Etätyövuoden suuria tunteita, inhimillistä riittämättömyyttä, mutta myös upeita onnistumisia

Kirjoittaja: Virpi Skippari

Siirtyessämme etätyöhön maaliskuussa 2020 pohdimme, että kunhan kolme kuukautta jaksamme, niin se on sitten siinä. Kun kesä tulee pörriäisineen, on kaikki hyvin taas. Onneksi tämä tuli nyt keväällä, mietittiin. Olisi paljon vaikeampaa, jos tämä olisi tullut vaikkapa marraskuussa, ajateltiin.

Se oli silloin ja nyt on nyt. Maaliskuusta alkanut etätyöjakso on kestänyt katkeamatta lähes vuoden, eikä pandemia ole vieläkään väistynyt.

Digiosaamisessa olemme ottaneet valtavan harppauksen, mutta matkan varrella on tutuksi tullut myös riittämättömyyden ja teknologisen osaamattomuuden ja avuttomuuden tunne. Ja sen ymmärtäminen, että kaikkea ei voi eikä pysty työssään tekemään. Vuorokaudessa on tunteja kaikkiaankin vain 24 ja ihmisen on pakko myös levätä, muuten hän uupuu.

Vuosi kotona tehtyä työtä. Ilman sähköpöytää, ilman työkavereita, ilman yhteisiä kahvitunteja, ilman printteriä ja ilman yhteisiä työreissuja. Toisaalta myös lisää aikaa, sillä työmatkoja ja ruuhkia ei ole. Plussapuolelle menee ehdottomasti myös mahdollisuus päivätorkkuihin ja päivälenkkeihin. Maaseudun Sivistysliiton koulutustiimin porukka työskenteli makuuhuoneissa, olkkareissa ja keittiöissä. Kodit sijaitsivat maaseudulla ja kaupungeissa. Kesällä elettiin monipaikkaisesti ja töitä tehtiin myös mökeillä ja maaseutukodeissa.

Ensimmäisinä etäkuukausina meillä oli vauhtia ja jopa valtavaa innostusta.

Uusi kuusihenkinen tiimimme oli juuri kasattu ja jokaisella oli halu näyttää, että tästä kyllä selvitään. Loimme pelisääntöjä etätyöhön liittyen. Miten käytämme uutta työaikaamme? Miten priorisoimme tehtäviämme? Kuinka opimme käyttämään uutta teknologiaa? Mitä tästä oikein tulee? Tapasimme verkossa tiistaisin ja torstaisin aamun minipalavereissa. Toivotettiin huomenet ja juteltiin niitä näitä. Pidimme yhteyttä, niin kuin toimistolla on aina tehty – no myönnettävä on, että lopulta kiireen myötä nettikokouksistamme tuli tiukkatahtisia työpalavereita. Perjantaihin otimme vielä tunnin viikkopalaverin. Tavoitteena oli, että ihmiset voisivat suhtautua levollisesti omaan työhönsä ja siihen, että me riitämme.

MSL:ssä oli juuri otettu Teams käyttöön ja aloimme vauhdilla opetella uuden työkalun käyttöä. Myös jäsenjärjestöjä varten tehtiin opasvideoita Teamsin käytöstä. Kokeilimme myös Adobe connectia ja haaveilimme Zoomista. Olimme hyvin epävarmoja siitä, mitkä työkalut kannattaa valita.

Asiantuntijatyön vaativuus

Riittämättömyyttä leijaili ilmassa jo leikattavaksi asti. Jokainen päivä toi uuden digioppimishaasteen. Kaikki ohjelmat olivat uusia. Pähkäilimme, miten webinaareja fasilitoidaan monipuolisesti ja opettelimme Mentin, Miron, Flingan ja ties minkä sovelluksen käyttöä. Paineetkin olivat alussa kovat ja koulutuksessa olevat saivat seurata, kun me kouluttajat opettelimme siinä samalla Teamsin tehokasta ja vuorovaikutteista käyttöä.

Ylisuorittamisen vuoksi kokonaiskuorma voi nousta liian suureksi. Rimamme, sekä oma että tiimin, alkoi olla melko korkealla. Vaikuttiko paineeseen etätyö, sillä tämähän ei ollut itse valittua vaan pakotettua. Millä tavalla poikkeusajan epävarmuus on vaikuttanut siihen, että teimme kaikki niin paljon. Yritimmekö liikaa? Kaikki tämä jää pohdittavaksi, ja pohdintaa teemme yhdessä myös tiiminä, kun vuoden 2021 toimintasuunnitelman toteuttaminen alkaa.

