Huoma-ympäristötaideteoksen synty, tekijän kertomana

*Satu Suvannon Huoma-teoksen lumikelloja Loppulan vanhan metsänvartijan hirsiladon suojassa Sanginjoella.*

Satu Suvanto

Naavaisten puiden katveessa on talkoovoimin kunnostettu lato, joka on kuulunut metsänvartijan pihapiiriin ja sillä on ollut tärkeä tehtävä – suojata eläinten ja ihmisten ravintoa. Ladon nurkassa oli ennen rusamasiina, käsin veivattava laite, jota on käytetty viljan puhdistamiseen. Nyt lato on saanut suojiinsa ympäristötaideteoksen, jossa pilkahtelee lähialueen ihmisten muistoja ja ajatuksia luontoon ja metsänvartijaperinteeseen liittyen. Tämän tekstin kautta pääset kurkistamaan teoksen syntyyn tekijän kertomana.

Metsänvartijaperinteeseen tutustumassa ja suuri sahausurakka!

Loppulan lato alkoi teospaikkana kutsua heti, sillä Sanginjoen metsät ovat minulle rakkaita, ja olen retkeillyt alueella usein poimien marjoja, istunut nuotiolla ja ihan vaan nauttinut metsässä kulkemisesta. Vieraillessani ensimmäistä kertaa ladolla kiinnitin huomiota kauniisti harmaantuneisiin hirsiin, naavaisiin puihin ja hiljaisuuteen. Aloin tutustua alueen historiaan ja metsänvartijaperinteeseen.

Ladon hirret ovat ajansaatossa harmaantuneet ja saaneet vihreää pintaa.

Heinälato on kuulunut metsänvartijan pihapiiriin, ja metsänvartijat ovat olleet alueella tärkeässä roolissa, valvoen alueen käyttöä. Loppulan talo on ollut tärkeä kokoontumispaikka, josta on saanut neuvoja esimerkiksi marjapaikoista – tosin hillapaikat jätettiin salaisuudeksi, jota ei kaikille paljastettu.

Taiteilijatreffeillä tapasin kyläläisiä ja Sanginjoen metsän ystäviä ja sain kuulla metsänvartijaperinteestä lisää. Kyläläisillä on valtavasti perinnetietoa ja luonnon tuntemusta ja jokainen kohtaaminen opetti uutta. Tuntui todella arvokkaalta päästä tapaamaan kyläläisiä, kuulla heidän ajatuksiaan ja nähdä miten upeasti Sanginjoella on toteutettu asioita talkoovoimin, tästä hyvänä esimerkkinä toimii itse latokin, joka on kunnostettu ja siinä on nyt hieno pärekatto.

Taidetreffeillä pääsin tapaamaan kyläläisiä ja kuulemaan muistoja ja tarinoita metsänvartijaperinteeseen liittyen (Kuva: Riitta-Johannan Laitinen)

Kun opin metsänvartijoista, minulla alkoi välittyä päällimmäisenä tietty tunnelma. Metsänvartija tuntee metsänsä läpikotaisin ja huomaa luonnossa tapahtuvat muutokset ja pienetkin ihmeelliset yksityiskohdat, jakaa tietoa sekä toki myös valvoo, että alueella ei tehdä mitään luvatonta. Mietin miten tutustua ja tuntea metsä? Miten säilyttää metsää kohtaan metsänvartijamainen ajattelu ja mitä voisin siitä tuoda omaan teosprosessiini?

Pääasiallisina materiaalina Huoma-teoksessa on puu, ja työkaluina toimivat moottorisaha ja kulmahiomakone.

Alueen metsänvartijat ovat aikanaan valvoneet metsätöitä, joten tuntui luontevalta valita teoksen pääasialliseksi materiaaliksi puu. Sopiva puu löytyi Tupokselta isäni takapihalta, ja kaadoimme sen yhdessä. Sain lainaksi Loppulan tilalta löytyneet metsurisaappaat. Ne olivat minulle kolme numeroa liian isot, mutta otin ne käyttöön tuomaan hyvää onnea! Ehkä se liittyi myös saappaisiin, että heti alusta asti pyrin ajattelemaan, miten metsänvartija toteuttaisi eri työvaiheet mahdollisimman kestävällä ja vastuullisella tavalla.

Sain lainaksi Loppulasta löytyneet metsurinsaappaat työmaan hyvää onnea!

Istuskelemme isäni kanssa puunkaatourakan jälkeen.

Ajattelen, että kun tietää täsmälleen mistä teoksen materiaali on peräisin, ja on itse ollut mukana sitä keräämässä, se herättää automaattisesti arvostusta ja huolellisuutta siitä, että käyttää materiaalia kestävällä tavalla. Tämä näkyi tekemisessäni niin, että keräsimme mm. sahauksesta jääneet sahanpurut siilien talvipesiin ja puu tuli käytettyä täsmälleen niin, että siitä sai veistettyä 84 terälehteä ladon katosta sataviin kukkiin.

Jokaiseen työstövaiheeseen liittyi jännitystä ja sahausurakka oli melkoinen! Luonnonmateriaalien kanssa työskentely vaatii herkkyyttä ja se opettaa myös nöyryyttä. Puun syyt, oksankohdat ja ilmankosteuden tarkkailu tulevat asioiksi, joiden kanssa työskennellään. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että puu saa kuivua mahdollisimman ilmavasti, jottei home pääse iskemään syksyn lähestyessä. Sopiva kuivaustila löytyi varaston ilmavalta välikatolta, jossa terälehdet lepäilivät.

Ihania kohtaamisia ladon taidepajoissa

Jo alusta asti minulle oli selvää, että haluan järjestää ladolla taidepajoja teemaan liittyen, sillä kyläläisillä on arvokkaita muistoja lähiluontoon ja metsänvartijaperinteeseen liittyen, ja halusin liittää niitä osaksi teosta. Järjestin ladolla kaksi taidepajaa. Pajoissa osallistujat kehystivät yksityiskohtia ladon pihapiiristä väliaikaiseksi taidenäyttelyksi. Kehyksillä tuotiin huomio yksityiskohtiin, jotka osallistujat haluaisivat muidenkin huomaavan ympäristöstä. Yksi kehysti kiven pinnan, toinen naavaisen oksan, kolmas pienen sienen ladon pihalla. Erikokoiset kultaiset kehykset täyttivät hetkeksi koko ympäristön ja kutsuivat tutkimaan luonnon ihmeellisiä yksityiskohtia.

Taidepajan osallistujan kehystämä pieni sieni ladon pihassa.

Taidepajan osallistuja kiinnitti huomiota naavaan puiden oksilla.

Taidepajojen tehtävänantoja ripoteltuna ladon pihapiiriin.

Nämäkin sieniystävykset löytyivät ladon edustasta.

Kehystämisen jälkeen pajassa kirjoitettiin myös luovan kirjoittamisen tehtäviä metsän siimeksessä, ja osallistujat saivat jättää kirjoittamiaan tekstejä ladon seinässä olevalle pyykkinarulle. Teksteistä välittyi lähiluonnon tärkeys, siellä vietetyt merkitykselliset hetket ja niistä syntyneet muistot.

Taidepajojen osallistujat jättivät osan teksteistä ladon seinälle teosta varten.

Otin kuvat kehystetyistä yksityiskohdista valkoista paperia vasten. Tässä pihlaja ladon takana.

Kuvasin kehystettyjä yksityiskohtia ja kävin läpi osallistujien koskettavia tekstejä ja muokkasin ne keramiikalle siirrettävään muotoon. Ne tulivat osaksi teosta keramiikalle painettuna. Keraamiset osat liitin betoniveistoksiin, jotka ovat vähän kuin juurakkoja, leijailevien kukkien lomassa. Niissä pilkahtava kuva pihlajasta on ladon takana oleva pihlaja. Sieni on taidepajan osallistujan kehystämä sieni. Kuva hillasta on omalta retkeltäni lammen rantaan.

Osallistujan teksti keramiikan pinnalla.

Yksityiskohta betonisesta muodosta. Kuvassa hillan lehti, joka on kasvanut Sanginjoella lammen rannalla.

Teos rakentuu ja saa nimensä

”Olimmeko kaikki metsänvartijoita – suojelijoita, jotta metsä aina olisi”, osallistujan kirjoitus.

Aihe – ladon katosta satavat lumikukat – syntyi nopeasti jo ihan alkumetreillä. Ne saivat inspiraationsa niittykasveista, joita on säilytetty ladoissa eläinten rehuksi. Kukkien lomassa olevat juurimaiset muodot tuovat mieleen myös hirven sarvet – ladon lähellä oli hirvenmetsästyslava ja se toistui keskusteluissa usein.

Halusin muotokieleen rouheutta, herkkyyttä, ja toteuttaa teoksen niin, että muoto on viitteellinen, jotta se jättää tilaa myös tulkinnalle. Ennen kaikkea halusin, että teos välittää tunnelmaa hiljaisella tavalla, herättää ihmettelemään ja muuttaa tilan luonnetta satumaiseksi.

Teoksen nimi Huoma syntyi taidepajoissa käymieni keskustelujen inspiroimana. Huoma viittaa suojaan,turvaan, suojeluun ja myös ihmettelyyn, huomioimiseen ja huomaamiseen. Kaikki asioita, joita pilkahteli keskusteluissa ja kohtaamisissa kyläläisten ja Sanginjoen metsän ystävien kanssa, ja joita toivon teoksen myös välittävän. Metsä tuo turvaa, mutta me voimme myös tuoda vastavuoroisesti turvaa metsälle.