Kuvat ja tarinat talteen
Toivottavasti vanhojen kuvien katselu ja tarinoiden kuuntelu ei ole sinusta pakkopullaa? Ainakaan Keski-Suomen kaikilla kylillä ajatella näin. Kevään aikana saimme kyliltä kyselyjä valokuvien tallentamisesta ja jakamisesta verkossa. Ympäristötiimissä toimiimme kuuluu myös digiosaaminen, niinpä päätimme lähteä selvittämään, mitä kuvien digitoinnin taustalta oikein löytyy ja mitä on jo tehty.
Tarinaa kuvista
Kokosimme pari keskisuomalaista tarinaa vanhojen valokuvien hyödyntämisestä Kotikylät verkkoon -infoillaksi. Toinen tarina tulee Saarijärven Pajupurolta ja toinen Keuruulta. Tarinoita kuunnellessa voi jokainen miettiä, mitä meidän omalla kylällämme on tehty, mitä voitaisiin tehdä ja mitä se meiltä vaatisi? Ja mitä haluamme saada aikaan? Onko tuloksena verkosta löytyvä kuvagalleria, kuvapankki omiin tarpeisiin vai kuvakirja? Näitä voi jokainen miettiä oman tarpeen mukaan.
Sen voi sanoa jo tällä kokemuksella, että kuvat kiinnostavat ja tuovat mukanaan monta mielenkiintoista tarinaa. Puheensorina on välillä liki käsinkosketeltavaa.
Pajupuron historia
Jyrki Reinikka, varsinainen vanhojen valokuvien puuhamies Pajupurolta, on muutaman vuoden ajan koonnut ja esitellyt kuvia. Julkaistuja valokuvia löytyy jo 3 400 kappaletta Pajupuron historia -sivulta. Jyrki on tehnyt kuvien kanssa näyttävän työmäärän ja samalla kuvista on tullut kylän yhteinen harrastus.
Kiinnostus valokuviin alkoi syksyllä 2019. Kyläläiset kokoontuivat katsomaan valokuvia Pajupuron koululle. Tähän mennessä kuvia on katsottu jo liki 90 kertaa. Hatunnoston arvoinen saavutus! Kylän voimin katsotaan julkaistuksi valittuja valokuvia, joista tunnistetaan vielä henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Myös aiemmin esillä olleita valokuvia katsotaan. Henkilöitä tunnistetaan ja ajan myötä löytyy aina uusia tarinoita ja asiayhteyksiä. Kuulemma 1920-luvun kuvista henkilöiden tunnistaminen on joskus melkoista salapoliisityötä. Tämä on sitä laumamuistin hyödyntämistä!
Kuvien tallennus osana kotiseututyötä – Keuruun Veräjä
Toisena tutustumiskohteena meillä on ollut Keuruun Veräjä -sivusto Liisa Vesterisen opastuksella.
Verkkosivusto on Leader-hankerahoituksella koottu monipuolinen tietopankki, jotaKeuruun kirjasto hallinnoi.
– Kotiseutu on mielentila, toteaa Vesterinen. Suhteemme siihen on erilainen eri elämäntilanteissa. Eikä kotiseutu määräydy syntymäpaikan eikä edes valtioiden mukaan. Toivakassakaan kaikki perimätiedon tallennuksesta kiinnostuneet eivät olleet syntyjään toivakkalaisia. Tärkeää on tuttuuden ja kotoisuuden tunne.
Kotiseudusta on tullut mobiilia, monipaikkaista ja monikerroksista. Nämä tuovat haasteita yhteisen perimätiedon tallentamiselle, kuten missä muodossa, mille alustalle ja kenen tavoitettavaksi tiedot tallennetaan. Täytyy myös muistaa, että tässä tallennetaan nimenomaan henkilökohtaisia muistoja, ei välttämättä virallisia faktoja.
Kun on kyse kuvista ja muistoista, mukaan liittyy useita tekijänoikeuksiin ja tietosuojaan liittyviä seikkoja. Ne kannattaa hoitaa heti aluksi kuntoon. www.tekijanoikeus.fi www.teosto.fi
Aloita vaikkapa kartalta
Kartta on osoittautunut hyväksi työkaluksi oman kylän elämää pohdittaessa. Esimerkiksi kartalla näkyvät tiet, talot tai joet tuovat esiin muistoja. Vanhoista kartoista löytyy kohteita, joita kylämaisemasta ei enää löydy. Alla olevassa kuvassa merkittiin taloja vuosina 1962-1963 karttapohjalle. Kohteet kirjattiin ylös ja niitä voidaan myöhemmin siirtää digitaaliseen muotoon kartta-alustalle.
Kuvien kokoamisen voi aloittaa pienellä kohteella. Esimerkiksi jos kylätaloa juhlitaan, voidaan koota etukäteen kuvia kylätalon tapahtumista vuosien varrelta. Niitä voi olla sitten juhlapäivänä esillä.
Tehdään yhdessä
Olemme huomanneet, että vanhojen kuvien tallentamista suunnittelevat pohtivat eri kylillä samoja asioita. Listalta löytyy seuraavaa. Miten opimme skannaamaan oikein? Mikä on paras mahdollinen tallennusmuoto? Mihin ja mille alustalle kannattaa tallentaa? Miten saamme parhaiten kerrotut tarinat talteen? Miten saamme kyläläiset kuvaan kuvien tarinoihin? Mistä löydämme kuvia? Millaisia kuvia saa julkaista ilman erillistä lupaa? Osaan näistä löytyy vastauksia jo aiemmista esityksistä, mutta vielä on pohdittavaa.
Toiveissa on myös, että kuvista ja tarinoista tallenteet jäävät niiden omistajille. Lisäksi kylillä on hyvä olla oma kuvapankki. Kun kerran tehdään tallennustyötä metatietoineen, materiaalia tulisi voida hyödyntää myös esimerkiksi Keski-Suomen museon Simo-kokoelmanhallintajärjestelmässä.
Jos kyläsi Keski-Suomessa pohtii samoja asioita kuin me kuvien ja tarinoiden kanssa, ota yhteyttä Heliin heli.kallio-kauppinen@msl.fi. Työstämme näitä kysymyksiä vielä ensi syksyn ajan. Etsitään toimivia ratkaisuja yhdessä.
Katsele ja kuuntele
– Tarinasukupolvi on vanhenemassa. Kolme sukupolvea asuu erittäin harvoin samassa talossa, toteaa Jyrki Reinikka. Hän ohjeistaakin kaikkia katsomaan kuvia ja kuuntelemaan vanhemman väen tarinoita. Tässäpä on tehtävää kesäksi. Kun menette mummolaan tai suvun mökeille, etsikää kuvia ja kyselkää niiden tarinoista. Silloin teille jää muistijälki menneistä ja pääsette näin mukaan tarinaan.
Kirjoittaja
Heli Kallio-Kauppinen
Projektikoordinaattori
+358 41 313 9157 heli.kallio-kauppinen@msl.fi Lue lisää henkilöstä
