Tunnelmia laiturikahveilta
Kirjoittaja:Virpi Harilahti-Juola
Pudasjärven kaupungin ja Maaseudun Sivistysliiton välisen kumppanuuden tavoitteena on testata ja ottaa käyttöön uusia toimintamalleja kuntalaisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Toiminnan kautta aktivoidaan niitäkin kuntalaisia, jotka eivät tällä hetkellä tule tavoitetuiksi olemassa olevien palvelujen tai toiminnan kautta. Tavoitteena on myös mahdollistaa eri ryhmien kohtaaminen matalan kynnyksen toiminnan kautta. Kuntalaisten yhdessä tekemisen ja osallisuuden kokemusten kautta pyritään vaikuttamaan kuntalaisten hyvinvointiin ja koko kunnan elinvoimaan.
Kesän penkkikahvilat
Yksi uusista tavoista kuulla kuntalaisia on tehdä sitä penkkikahviloissa ja lähettämällä postikorteilla terveisiä viranhaltijoille ja päättäjille. Kolme punaista postilaatikkoa ja iso nippu Meidän Pudasjärvi -postikortteja kiersivät koko kesän eri puolilla kaupunkia ja tapahtumia mukanaan aina joku viranhaltijoista tai poliittisista päättäjistä. Kortteihin voi kirjoittaa, mikä omasta mielestä täällä on hyvää ja mitkä ovat niitä asioita, joita pitäisi vielä kehittää.
Kesän aikana Meidän Pudasjärvi -postia lähetettiin paljon, useita satoja kortteja ja lähes 600 erilaista kehumisen tai kehittämisen kohdetta tuli nimettyä. Monien tärkeiden asioiden joukosta erityisen paljon huomiota saivat paikalliset ihmiset, luonto ja sillankaiteet.
Kortteja käytettiin keskustelun avaajina ja viestipohjina sille, mitä ihmiset ajattelivat omasta kunnastaan, sen vahvuuksista ja kehittämisen kohteista. Kuva: Sinikka Mosorin
Elokuun laiturikahvit
Oltiin luvattu tehdä ensimmäinen yhteinen teko noiden korttien terveisten pohjalta ja mietittiinkin, miten nuo kolme asiaa (ihmiset, luonto ja sillankaiteet) voisi yhdistää.
Sillankaiteista oltiin montaa mieltä. Osa oli iloisia siitä, miten hyvin ne nyt suojaavat jalankulkijoita räntä- ja vesiroiskeilta. Osa taas piti niitä tärkeinä, mutta rumina. Eniten mielipahaa taisi kuitenkin aiheuttaa se, että ne peittivät autoilijoilta kauniin jokimaiseman.
Sillankaiteet siis toisaalta juuri peittämällä toivatkin esille niiden takana olevan maiseman ja sen tärkeyden. Kiinnittivät huomion maisemaan niilläkin, jotka eivät siihen sitä ennen olleet kiinnittäneet erityistä huomiota. Kun sitä ei enää näkynyt, sen olemassaoloon havahduttiin ehkä uudella tavalla.
Kaiteita tai ei, joki on silti edelleen paikallaan ja maisema sen rannoilla yhtä kaunis kuin ennenkin.
Päätimmekin kutsua ihmisiä jakamaan tuon maiseman, kokemaan sen yhdessä ja kertomaan samalla meille omia jokitarinoitaan. Katettiin kauniisti, tuotiin keinutuolit ja keitettiin kahvit. Ajateltiin, että olisi elämys itsessään istua laiturilla, olla joella ja osa maisemaa.
Ja olihan se. Ihmisiä tuli paikalle paljon. Yhdessä ihasteltiin jokivartta, joka jotenkin ihan hehkui elokuun lopun lämmössä. Lapset innostuivat menemään uimaan, jotkut kalastivat ja saivat saalistakin, saatiin laituribändi yllätyskeikalle, kahvia kului ja tarinoita saatiin talteen vähintään yhden kokoillan elokuvan verran. Niistä tehdään myöhemmin syksyllä kooste, joka on vapaasti kaikkien katsottavissa ja käytettävissä. Ja mikä parasta – tarinat olivat kertojiensa näköisiä ja kuuloisia! Joen tarina on sen ihmisten tarina.
Niissä tarinoissa kerrottiin paljon muustakin kuin vain joesta. Joen ja siihen liittyvien tarinoiden kautta kerrottiin omasta arjesta tai itselle tärkeistä hetkistä. Muisteltiin mennyttä ja mietittiin tulevaa. Jokitarinat toivat esille arkisten hetkien ja kommellusten lisäksi kertojiensa syviä arvoja, huolia ja toiveita.
Oltiin jollain tapaa kaikille tutun asian äärellä. Hiukan näkökulmaa vaihtamalla saatiin siihen syvyyttä ja laajuutta. Eikä niitä sillankaiteita tuntunut oikein kukaan muistavan. Oli vain joki, sen kaunis maisema ja nämä ihmiset.
Meidän Pudasjärvi – Jokitarinoita – YouTube
Kirjoittaja
Virpi Harilahti-Juola
Kehittämispäällikkö
+358 40 678 1968 virpi.harilahti-juola@msl.fi Lue lisää henkilöstä
LindedIn - Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Facebook - Linkki avautuu uudessa välilehdessä
