kertoa ajatuksistaan tai kokemuksistaan. He olivat niitä, jotka eivät vastanneet sähköisiin kyselyihin tai osallistuneet kunnantalolla järjestettäviin työpajoihin. He olivat myös niitä, jotka eivät tulleet vaaliteltoille tai ehkä edes äänestäneet kuntavaaleissa. 

He olivat esimerkiksi lapsiperheitä, joiden arki oli jo niin aikataulutettua, että siihen ei sopinut useamman tunnin mittaista tilaisuutta poissa kotoa ja harrastuksista. Mutta kauppareissulla tai leikkipuistossa he saattoivat pysähtyä ja tulla kahville. Samalla he antoivat arvokasta tietoa omasta arjestaan ja juuri niistä asioista, joita kunnassa valmistellaan ja joista siellä päätetään. He olivat myös nuoria, joille kuulemisissa käytetty kieli oli niin vierasta, että siihen ei tullut kiinnitettyä mitään huomiota. Mutta koulu oli heille tuttu ympäristö ja siellä opimme paljon siitä, millaista nuorten arki on. He olivat myös niitä, jotka kavahtivat ihmisjoukkoja ja julkisia tilaisuuksia. Heitä pääsimme kuuntelemaan samalla, kun veistimme lunta tai hoidimme yhteisöllistä puutarhaa. 

Niin syntyi penkkikahvila 

Näistä havainnoista syntyi penkkikahvila. Ensin se syntyi kohtaamisen tarpeeseen ja siitä se kehittyi menetelmäksi lisätä viranhaltijoiden, poliittisten päättäjien sekä kuntalaisten välistä vuoropuhelua osana oman kuntansa päätöksentekoa. Penkkikahvilan vahvuuksia on se, että se viedään sinne, missä ihmiset luontaisesti ovat. Sitä kautta viranhaltijoiden ja päättäjien on mahdollista ymmärtää kuntalaisten arkea paremmin ja saada siitä tietoa osaksi valmistelua ja päätöksentekoa. Samalla kunta saa kuntalaisten suuntaan kasvot ja muuttuu ihmisen kokoiseksi. 

Penkkikahvila, kuvaaja: Martu Väisänen

Tämänkaltainen kuuleminen – tai oikeastaan dialogi – haastaa sen kaikki osapuolet. Se vaatii uudenlaista suunnittelua ja toteutusta viranhaltijoilta, aikaa ja uskallusta päättäjiltä ja luottamusta kuntalaisilta. Kuuleminen on sidottava päätöksentekoon siten, että sen tavoite ja tulokset ovat selviä kaikille osapuolille. Siitä syntyy luottamus. Tai toisaalta, jos tämä on epäselvää, hyvä tahto voi pahimmillaan herättää ankaraakin vastustusta. Jos tulee tunne, että dialogilla ei ole merkitystä asioiden valmisteluun tai päätöksentekoon, se voi kääntyä itseään vastaan – tulee tunne petetyksi joutumisesta tai oman, itselle tärkeän, viestin ohittamisesta. 

Dialogi (toisen kuunteleminen, omien ajatusten ja mielipiteiden kertominen) syntyy aina prosessissa, mikä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. On siedettävä sitä, ettei valmiita vastauksia ole tai niitä voi olla monta erilaista. Dialogissa itse prosessi on vähintään yhtä tärkeä kuin prosessin tuloksena syntynyt vastaus. 

Lisää ajatuksia ja kokemuksia kuntalaisten mukaan ottamisesta asioiden valmisteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon löytyy täältä: www.msl.fi/osallisuus