Kalevalaiset iltamat Kolilla kutsuivat yhteen runon, laulun ja perinteen ystävät

Ympäristö, Ympäristöperinne, Uutinen
Eero laulatti yleisöllä kansanlauluja ja runolauluja.

Kolin Seurojentalolla vietettiin perinteisiä kylän iltamia laulun, laululeikkien ja arvoitusten parissa. Iltaa oli vetämässä perinnetietäjä Eero Peltonen, joka tarinoi myyttisistä runoista Kalevalan takana ja laulatti yleisöllä perinteisiä kansanlauluja sekä kalevalamittaisia runolauluja.

Eero pitää iltamien kaltaisia tilaisuuksia tärkeänä ja on huomannut, että niitä myös kaivataan.

”Erityisesti vanhemmilta ihmisiltä olen kuullut harmittelua, että nuoruudessa tapasi olla vaikka mitä erilaista, kuten kinkereitä, seuroja ja orkestereita. Nyt ei ole oikein enää mitään”, Eero kertoo

Ilta aloitettiin laulamalla yhdessä tunnelmallista Juhana Heikki Erkon sanoittamaa Tuuditan tulisoroista -kansanlaulua. Vauhdikkaampaa tekemistä tarjosivat eri laululorut piirileikkeineen, jotka olivat varsinkin paikalla olleiden lasten mieleen, mutta myös aikuiset innostuivat mukaan: ”Nyt on meillä lysti leikki tiiri liiri liiri”. Loppupuolella myös jakauduttiin kahteen ryhmään ja pyrittiin leikkimielisessä kilvassa laulamaan toinen ryhmä suohon Karhun herätys -laululla.

Iltamissa päästiin kuulemaan myös eri myyteistä, kuten karhun syntytarusta, joka johdatteli laulamaan kalevalaista runoa karhun synnystä:

Missä Ohto synnytelty,
Mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
Hihnoissa hopeisissa,
Kultaisissa kätkyeissä.

Kolin etymologia ja muita arvoituksia

Mielenkiintoista oli kuulla myös Koli-sanan merkityksestä, jonka alkuperästä ei ole varmuutta. Monet ovat kuulleet yhteydestä karjalankielen kaljua tai paljasta tarkoittavaan sanaan, joka näin viittaisi paljaaseen kallioon.

Illan aikana selvisi, että koli on Taalainmaan metsäsuomalaisilla tarkoittanut hiiltä, joka ilmenee alueelta vuonna 1817 kerätystä kansanrunosta: ”Musta kissa uunin piälä, Koli käkälästä kärätty, Vejn vaahesta valettu.” Hiileen viittaavat myös ruotsin kielen ”kol” ja englannin ”coal”, jotka ovat sanoina lähellä kolia. Savosta muuttaneet metsäsuomalaiset olivat kovia kaskeamaan ja myös Kolilla on paljon kaskettu, eli hiili voisi näin hyvinkin olla Kolin nimeämisen taustalla.   

Myös muita selityksiä sanalle kuultiin illan aikana. Eeron arvuutellessa Koli-sanan merkitystä, kuului yleisöstä vastaus ”kissa”. Hetken hölmistyksen jälkeen saatiin nokkela lisäselitys nuorelta pojalta: ”Koska se on kuin kolli, mutta ilman toista l-kirjainta”.

Karjalan kielen ”paljasta” tarkoittavan sanan on helppo ajatella tarkoittavan Kolin paljaita kallioita.

Eero aktivoi myös yleisön aivonystyröitä helpommilla ja haastavimmilla arvoituksilla. Tosin yleisö oli melkoisen nokkelaa väkeä ja vaikeisiinkin kysymyksiinkin saatiin ratkaisu. Pienen pähkäilyn jälkeen vastaus löytyi esimerkiksi seuraavaan arvoitukseen:

Mene sinä sisko sikäli, minä menen täti täkäli, ympäri kun käydään, niin yhteen päästään?

Tiedätkö vastauksen. Katso se jutun lopusta!

”Yhteisöllisyys elämän suurimpia rikkauksia”

Eero itse oli tyytyväinen iltamiin ja iloitsi sen yhteisöllisyyttä lisäävästä hengestä:

”Näissä iltamissa itselläni vain vahvistui se ajatus, että yhteisöllisyys on elämän suurimpia rikkauksia, ja tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä: elvyttää perinteistä kumpuavaa yhteisöllisyyttä laulun, tarinoiden ja leikkien parissa.”

”Olen myös saanut palautetta, että tällaisia vastavia tapahtumia pitäisi järjestää kaikkialla”, Eero jatkaa.

Kolin seurojentalo sai kiitosta iltamien järjestämispaikkana, ja Kolin Ipatin tarjoama ”Puhvetti” varmisti, ettei osallistujille jäänyt varmasti nälkä. Eero toi myös esiin sitä, miten jokaiselta kylältä vastaavia paikkoja löytyy:

”Meillä on olemassa hienoja tiloja yhteen kerääntymiselle: kylätalot, kuten Kolin seurojentalot, nuorisoseurantalot ja maamiesseurantalot. Näihin rakennuksiin ja myös meihin ihmisiin tulisi vain puhaltaa yhteisöllisyyden henki takaisina. Rikkaus, joka perinteessä on, on helppo palauttaa varsinkin kyläyhteisöihin, mutta miksi ei myös kaupunkeihin, kunhan se pieni kynnys vain ylitetään.”

Myös yleisöstä kuului ilahtunut kommentti: ”Mukava, kun ennen on tehty tällaista kaikkea kivaa. Ei ole vain tuijoteltu kännyköitä!”

Eero päätti illan laulamalla kauniin karjalankieliseen laulun ”Makaa pieni balentsaine”

Perinneretkiä luvassa Kiteellä ja Ilomantsissa

Ympäristöperinne -hankkeilla on keväällä ja syksyllä tulossa perinneteemaan liittyen kaksi myyttistä retkeä.

Kiteen Kesälahdella päästään historiakävelylle 25.5.2022, jossa Eeron opastamana vieraillaan paikallisille kulttuurikohteilla, Lönnrotin petäjällä sekä Pirunpöytä-nimeä kantavalla kuppikivellä. Retkellä Eero laulaa ja laulattaa Lönnrotin Juhana Kainulaiselta keräämiä kansanrunoja ja kertoo, miten kuppikiviä on aikanaan mahdollisesti käytetty ja mikä niiden merkitys on kenties ollut.

Kiteen historiakävelylle ilmoittautuminen on nyt auki. Lue lisää täältä!

Karhufestivaalien aikaan 11.8.2022 luvassa on Karhukävely, jossa päästään Eeron johdolla tutustumaan karhumyytteihin tarinoiden ja laulun merkeissä. Lisätietoja Karhukävelystä tulossa sivullemme myöhemmin.

Vastaus arvoitukseen: Vyö