Onko kuntalaisten arki palvelujen kehittämisen lähtökohta?

Osallisuus, Blogi
kuntakumppanuus, osallisuus, osallisuustyö

Virpi Harilahti-Juolan ja Liisa Jurmun blogikirjoitus

Kuntalaisten osallisuus, ja erityisesti osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen, on kestoaihe kuntien kehittämistyössä. Työskentely lukuisten kuntien osallisuustyön parissa on osoittanut meille, että työ on kunnissa edelleen hyvin eri vaiheissa. Tämä kirjoitus on toinen osa kolmen blogitekstin sarjaa, jossa pohdimme kuntalaisten osallisuuteen liittyviä näkökulmia käytännön työssä syntyneiden havaintojen ja aiheeseen liittyvän tutkimustyön näkökulmista.

Kuntalaisten osallisuuden vahvistaminen liittyy palveluiden yhteiskehittämiseen viranomaisten, luottamushenkilöiden ja palvelujen käyttäjien eli asiakkaiden kesken. Osallisuuden vahvistaminen liittyy myös kuntademokratian kehitykseen: suorien osallisuusmuotojen kehittämiseen edustuksellisen päätöksentekojärjestelmän rinnalle ja sitä täydentämään. Kuntalaisilla olevan tiedon hyödyntämistä voidaan pitää yhtenä osallisuuden vahvistamisen keskeisistä syistä. Asiakaslähtöisten palvelujen tarjoaminen edellyttää tietoa kuntalaisten tarpeista ja kunnallinen demokratia toteutuu siinä määrin, kun kuntalaiset vaikuttavasti osallistuvat sen päätöksentekoon. Esimerkiksi Bäcklundin (2007, 250) mukaan kuntalaisten osallistumisessa on lopulta kyse siitä, millä tavoin kuntalaisten arjen maailma voi olla kuntien suunnittelussa ja päätöksenteossa näkyvä.

Asiantuntijuuden tunnistaminen ja tunnustaminen

Kuntien palveluja on perinteisesti tuotettu hyvin asiantuntijalähtöisesti ja -vetoisesti. Useissa kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea tavoitteeksi on asetettu asiantuntijuuden tunnistaminen uudella tavalla. Asiantuntijuutta voi löytyä kuntien työntekijöiden lisäksi myös kuntalaisilta, palvelujen käyttäjiltä sekä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilta.

Parhaimmillaan ehkä näiltä kaikilta yhdessä, ja yhteisen prosessin tuloksena. Asiantuntijuuden ymmärtäminen uudella tavalla vaatii paljon sekä palvelujen käyttäjiltä, kuntalaisilta kuin viranomaisiltakin. Uudenlaisten roolien sisäistäminen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa.

Keskeistä on eri toimijoiden asiantuntijuuden tunnistaminen ja hiljaisen tiedon jakaminen. Muutos asiantuntijavetoisista palveluista yhdessä tekemiseen ja osaamisen jakamiseen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kun eri alojen asiantuntijoidenkin yhteistyö on usein haasteellista, miten voisimme odottaa palvelujen käyttäjien ja ammattilaisten uudenlaisen yhteistyön olevan heti helppoa?

Asiantuntijuuden muutos liittyy vahvasti suunnittelussa ja kehittämistyössä hyödynnettävään tietopohjaan. Asiakkaat ja kuntalaiset tuovat kehittämisprosesseihin kokemuksiin perustuvaa tietoa, jota tulisi onnistua yhteensovittamaan ammattilaisten tietoon.

Kuntien viranhaltijoiden asiantuntijarooli muuttuu yhteistyöprosesseissa vahvemmin toiminnan koordinoijaksi ja mahdollistajaksi. Tällöin viranhaltijoiden osaamisessa korostuu mm. kyky luoda kehittämispuitteita, jotka mahdollistavat erilaisten asiantuntijuuksien yhdistämisen. Tärkeänä näyttäytyy avoimuus, toimijoiden keskinäinen kunnioitus, pitkäjänteisyys, luottamuksellinen ilmapiiri sekä konkreettinen yhdessä tekeminen. Tavoitteen ja työnjaon pitää olla selkeä ja sen toteutumista on seurattava ja arvioitava säännöllisesti.

Tärkeänä näyttäytyy avoimuus, toimijoiden keskinäinen kunnioitus, pitkäjänteisyys, luottamuksellinen ilmapiiri sekä konkreettinen yhdessä tekeminen.

Asiakkaiden arjen ymmärrys voi parhaimmillaan lisätä palvelujen vaikuttavuutta sekä lisätä asiakkaiden omistajuutta itseään koskevissa asioissa. Hyviä esimerkkejä tästä löytyy muun muassa Limingasta, jossa on kehitetty sote-, vanhus- ja puhtauspalveluja yhdessä henkilöstön ja asiakkaiden kanssa.

Kirjoittajat:

Vieraskynä: Liisa Jurmu, väitöskirjatutkija ja yrittäjä. Tarkastelee väitöskirjassaan tiedon ja asiantuntijuuden hyödyntämistä kuntien uudistamisessa. Toimii myös osa-aikaisesti yrittäjänä kuntien ja järjestöjen kehittämistyön parissa.