Mikä yhdistää onnistuneita osallisuusprosesseja?

Osallisuus, Blogi
kuntakumppanuus, kuntalaisten kuuleminen, osallisuus
Osallisuuskortit

Osallisuus ei synny hetkessä

Kuntalaisten osallisuus, ja erityisesti osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen on kestoaihe kuntien kehittämistyössä. Työskentely lukuisten kuntien kumppaneina on osoittanut meille, että osallisuustyö on kunnissa hyvin eri vaiheissa. Lukuisista kehittämis- ja tutkimushankkeista huolimatta osallisuuden saralla riittää vielä paljon tekemistä. Tämä kirjoitus on viimeinen osa kolmen blogitekstin sarjaa, joissa pohdimme kuntalaisten osallisuuteen liittyviä näkökulmia käytännön työssä syntyneiden havaintojen ja aiheeseen liittyvän tutkimustyön näkökulmista.

Aloitimme tämän blogisarjan toteamalla, että Suomessa tuskin on enää kuntaa, jossa ei olisi pohdittu kuntalaisten osallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Osallisuustyö on kunnissa eri vaiheissa ja muodoiltaan myös hyvin moninaista, ja meidän mielestä hyvä niin.

Kuntalain (§ 22) mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Laki antaa kuntien osallisuustyölle laajat mahdollisuudet. Kunnat voivat kehittää erilaisia, paikalliseen kontekstiin sopivia osallisuus- ja vaikuttamismenetelmiä, -malleja ja -rakenteita.

On tärkeää, että kuntien osallisuustyöllä on raamit, ja asiaa kehitetään yhteisissä koko kuntakenttään kohdistuvissa uudistuksissa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Suomessa on 310 ainutlaatuista kuntaa. Toimivat osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuudet rakennetaan paikalliset erityispiirteet huomioiden. Yksi malli ei sovi joka kuntaan, ja muualta tunnistettujen hyvien käytäntöjen sokea kopioiminen ei useimmiten toimi. Muualta voidaan kuitenkin oppia, kunhan muistetaan soveltaa malleja ja menetelmiä kuhunkin kuntaan ja sen toimintaympäristöön sopivalla tavalla.

Osallisuus ei synny hetkessä, vaan vaatii aikaa ja tavoitteellista tekemistä

Vaikuttavista osallisuusprosesseista voidaan tunnistaa usein samankaltaisia vaiheita. Prosessi alkaa tutustumisella ja yhteisen kielen etsimisellä, missä eri tahot ja yksittäiset ihmiset kohtaavat sekä haluavat oppia tuntemaan ja ymmärtämään toinen toisiaan. Jo tämä ensimmäinen vaihe vaatii kaikilta paljon. Sille on annettava aikaa ja jokaisen on altistettava itsensä moniääniselle vuoropuhelulle, missä kukaan ei sanele tai päätä etukäteen muiden puolesta.

Tutustumisvaihetta seuraa vuoropuhelussa esiin nousevien asioiden ja ilmiöiden tunnistaminen ja tunnustaminen. On osattava nähdä ne asiat, jotka ovat ihmisille ja yhteisöille tärkeitä ja merkityksellisiä. Seuraavassa vaiheessa näitä asioita tuetaan ja toteutetaan. Ei tietenkään niitä kaikkia, vaan valitaan yhdessä kaikkein tärkeimmät tai ne joihin juuri nyt ja juuri tällä porukalla voidaan vaikuttaa. Olennaista on ihmisille merkityksellisten asioiden löytäminen, tukeminen ja konkreettinen toteuttaminen.

Kokosimme listan niistä tekijöistä, jotka mielestämme yhdistävät erityisen onnistuneita osallisuusprosesseja:

osallisuuden kehittäminen ei ole ollut näennäistä

* on pyritty aitoon vaikuttavuuteen ja vuorovaikutukseen

* on tunnistettu paikallisesti merkittävät asiat

* on tehty konkreettisia tekoja

* mukana on ollut ihmisiä, jotka saavat muutkin innostumaan

* viestintä on ollut avointa ja ymmärrettävää

* yhteiselle kehittämiselle on annettu aikaa ja siihen on sitouduttu

Kirjoittajat:

Virpi Harilahti-Juola, kehittämispäällikkö, vastaa Maaseudun Sivistysliitossa kuntakumppanuuden ja osallisuusteeman kehittämisestä valtakunnallisesti. Tätä tehdään tuomalla kuntalaiset ja paikalliset yhteisöt mukaan kuntien strategiatyöhön ja palvelujen kehittämiseen.
Yhteystiedot: virpi.harilahti-juola@msl.fi, p. 040 67 81 968

Liisa Jurmu, väitöskirjatutkija ja yrittäjä. Tarkastelee väitöskirjassaan tiedon ja asiantuntijuuden hyödyntämistä kuntien uudistamisessa. Toimii myös osa-aikaisesti yrittäjänä kuntien ja järjestöjen kehittämistyön parissa.