Rohkeutta ja muita tunteita
Teksti: Kaisa Oinas-Panuma
Rohkeutta ja muita tunteita
Järjesteltyäni 13 Erätauko-keskustelua Ideafestivaalin puitteissa voin sanoa keskusteluiden kulusta jotain. Huomasin, että keskusteluissa nousi pintaan paljonkin suuria tunteita: intoa siitä, että keskusteltiin, lämpöisiä ajatuksia omasta tarinasta ja ehkä myös jotain pehmoista liittyen tulevaisuudensuunnitelmiin. Eikä toki ole ihmekään, että ajatuksen jakaminen vaikka perheen perustamisesta vaatii paljon. Kaikki nuoret eivät ole ehkä puhuneet asiasta etukäteen ollenkaan. Kaiken kaikkiaan puhuttiin paljon puhumisesta itsestään, myös tunteista ja tuntemuksista.
Esille nousi vahvana toive rohkeudesta ja uskalluksesta. Että olisipa rohkeutta yrittää tehdä muutosta ja uskaltaa kehittää, että uskaltautuisikin elämään haluamansa laista elämää – jopa olemaan eturivissä osa muutosta, jonka haluaa nähdä. Kuten edellisessä blogissa totesin, moni keskustelijoista oivalsi, ettei kaipaakaan hyvään elämäänsä kauhea erikoisia asioita, päinvastoin.
Tuntuu, että tunnepuoli pääsi näissä keskusteluissa uudella tavalla paljaaksi. Vaati rohkeutta myöntää, että kaipaisi rohkaisua unelmiaan tavoittaakseen. Näen, että nuori ihminen tarvitsee muutenkin rohkaisua olla ja opetella elämään omankaltaistaan elämää. Näin nuorena ihmisenä ymmärrän täysin, kuinka haastavaa tällainen tilanne voikin olla hänelle, joka haluaisi toimia kuin haluaa, erityisesti trendejä tai yhteisön odotuksia vastaan.
Kun unelmat eivät vaadi mahdottomia, on valtavan tärkeää, että nuoret aikuiset saavat tarvitsemansa tuen. Isoista asioista ei ole kyse, mutta sitäkin tärkeämmistä. Pienimmillään rohkaisuksi käynee vanhempien ja sukulaisten tuki ja lupaus siitä, ettei muuttava nuori jää yksin tai tule hylätyksi, vaikka muuttaisikin kauaksi. Että kyllä vain, juuri sinulla nuori on mahdollisuus ja lupa elää haluamaasi elämää – ja aidosti muuttaa asioita omien mietteidesi mukaan.
Mitäs sitten?
Todettava on, että vaikka rohkaisua tarvitaan, vaatii se muutakin. Puitteiden on oltava kunnossa. Yhtä lailla kuin nuorten on oltava rohkeita, on Aikuisempien Aikuisten tehtävä varmistaa, että kaikilla nuorilla on aidosti valinnanvaraa. Jos perusasiat falskaavat esimerkiksi peruspalveluiden tai sähköverkon vakaudesta tai muusta infrastruktuurista lähtien, vaatii lähteminen pelkkää uskallusta enemmän. On aika paljon pyydetty vaikka alle 20-vuotiaalta tehdä positiivisia muutoksia yksikseen. Kuten on tullut ilmi, ei hyvään elämään tarvita kauheasti mitään – mutta jos sitä vähääkään ei voi saada, on muutoksiin rohkeuden löytäminen entistä pidemmässä kuusessa.
Tämän jakson anti vaatii vieläkin pureskelua. Kun päättyneessä teemassa on sopivasti pohdiskeltu omia ajatuksia, vaateita ja tuntemuksia hyvästä elämästä, ollaan 8.3. alkaneessa jaksossa enemmän ratkaisujalalla liikenteessä. Keskustelujen teema onkin miten luomme enemmän hyvinvointia vähemmällä nyt ja 10 vuoden päästä?, joka soveltuu mielestäni kattoteemaksi aivan hyvin. Katsotaan, millaisia vastauksia ja ratkaisuehdotuksia näiden tuntemusten ja tunnustettujen haasteiden voittamiseksi saadaan. Ehkäpä sieltä löydetään ”kipinää”, jolla viimeisetkin esteet ”massamuutolle” saataisiin kuriin (viitaten oivallukseen nro 74).
Kaisa Oinas-Panuma, koordinaattori
P.S. Herättikö äskeinen aihekuvaus ajatuksia ja halua päästä keskustelemaan? Oletko alle 29-vuotias nuori, jonkin alan ammattilainen, tai työskentelet nuorten kanssa ja haluaisit tuoda nuorista koostuvan ryhmäsi harjoittelemaan hyvää keskustelua? Laita minulle sähköpostia kaisa.oinas-panuma@msl.fi tai ilmoittaudu itse mukaan lomakkeella tai pikalinkillä https://bit.ly/39JjtjF. Toivottavasti nähdään ja kuullaan Erätauon merkeissä!
Kirjoittaja
