Kansalaistoiminnan tulevaisuus maaseudulla

Kansalaistoiminta, Maaseudun Sivistysliitto, Osallisuus, Blogi
maaseutupolitiikka

Miten halu olla osa yhteisöä syntyy?

Olen saanut ilon ja kunnian hoitaa kansalaistoiminnan apulaispääsihteeriyttä maaseutupolitiikan neuvostossa viimeisten vuosien ajan. Se on ollut syväsukellus maailmaan, missä kannustetaan vuoropuheluun, haastetaan katsomaan asioita eri näkökulmista ja tuotetaan uutta tietoa päätöksenteon tueksi.

Vaikka olemme Maaseudun Sivistysliitossa itsekin kansalaistoimijoita ja tehtävämme on vahvistaa ihmisten aktiivisuutta ja osallisuutta omassa arjessaan, niin silti näiden vuosien aikana ymmärrys kansalaistoiminnasta on syventynyt ja laajentunut entisestään. Ymmärrämme nyt paremmin sen tämänhetkistä tilaa eri puolilla Suomea ja tiedämme niistä alueellisista erityispiirteistä ja tulevaisuuden haasteista, joita meillä on ratkottavana.

Olemme järjestäneet tilaisuuksia, joissa kansalaistoimijat itse, tutkijat, kehittäjät ja päättäjät ovat pohtineet yhdessä kansalaistoiminnan tulevaisuutta maaseudulla – sen haasteita ja mahdollisuuksia. Esiin ovat nousseet esimerkiksi työn pitkäjänteisyyden ja tavoitteellisuuden turvaaminen rahoituksen keinoin, toiminnan tunnistaminen yhteiskuntarauhaa ja eheyttä ylläpitävänä elementtinä sekä järjestöjen rooli meidän kaikkien hyvinvoinnin edistäjinä. Näiden keskustelujen pohjalta on syntynyt polkuja tulevaisuuden kansalaistoimintaan -julkaisu. Kannattaa tutustua ja lukea! Polkuja tulevaisuuden kansalaistoimintaan. Näkökulmia osallisuuden ja kansalaistoiminnan vahvistamiseen maaseuduilla (valtioneuvosto.fi)

Jotain vanhaa, jotain uutta

Suomi on edelleen täynnä yhdistyksiä ja järjestötoiminta on vahvaa. Maailma, ihmisten arki ja myös kansalaistoiminta on kuitenkin muutoksessa ja liikkeessä – jotain vanhaa jää pois ja uutta syntyy tilalle. Vanhat ja uudet voimat mittelevät välillä keskenään ja etsivät yhteistä tulevaisuutta.

Olemme huomanneet, että meidän pitää kiinnittää huomiota siihen, miten itse puhumme asiasta ja mihin tartumme. Kun kuuntelimme monenlaisia kansalaistoimijoita, jäimme miettimään sitä, että keskitymmekö itse maalaamaan jonkun loppua emmekä silloin huomaa uuden syntyä?  Annammeko tilaa uusille tekijöille ja äänen myös niille, joilla sitä ei vielä ole? Miten mahdollistamme sen, että ihmiset löytävät itselleen sopivan ja mieleisen tavan olla mukana ja tehdä yhdessä?

Nämä kysymykset nousivat keskusteluun, kun tiedämme, että samaan aikaan, kun osa yhdistyksistä lopettaa toimintansa, syntyy myös kokonaan uusia. Syntyy myös erilaisia porukoita, joissa töitä tehdään vanhaan tapaan talkoilla, mutta ilman ry-tunnusta. On myös totta, että monessa yhdistyksessä jäsenet ikääntyvät, mutta samaan aikaan monet lapsi- ja nuorisojärjestöt kasvattavat jäsenmääräänsä.

Lasten ja nuorten täytyy saada kasvaa maailmaan, jossa he ajattelevat voivansa vaikuttaa asioihin ja tuntea kuuluvansa jonnekin.

Jos näistä vuosista pitäisi nostaa yksi asia, niin se olisi se, että kansalaistoimintaa tarvitaan edelleen ja ehkä vielä enemmän kuin aikoihin. Meidän täytyy myös muistaa kertoa ja siirtää yhdessä tekemisen ideaa ja tärkeyttä seuraaville sukupolville, jotka sitten tekevät siitä omannäköistään. Lasten ja nuorten täytyy saada kasvaa maailmaan, jossa he ajattelevat voivansa vaikuttaa asioihin ja tuntea kuuluvansa jonnekin. Silloin he kyllä löytävät sen yhteisen hyvän, joka yhdistää ja jonka eteen he ovat valmiita tekemään tekoja.

Kiitos yhteisistä vuosista, siitä että olen saanut olla mukana, olette haastaneet ja antaneet mahdollisuuden oppia uutta! Teen jatkossakin töitä sen eteen, että ihmisten hyvä tahto tulee esiin ja käyttöön.

Kirjoittaja Virpi Harilahti-Juola on Maaseudun Sivistysliiton kehittämispäällikkö ja Maahenki Oy:n kehitysjohtaja. Hän toimi maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteerinä v. 2022-2024. Maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteerin tehtävä on kiertävä ja seuraavaksi pesti siirtyy Suomen kylien pj Arto Pirttilahdelle.