Kaksitoista kiehtovaa ITE-taideympäristöä Veli Granön videolla

Kaksitoista kiehtovaa ja yleisölle avointa ITE-taideympäristöä ovat nojatuolimatkan kohteina uudessa videokoosteessa. Veli Granön toteuttaman ja Maaseudun Sivistysliiton tuottaman videon ensiesitys on Hämeen linnassa Karnevaali – ITE-taidetta linnassa -näyttelyssä. Videota pääsee katsomaan myös MSL:n YouTube-kanavalta.

ITE-taide levittäytyy usein laajoiksi teosympäristöiksi tekijänsä pihapiiriin tai rakennuksiin. Joskus taiteilija on luonut näyttämönsä myös kaupunkipuistoon tai katujen varsille. Kotimuseoitakin syntyy. Taideympäristöt rakentuvat vähän kerrassaan, vuosien varrella. Usein voi puhua kokonaisesta elämäntyöstä.

ITE-ympäristöissä henkii kierrätyksen aate ja luonnonläheisyys. Taiteilijat käyttävät teoksiinsa kekseliäästi hylättyjä ja löydettyjä materiaaleja. Teosympäristöt näyttäytyvät erilaisina vuodenaikojen ja säätilojen muuttuessa, päivänpaisteessa ja illan hämyssä.

Osa ympäristöistä on aina avoinna vierailijoille, osa sovittuina aikoina. Paikkojen avoinna olon voi tarkistaa hakemistosta osoitteesta visitite.fi.  

Uunituoreella videolla esitellään seuraavat ITE-taideympäristöt:

– Parikkalan Patsaspuisto, Veijo Rönkkönen (1944–2010), Parikkala

– Enni Idin Taiteilijakoti, Enni Id (1904–1992), Padasjoki

– Alpon savanni, Alpo Koivumäki (1939–2023), Kauhajoki

– Taidekoti Ylen, Väinö Ylén (1908–2000), Rauma

– Edvininpolku, Edvin Hevonkoski (1923–2009), Vaasa

– Jätkän Onnela, Ensio Tuppurainen (1924–2014), Vekaranjärvi

– ITE-Aulis-kotimuseo, Aulis Jalkanen (1935–2023), Suonenjoki

– Enkelipuisto, Kyösti Iitti (1948), Pöytyä

– Romurinsessan Onnela, Marjut Kauppinen (1973), Lapinlahti

– Taidepuisto Pirunpaja, Pekka Helenius (1966), Nurmijärvi

– Kimara -taidepolku, Leena Nio (1963), Esko Nio (1938), Terttu Nio (1944), Tuusula

– Taidelinnunpöntöt Savonlinnassa, Marko Ruuskanen (1968)