Miten innostamme uusia osallistujia kansalaistoimintaan kylillä ja kaupungeissa?

Kansalaistoiminta, Maaseudun Sivistysliitto, Yhteisökehittäminen, Yleinen, Blogi

Julkaistu Yliö-kirjoituksena Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä ma 26.8.2024

“Uudet tervetuloa, tavataan vanhalla paikalla, kysy lisää Vesalta.”

Mutta entä jos ei tiedä, missä se vanha paikka on, tai kuka on tämä Vesa? Onko tuoli siinä toinen oikealta aina varattu vain Marjatalle, löytyykö paikka uudelle hallituksen jäsenelle tai jopa tuolle kylätapahtumaan saapuneelle, uudelle kasvolle? Onko kynnys oikeasti matala ja sydän lämmin vastaanottamaan uusia, eri taustoista ja kokemuksilla varustettuja ihmisiä yhdistyksen toimintaan?

Vastaanottavuudelle on nyt erityistä tarvetta, sillä järjestöt kohtaavat monenlaisia haasteita ja muutoksia, erityisesti maaseudulla. Väki vähenee ja ikääntyy. Perinteinen yhdistystoiminta on saanut rinnalleen uusia yhteisöllisyyden muotoja, kuten kaupunkilaisaktivismia ja pop-up -tyyppistä toimintaa. Digitaalisten ja sosiaalisen median alustojen merkitys on kasvanut, ja samalla järjestöjen rahoitus ja rahoittajien odotukset ovat tiukentuneet. Tässä uudessa toimintaympäristössä on tärkeää pohtia, miten voimme pitää kaikki mukana ja innostaa uusia ihmisiä liittymään mukaan toimintaan.

Järjestöjen tulevaisuuden kannalta vastaanottavuus ja saavutettavuus ovat keskeisiä tekijöitä. Vastaanottavuuteen liittyvät yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus. Tämä tarkoittaa, että uusien ja eritaustaisten ihmisten vastaanottaminen järjestöihin on sujuvaa, erilaisille elämäntilanteille löytyy osallistumisen mahdollisuuksia ja epäasialliseen käytökseen puututaan tehokkaasti.

Saavutettavuus on erityisesti digimaailman esteettömyyttä. Digipalvelulaki velvoittaa suurimman osan julkisten palveluiden tuottajista, ja osin myös järjestöjä, noudattamaan saavutettavuusvaatimuksia verkkosisällöissään. Tietoa lain vaatimuksista löytyy Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämältä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolta.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset ovat merkittävä osa järjestötoiminnan vastuullisuusajattelua. Näiden kysymysten tulee näkyä strategioissa ja käytännön toimintatavoissa. Yhdenvertaisuuspuhe ei muutu teoiksi ilman konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka on kirjattu hallintosääntöihin, strategioihin ja kehittämisohjelmiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on MTK, joka on tehnyt työtä rakentavan keskusteluilmapiirin rakentamiseksi.

“Halusimme järjestössä tarttua tähän aiheeseen keskusliiton hallintosäännön kirjoittamisessa. Myös henkilöstökyselyjen palautteen myötä päätettiin luoda kunnioittavan keskustelun pelisääntökortit. Lisäksi toteutimme pilotinomaisesti Forumteatterin keinoin tapaustarinat kolmella eri aiheella yhdessä Maaseudun Sivistysliiton kanssa”, kertoo asiantuntija Matti Rehula MTK:sta. “Näitä on nyt koeponnistettu muutamassa tilaisuudessa kuluvan talven aikana ja osallistujat ovat päässeet itse havainnollisesti harjoittelemaan kunnioittavaa keskustelua. Palaute on ollut positiivista ja jatkamme ehdottomasti tuota työskentelyä.”

Jalkauttamalla yhdenvertaisuutta edistäviä strategioita ja kehittämistoimenpiteitä koko järjestöön voidaan varmistaa, että jokainen tuntee itsensä tarpeelliseksi ja arvostetuksi. Tämä edellyttää vuoropuhelua ja koulutusta. Epäasialliseen käytökseen puuttuminen on tärkeä osa turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomista. Rakentava ilmapiiri ruokkii luovuutta ja ratkaisuja, siksi sen vaaliminen on niin tärkeää.

“Tänä päivänä monilla itseään kunnioittavilla yhteisöillä ja yrityksillä on kirjalliset vastuullisuusohjelmat ja siellä on monia edellä mainittuja asioita kirjattuna. Mutta miten ne toimivat käytännön arjessa, etteivät vain jää lauseiksi paperilla? MTK:n kunnioittavan keskustelun pelisääntö -kortti on myös hyvä kehityskeskustelun pohja. Käydään se sitten järjestömme työyhteisössä tai paikallistason johtokunnan kokouksessa, niin pääasia on, että jokainen yhteisö käy sen sisäisen keskustelun, miten itse kukin ne asiat kokevat ja miten voidaan oppia niin että ne ovat jokaisen arjessa mukana itsestään”, pohtii Matti Rehula.

Yhteisöllinen kansalaistoiminta on suomalaisen yhteiskunnan vahva perusta, joka tukee sekä demokratiaa että hyvinvointia. Yhteisöresilienssi, eli yhteisöjen kyky kohdata ja selviytyä muutoksista, on tärkeä osa tätä toimintaa. Resilientti yhteisö on aktiivinen ja sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin, kuten kylän elinvoimaisuuden säilyttämiseen.

Yhdistykset, yhteisöt ja erilaiset ryhmät edustavat demokraattisen yhteiskunnan kivijalkaa. Edustuksellinen demokratia on vain pieni osa kenttää, jolla kansalaiset pyrkivät vaikuttamaan demokratian ylläpitämiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen. Ruohonjuuritason kansalaistoiminta on keskeisessä roolissa, kun tarkastellaan demokratian ja yhteiskunnan kehittämistä.

Yhteisöllisyyden ja osallistuvan demokratian rakentamisessa kulttuuri on keskeisessä roolissa. Erilaiset tapahtumat ja paikallisen kulttuurin vaaliminen tukevat yhteisöjen aktiivisuutta. Kulttuurin kautta ihmiset voivat toteuttaa omaehtoista ja mielekästä toimintaa, mikä vahvistaa osallisuuden kokemusta sekä yhteisöissä että laajemmin yhteiskunnassa.

Kansalaistoiminnan ja yhteisöllisyyden tukeminen edellyttää ymmärrystä nykyisen toiminnan luonteesta. Mikä saa ihmiset liikkeelle? Yksi tärkeä vastaus on yhteisöjen rakentumisen peruselementtien, eli kommunikaation ja kuulumisen tunteen tarve. Näiden tukeminen ja vahvistaminen ovat avainasemassa.

Järjestöjen on tärkeää pysyä mukana yhteiskunnan muutoksissa ja kehittää toimintatapojaan vastaamaan nykyisiä haasteita.

“Tänä vuonna ilmestyvä, Maaseudun Sivistysliiton Vastaanottavamman kansalaistoiminnan osaaja -osaamismerkki on yksi konkreettinen tapa osoittaa koulutuksen avulla osaamista”, toteaa asiantuntija Anna-Liisa Knuuti MTK:sta.

Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat järjestötoiminnan perusta. Järjestöjen on tärkeää luoda ilmapiiri, jossa kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi ja arvostetuiksi. Tämä vaatii jatkuvaa sitoutumista, koulutusta ja vuoropuhelua. Kun yhteiset tavoitteet ja toimintatavat ovat selkeät, järjestöt voivat kukoistaa ja vaikuttaa positiivisesti koko yhteisöön.

jaa sosiaalisessa mediassa: