Katson maalaismaisemaa, mutta ymmärränkö?

Ympäristö, Blogi
Heli Kallio-Kauppinen

Tien päällä liikkuessani aloin seurata ympäristöä aina kulloisenkin kiinnostuksen mukaan. Ensin kiinnostivat piharatkaisut, sitten aloin seurata satokauden edistymistä, viljelymenetelmiä ja metsien hoitoa tai hoitamattomuutta. En ollut osannut ajatella seuraavani maaseudun kulttuuriympäristöä. Millainen on oma kulttuuriympäristöni? Äkkiseltään voi tulla mieleen, ettei meillä ole mitään sellaisia oikeita kulttuurikohteita. Kuulostaa liian juhlalliselta. Meillä jokaisella on kuitenkin oma kulttuurimaisemamme. Se, jossa olennaisesti näkyy ihmiskäden jälki. Oma tavallinen, mutta arvokas arkimaisemamme. Luonnonmaisemat ovat taas kokonaan luonnon muovaama.

Se ihmisen kädenjälki

Valitettavasti täytyy myöntää, että ei se ihmiskädenjälki aina ole ollut kovinkaan mairittelevaa. Kuitenkin tiet, sillat, pellot ja rakennukset on rakennettua kulloisenkin ajan vaatimusten mukaan ja ovat sitä meidän muuttuvaa kulttuuriympäristöämme.

Se mistä pidämme ja missä silmä lepää voi myös muuttua ajan myötä. Tulee uusi rakennusbuumi. Vanhoja rakennuksia puretaan surutta uuden ja käytännöllisemmän tieltä. Muutaman vuosikymmenen päästä vanha nousee taas arvoonsa ja sitten yritetään pelastaa mitä pelastettavissa on. Se mikä tänään voi saada osakseen ympäristön vastustusta, voi huomenna olla haluttua ja arvostettua.

Ihminen kaikessa osaavuudessaan ja tehokkuudessaan olettaa hallitsevansa ympäristöä ja valjastaa luontoa omaan käyttöönsä. Ellemme saa varsin suurta tuhoa aikaan, luonto pitää puoliaan ja valtaa omansa tilansa takaisin arvaamattoman pian. Tämän olet varmasti huomannut vaikkapa omalta kukkamaalta tai porkkanapenkistä. Sama tapahtuu pelloille, ranta-alueille ja tienvierille, kun aktiivinen käyttö loppuu.  Jos haluamme säilyttää olemassa olevat näkymät ja maisemat, meidän täytyy tehdä jotain sen eteen.

Meidän täytyy säilyttää oma paikkamme suhteessa luontoon. Ei väkipakolla murjomalla vaan tasapainossa; luonto antaa ja luonto ottaa.

Näitä tasapainoisia ympäristönhoitotoimia kehitämme Maaseudun Sivistysliiton ympäristötiimissä muun muassa kylien ja yrittäjien tarpeisiin. Käytämme perinteisiä menetelmiä sekä materiaaleja ja toimimme mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Näitä kannattaa käydä kurkistamassa Käytännön ympäristötekoja -sivulla. Jätepuuta voi hyödyntää biohiilettämällä tai tekemällä lahopuuaitoja. Riukupuusta voi rakentaa kylälle siirrettäviä katoksia tai muita rakennelmia pistoaitojen lisäksi.

Olen nyt muutaman kuukauden kiertänyt virtuaalisesti kylillä eri puolilla Suomea ja miettinyt kyläyhdistysten kanssa voisimme tehdä. Siitä miten kylien kotoista arkimaisemaa tullaan ympäristöystävällisesti parantamaan tai piristämään kerron teille kesän ja syksyn mittaan lisää. Uskon, että herkullisia tarinoita ja oivalluksia on luvassa siitä, mitä on opittu ja millaisia ongelmia näin on saatu ratkaistua. Ja ehkä näistä ideoista voisi olla hyötyä myös teidän kylällänne.

Nautitaan maalaismaisemasta

Ehdotan myös, että tulevat matkasuunnitelmat kuljettaisivat meitä pääteiden sijaan pitkin rauhallisempia kyläteitä. Katsoisimme ajatuksen kanssa, miltä maaseudun kulttuuriympäristö läheltä katsottuna näyttää ja mitä se meille kertoo niin menneistä ajoista kuin tästä päivästä. Ehkä me ymmärrämme siitä taas vähän enemmän.

Tässä vielä linkit maisema- ja ympäristöhankkeisiin sekä koko ympäristötiimiin:
Kylillä arkimaisemaa hoitaa Yhteinen ympäristö -hanke
Yrittäjille koulutuksia järjestää Yhteinen ympäristö – elinvoimaa ympäristöstä -hanke
Ja vielä kokonaisuudessaan Maaseudun Sivistysliiton Ympäristö

Kirjoittaja

Heli Kallio-Kauppinen

Projektikoordinaattori

+358 41 313 9157 heli.kallio-kauppinen@msl.fi Lue lisää henkilöstä