Metsien äärellä: ristiriitoja, ratkaisuja ja yhteistä suuntaa
Metsäkeskustelussa eletään juuri nyt pientä suvantovaihetta. Kommentteja ja kannanottoja toki esitetään, ja lauantaina 21.3. vietettävä maailman metsäpäivä saattaa jälleen avata kielenkantoja. Aikainen kevät, metsien pohjien sulaminen ja alempien tieverkostojen kelirikko ovat pysäyttäneet puunkorjuun monin paikoin ja se näkynee tämän vuoden kokonaishakkuissa.
Hakkuut, kasvu, suojelu, tavoitteet – missä nyt mennään?
Hakkuumäärät ja metsien kokonaispuupoistuma ovat laskeneet hieman huippuvuosista. Nykyinen taso on noin 70–75 miljoonaa kiintokuutiometriä (m3), kun parhaimmillaan päästiin lähes 90 miljoonaan m3. Metsien kokonaiskasvu, joka on viime vuosina hieman taantunut, on silti pysynyt muutaman vuoden ajan noin 100 miljoonassa kuutiometrissä.
Alkuvuodesta julkaistut Ilmastopaneelin ja Luontopaneelin raportit esittivät, että hakkuita olisi maltillistettava ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi noin 60 miljoonaan kuutiometriin. Metsänomistajat, MTK ja metsäteollisuus ovat vastanneet, että tällaisilla tasoilla olisi merkittäviä taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia. Taustalla vaikuttavat myös EU:n ennallistamistavoitteet, joiden mukaan noin 30 % metsistä, soista ja muustakin maa-alasta tulisi palauttaa luonnonmukaisempaan tilaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täysrauhoitusta tai suojelustatusta, eikä yksityiskohdista ole vielä päästy sopuun.
Valtakunnan metsien inventointien mukaan runsas viidennes metsistä on käytännön metsätalouden ulkopuolella. Osa metsistä on tilassa, jossa omistajat eivät ole vielä päässeet sopuun metsien käytöstä tai omistamisesta. On myös paljon metsänomistajia, jotka eivät halua tehdä metsissään hakkuita tai metsänhoitotoimia. Suomessa on kokonaispinta-alasta 13 % suojeltuja metsiä, joista tiukasti suojeltuja on noin 10 %. Suuri osa näistä suojelluista metsistä on Pohjois-Suomessa, Etelä-Suomessa on suojeltu kuusi prosenttia kokonaispinta-alasta. Talvella julkaistussa selvityksessä (PTT Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos) niin kutsutun hiljaisen suojelun piirissä on noin miljoona hehtaaria, joka vastaa noin 5 % metsäpinta-alasta.
Kohti oikeudenmukaista siirtymää ja yhteistä ymmärrystä
Maaseudun Sivistysliitto on järjestänyt parina viime vuotena metsäkeskusteluja ja informaatiotilaisuuksia eri puolella Suomea. Keskusteluissa on ollut sopuisa henki. Näkemyseroja on toki ollut, mutta eri osapuolia on pyritty ymmärtämään. Myös se, että suojeluun ja ennallistamiseen yksityisillä mailla on saatavilla rahoitusta, on koettu kohtuullisen oikeudenmukaisena.
Oikeudenmukaisessa siirtymässä, erityisesti ennallistamisessa, vapaaehtoisuus on ratkaisevaa, ja Suomen metsänomistusrakenne tarjoaa tähän erinomaiset mahdollisuudet. Yli 600 000 metsänomistajalla on hyvin erilaisia tavoitteita, ja halukkuutta suojella tai ennallistaa on jopa enemmän kuin rahoitus tällä hetkellä mahdollistaa. Ilmasto- ja luontotavoitteet ovat yhteisiä, ja siksi niiden toteuttamiseen tarvitaan myös riittäviä resursseja. Nykyisessä keskustelussa tämä ei aina ole itsestään selvää.
Metsä kuuluu kaikille
Kevään edetessä metsät ja luonto kutsuvat kaikkia ulkoilemaan. Laajan metsänomistusrakenteen lisäksi meillä on jokaisenoikeudet, jotka mahdollistavat luonnossa liikkumisen, marjastamisen, sienestämisen ja luonnon seuraamisen. Monella on metsässä myös oma rakas mielipaikka, jonka soisi säilyvän. Hakkuut voivat muuttaa maisemaa – mutta samalla metsä muuttuu alati, ja uudet polut, apajat ja paikat odottavat löytäjäänsä.
Kirjoittaja
