Perinnekattoa rakentamassa – uusi elämä vanhalle ladolle

Kirjoittaja: Severi Koivuniemi

Sanginsuun kulttuurimatkailureitin varrelta löytyy ihastuttava hirsilato yhtenä yli kymmenestä kylille toteutettavasta taiderastista. Latoon on suunnitellut ympäristötaideteoksen Satu Suvanto. Matka hylätyksi jääneestä ladonraadosta maalaisromanttiseksi taideteokseksi vaati kuitenkin paljon perinnerakentamisen ammattitaitoa sekä monta käsiparia.

Perinteisen pärekaton rakennus on aikanaan ollut erittäin oleellinen sukupolvelta toiselle siirtyvä taito. Nykyään pärekattoja näkee harvoin, mutta historiallisissa kohteissa perinteitä kunnioittaen rakennettu pärekatto on kuitenkin komea näky. Kohdallemme osui mahdollisuus päästä mukaan rakentamaan tällaiseen kohteeseen pärekattoa, kun yhdeksi Sanginjoen kulttuurimatkailureitin ympäristötaidekohteeksi valikoitui yli sata vuotta vanha hirsilato Loppulan pihapiiristä.

Lato kuitenkin vaati paljon kunnostustöitä jo ennen päretalkoiden järjestämistä. Sen vieressä oli täysin lahonnut vanha riihi, niiden välissä lähes täysin romahtanut katto ja hirsiladon peruskivet olivat uponneet maahan. Vanha katto sekä viereinen riihi olivat turvallisuusriski ja ne purettiin kyläläisten Aimo Laitisen, Raimo Perälän sekä Kalevi Perälän avulla. Heidän ammattitaitonsa sekä traktorin kuormaajan avulla purkutyöt sujuivat joutuisasti ja ongelmitta.

Purkutöiden jälkeen päästiin oikomaan hirsilatoa. Vanhat kulmakivet, jotka olivat hauraita kevytsoraharkkoja, kaivettiin pois. Tämän jälkeen latoa nostettiin vipuvoimalla ylös, jotta kulmiin saatiin uuden komeat luonnonkivet. Seinissä ja katossa oli muutamia huonokuntoisia ja katkenneita hirsiä. Kun nämä vielä vaihdettiin uusiin, saatiin ladon perustukset kuntoon. Talkoolaisten työturvallisuus on tietenkin tärkeää, joten ladon reunoille rakennettiin turvakaiteet ja –telineet. Niiden avulla aluslaudoitus saatiin paikalleen käden käänteessä ja kaikki oli valmista päretalkoita varten.

Talkoot aloitettiin tiistaina 16.7.2024 päreiden valmistuksella. Tilaisuus oli kaikille avoin ja osallistujat pääsivät näkemään yli sata vuotta vanhan pärehöylän toiminnassa. Hyvälaatuisen päreen valmistus ei ole mikään yksinkertainen juttu, vaan se vaatii käyttäjältään erityisen varovaisuuden lisäksi ymmärrystä halutusta lopputuloksesta jokaisessa työvaiheessa. Laadunvarmistus alkaa jo metsässä kaadettavia puita valittaessa. Tämän osan oli hoitanut valmiiksi Raimo ja Kalevi ja saimme heidän metsästään täydellisiä, vähäoksaisia sekä suoria pärepuita. Nämä puut kuorittiin petkeleellä, sahattiin pölkyiksi ja maalattiin toisesta päästä punamultamaalilla. Maali oli sitä varten, että valmiit päreet on helppo asetella oikein päin katolle.

Pärehöylän puolella Aimo näytti osallistujille, miten pölkyistä saadaan mahdollisimman monta hyvälaatuista pärettä. Ammattilaisella pärehöylääjällä vain ulkoreunoilta syntyy muutamia hukkapäreitä ja sydänpuu jätetään halkokasaan. Päreentekopäivä sujui rattoisasti aamun pienestä vesisateesta huolimatta ja Riitta-Johanna Laitinen Maaseudun Sivistysliitosta tarjoili kahvia, mehua, makkaraa sekä lettuja reippaille talkoolaisille.

Seuraavana päivänä päästiin itse katon kimppuun. Rakentamamme pärekatto oli kolmikerroksinen, eli päreitä aseteltiin limittäin kolme kerrosta ja näkyville jokaisesta päreestä jäi vain kolmasosa.

Katto aloitetaan naulaamalla kaksi kerrosta lyhyempiä päreitä räystäälle kovera puoli ylöspäin näin ollen saaden kolminkertainen pärekerros jo räystäälle. Tästä lähtien kaikki loput päreet tulevat kovera puoli ylöspäin ja uusi kerros aina edellisen päälle ja päreet limittäin. Näin aseteltuna vesi valuu päreiden pinnalta aina alas räystäältä eikä se pääse katon väleihin. On myös tärkeää jättää katon aluslaudoitus normaalia väljemmäksi, jotta pärekatto pääsee kuivumaan ja pysyy hyväkuntoisena paljon kauemmin.

Talkoolaisia oli runsaasti mukana, sää oli erittäin suotuisa ja tarjottavista löytyi kahvia, karjalanpiirakoita sekä tietysti pullaa.

Loppuviikko sujui kattotalkoissa hyvin, vaikka sää olikin sateisempi. Perjantaiaamuna käytiin vielä tekemässä lisää päreitä niiden loppuessa kesken, mutta uuden pärekuorman kanssa katto saatiin helposti valmiiksi jo ennen Kalevan toimittajan saapumista. Talkoolaiset pääsivät vielä poseeraamaan ylpeästi rakentamansa pärekaton harjalle ennen telineiden purkamista ja tavaroiden keräämistä. Taas oli yksi Suomen lato saanut uuden elämän.

Kirjoittaja Severi Koivuniemi on 25-vuotias sieviläinen agrologiopiskelija, joka työskentelee työharjoittelussa Maaseudun Sivistysliiton Oulun toimistolla elokuun 2024 loppuun saakka.