Tunteet töissä

Kesän aikana alkoi selvitä, että etätyöt saattavat jatkua vielä syksyllä. Tiimiläisten lomasuunnitelmat olivat peruuntuneet ja turhautumista oli ilmassa. Tiimin jäsenten tunnetilat yhdenmukaistuivat, kun olimme paljon keskenämme vuorovaikutuksessa ja vapaa-ajan kontaktit ja harrastaminen oli kaikilla minimissä.

Tunteet tarttuvat, mutta tiimimme positiivinen asenne säilyi, kun tunteista puhuminen tiimin sisällä auttoi meitä olemaan läsnä omina itsenämme.  Tunteet ovat nimittäin mukana kaikessa mitä teemme. Olen joskus kuullut työyhteisöissä kysyttävän: Mihin niitä tunteita oikein tarvitaan, eikö ne voisi jättää kotiin töihin lähtiessä? On puhuttu tunneihmisistä ja järki-ihmisistä. Tunteet työpaikalla jakavat mielipiteitä. Tiimissä kuitenkin päätimme, että nyt poikkeusaikana oli erikoisen tärkeää luoda monipuoliset kokouskäytännöt, joissa on tilaa tunteille, mahdollisuus jutella etätyön tuomista paineista, yksinäisyydestä, huolesta läheisten pärjäämisestä sekä ihan vaan jokapäiväisistä fiiliksistä ja kaiken kivan peruuntumisesta. Lisäsimme viikkopalaverimme asialistalle kohdan ”miltä nyt tuntuu.”

Etätöiden aikana myös kuukausikeskustelut esihenkilön ja tiimin jäsenten välillä nousivat mielestäni isoon rooliin. Vaikka yhteisiä tapaamisia oli paljon, oli tärkeää puhua tiimin jäsenten kanssa myös kahden kesken. Palautetta annettiin puolin ja toisin ja tunteista puhumiselle oli selkeitä paikkoja.

Osaava ja yhteen kasvanut koulutustiimi

Edellä kuvatusta sekametelistä koulutustiimistämme kuoriutui varsin osaava kehittämistiimi. Vuosi täyttyi jäsenjärjestöjemme Vesaisten ja MTK-liittojen tilaamista strategiaprosessien fasilitoinneista. Suunnittelimme MTK:n kanssa uutta ruokakasvatusmallia ja Suomen kylien kanssa käynnistimme uuden digihankkeen. Eläkeliiton kanssa teimme näkyväksi arjen luovuutta, ja Keskustan kanssa käynnistimme kuntavaalikoulutukset. Myös maahanmuuttajille suunnattua lukutaitokoulutusta saimme toteutettua tavoitteiden mukaisesti.

Digioppimisen kehittämiselle tuli keväällä kiire. Vertailimme erilaisia verkko-oppimisympäristöjä ja teimme päätöksen siirtää MSL verkko-opiston Moodleen. Lue käyttöönottokokemuksistamme. Opimme yhdessä jäsenjärjestöjemme kanssa käyttämään Teamsia yhteisen oppimisen alustana. Koneella istumisen lomassa on hyvä pitää jumppataukoja. Hanna Brotheruksen ja taidetiimin kanssa tuottamamme suositut jumpat löydät Youtubesta. Jänniä kokemuksia saimme myös verkossa toteuttavista Erätauko-keskusteluista ja paljosta, paljosta muusta.

Saimme myös oppia, että koulutusten uudelleensuunnittelu täytyy etätilaisuuksiin miettiä kokonaan uusiksi. Verkossa ei kukaan jaksa keskittyä koko päivän koulutuksiin, ja vaikka kuinka yrittää, niin ihmisten todellista kohtaamista ei mikään verkkoalusta tai ohjelma voi täysin korvata.

Vuosi 2021 käynnistyy iloisissa merkeissä, sillä saimme kutsun mukaan Ylen ja Erätauko-säätiön koordinoimaan Hyvin sanottu -keskustelukulttuurihankkeeseen. Järjestämämme vuoden 2020 poikkeajan dialogit saavat siis jatkoa uusin aihein! Keskusteleminen ja toistemme aito kohtaaminen ja kuuleminen kannattaa aina.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, pedagogi ja osallistaja, joka innostuu helposti niin vapaaehtoistöistä, puutarhanhoidosta kuin kulttuuririennoistakin.

Virpi Skippari

Koulutus- ja kansalaistoiminnan päällikkö, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry)

+358 40 737 8089 virpi.skippari@msl.fi Lue lisää henkilöstä

Twitter – Linkki avautuu uudessa välilehdessä LindedIn – Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Kirjoittaja

Virpi Skippari

Koulutus- ja kansalaistoiminnan päällikkö, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry)

+358 40 737 8089 virpi.skippari@msl.fi Lue lisää henkilöstä

Twitter - Linkki avautuu uudessa välilehdessä LindedIn - Linkki avautuu uudessa välilehdessä