Viisaasti vihapuheesta
Ajatuspaja Alkion tekemän kyselytutkimuksen mukaan nuorten suurin syy jäädä pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on julkisen kritiikin pelko. Tuloksen jälkeen jäimme miettimään, mitä voimme omalta osaltamme tehdä, että se ei olisi tulevaisuudessa syy jäädä pois yhteisten asioiden hoitamisesta. Silloin syntyi ajatus ottaa vihapuhe yksien #Osallisuuskahvien teemaksi.
#Osallisuuskahvit on paikka käydä yhteistä keskustelua ja tuoda siihen erilaisia näkökulmia. Ääneen pääsevät niin tutkijat, viranhaltijat, poliittiset päättäjät, kokemusasiantuntijat kuin kaikki kahvittelijatkin. Tämänkertaisen, helmikuun kahvikeskustelun avaajiksi saimme valtioneuvoston kanslian johtavan asiantuntijan Jussi Toivasen sekä nuoren kuntavaikuttajan kertomaan omista vihapuhekokemuksistaan.
Some- ja verkkohäirintä ovat Toivasen mukaan ”toimintaa, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekijöihin”. Pitkässä juoksussa häirintä on omiaan aiheuttamaan hämminkiä ja rapauttamaan luottamusta yksittäisistä ihmisistä kokonaisiin instituutioihin. Keinovalikoimaan kuuluu niin vihjailua, mustamaalausta kuin uhkailuakin.
Häirintä on siis informaatiolla vaikuttamisen varjopuolta – positiiviseen informaatiovaikuttamiseen kuuluu Toivasen mukaan esimerkiksi tavallinen vaalikampanjointi tai tuotteiden mainonta. Merkittävä ero on, että häirinnän tavoitteet ovat ainoastaan ikäviä.
Osallisuuden ja osallistumisen näkökulmasta häirintä voi olla vuoren kokoinen este. Häirintä ja sen pelko nostavat yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen kynnystä. Ja onhan se ymmärrettävääkin: jos joutuu ikävien vihjailuiden, uhkailun tai ruman kielenkäytön kohteeksi jatkuvasti, vaatii enemmän kanttia ja voimavaroja osallistua. Tai, voi tuntua helpommalta vetäytyä yhteiskunnallisesta keskustelusta kokonaan pois.
Suurimmassa riskissä kokea häirintää ovat Toivasen mukaan nuoret naiset ja vähemmistöjen edustajat. Olen itsekin osallistuva nuori nainen, ja kuunnellessani nuoren kuntapäättäjän alustusta koin harmikseni etuoikeuden tunnetta siitä, että omalle kohdalleni aidosti pelottavaa häirintää ei ole ainakaan vielä sattunut. Jäimme myös oman työyhteisöni kanssa miettimään sitä, miten voisimme omalta osaltamme olla mukana rakentamassa moniäänistä ja toisia kunnioittavaa vuoropuhelua. Miten omalta osaltamme voimme tukea osallistumista ja vahvistaa yhteistä vastuuta niissä tilanteissa, kun kunnioitus puuttuu?
Uskon, että näistä #Osallisuuskahveista jäi pitkäksi aikaa ajateltavaa. Keskustelu oli ehkä odottamaani harvasanaisempaa, mutta sitäkin viisaampaa ja arvostan sitä, kuinka kunnioittava ilmapiiri oli. Myönnän, että vaikka itse olin tietoinen siitä, että häirintää tapahtuu, oli kokemuspuheenvuorossa itseäni shokeeraavia ja suututtavia elementtejä. Ongelma on oikea ja todellinen, eikä häirintä ole asia, jota pitäisi joutua vain kestämään ”koska niin on aina kestetty ja kovin on herkkänahkaista, jos vähän säikähtää eikä kestä arvostelua”. On eri asia kertoa rakentavassa hengessä mielipiteensä, kuin tuntemattomana vihjailla siitä, että toisen kauppaostokset, perheenjäsenet tai kotiosoite ovat tiedossa, mikäli jokin päätös ei satu miellyttämään.
Kahvien teema oli käsittääkseni monien mielestä mielenkiintoinen, mutta varmasti jokseenkin raskas. Ilmiön edessä voi kokea myös voimattomuutta ja jopa pelkoa. Tämä on täysin ymmärrettävää. Me Maaseudun Sivistysliitossa olemme käyneet keskustelua aiheen pohjalta, ja pohdiskelleet seuraavia askelmerkkejä. Häirintä ei saa asettua taloksi keskustelukulttuuriin, ja tässä on varmasti hyvä todeta Maaseudun Sivistysliiton olevan mukana kymmenien muiden toimijoiden tapaan YLE:n Hyvin sanottu – Bra sagt –kampanjassa, jossa viiden vuoden aikana pyritään tervehdyttämään ja parantamaan suomalaisten keskustelukulttuuria. Kaikkea ei sekään kampanja tietenkään yksin ratkaise, mutta ainakin se on alku.
Kaisa Oinas-Panuma, koordinaattori
P.S. Miten itse koet nettikeskustelut? Haluatko oivaltaa jotain uutta omasta keskustelutavastasi? Pääset Ylen ”Millainen nettikeskustelija olet?” -testiin täältä.
Kirjoittaja
