Millaista on opiskella digitaitoja aikuisena 2020-luvulla?
Kirjoittaja: Jussi Keränen
Yhteistyö Suomen Kylien kanssa oli molemmin puolin palkitsevaa – Siinä missä digikoulutukseen osallistujat puhalsivat yhteen hiileen, myös Maaseudun Sivistysliiton ja Suomen Kylien välillä vallitsi aktiivinen, eteenpäin katsova ja luottavainen kumppanuus. Yhteisvoimin veimme digikoulutusta sinne missä sitä tarvitaan.
Syyskuussa 2020 teimme MSL verkko-opistoon avoimen ja interaktiivisen oppimateriaalin, josta löytyi tietoa ja harjoituksia tietokoneen ja tiedon hallinnasta, sähköpostin ja internetin käytöstä sekä toimisto-ohjelmista tekstinkäsittelystä taulukkolaskentaan. Tämä tietopaketti toimi selkärankana lokakuussa 2020 startanneessa koulutusrytäkässä, jonka tarkoituksena oli parantaa kyläyhdistysten vuodeksi palkkaamien kyläavustajien digitaitoja työllistymisen parantamiseksi. Työssä kuin työssä tarvitaan nykyään digitaitoja, ja ovatpa nuo sangen oleellisia jokapäiväisessä elämässäkin ja yhteiskuntaan osallistumisessa, työnhausta puhumattakaan.
Maaliskuussa 2022 järjestettiin viimeinen hankkeen koulutus. Puolentoista vuoden aikana järjestettiin 13 kerran viikossa noin kolmen kuukauden ajan tapaavaa pienryhmää Vihdissä, Lohjalla, Hongistossa, Palojoella, Rajamäellä, Valkossa, Tesjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Salossa. Olen kirjoittanut hankkeen toiminnasta aiemminkin niin hybridikoulutuksen kuin etäyhteyksien ongelmien näkökulmasta. Lisäksi olen haastattelut jotain osallistujia heidän kokemuksistaan hankkeessa. Tässä kirjoituksessa jaan kokemuksia siitä mitä näin, koin ja opin koulutusmatkoillani hankevuosien aikana.
Yhteistyö Suomen Kylien kanssa
Digiä mulle, sulle ja meille -hanke toteutettiin yhteistyössä Suomen Kylät ry:n kanssa, ja koulutusten kohderyhmä löytyikin heidän verkostojensa ja toimintansa avulla. Pääosan tulevista pienryhmistä muodostivat Suomen Kylien työvoimapoliittisen Työtä Kaikille -hankkeen toiminnassa mukana olleet kyläyhdistykset, mutta kolme ryhmää toteutettiin myös Vaihtoehto 90 Ry:n kanssa toimintakeskus Vaihtoehdossa Salossa. Digikoulutuksiin osallistui yhteensä 65 henkilöä ja heidän taustansa digitaitojen parissa vaihteli ammattilaisesta ensikertalaiseen. Myös tärkeitä yhdistäviä tekijöitä kuitenkin löytyi, sillä suuri osa heistä oli joko aktiivisia kyläyhdistysten jäseniä tai niin kutsuttuja kyläavustajia.
Mikä kyläavustaja? Kyläavustaja on kyläyhdistyksen palkkatuella vuodeksi pestaama henkilö, joka tilauksesta auttaa kylän asukkaita arjen askareissa, lisäten näin tärkeiden paikallispalveluiden tarjontaa. Työ on hyvin monipuolista ja voi sisältää vaikkapa pihatöitä, ikääntyvien asukkaiden puolesta kaupassa käymistä, kyläyhdistyksen sisäisiä töitä, vahtimestarin töitä tai vaikkapa kitaranhuoltoa. Jokainen kyläavustaja on oma persoonansa ja työtehtävät vaihtelevatkin kunkin osaamisen mukaan. Myös asiakkaalle kyläavustajasta voi tulla pienellä kylällä erittäin tärkeä ja läheinen kontakti. Kuulinkin huhua, että joillain kylillä työtehtäviin kuluvasta ajasta suurin osa saattaa mennä asiakkaiden tarjoamien kahvien ja keskustelujen parissa. Ei kuitenkaan paljasteta missä 😊
Näen kyläavustajissa paljon yhtenäisiä piirteitä. Jokaiselta löytyy suuri määrä kenties sanoittamatonta tietotaitoa ja osaamista sekä mielenkiintoisia tarinoita. He ovat sosiaalisesti kyvykkäitä, helposti lähestyttäviä ja vastuuntuntoisia. Suurin osa koulutukseen osallistuvista kyläavustajista oli yli 50-vuotiaita miehiä, vaikka joukkoon mahtui myös joitain eri-ikäisiä naisia ja 25–50 v miehiä. Kokoonpanomme ei siis ollut mitenkään tavanomainen, vaan kyseessä on ryhmä, joka harvemmin osallistuu, tai jolla on harvemmin mahdollisuutta osallistua, yleensäkään mihinkään koulutuksiin. Hankkeen onnistumiseksi voidaankin laskea tämän kohderyhmän tavoittaminen.
Kyläavustajaksi pääsemisen ehtona on kaksi vuotta työttömyyttä. Eräs kyläavustaja kertoi olevansa parhaillaan unelmatyössään ja moni muukin toivoi, että työssä saisi jatkaa vielä vuoden jälkeen. Vaikkei tämä valitettavasti ole mahdollista, kuuluu polutussuunnitelmaan erilaisia apuja ja kättä pidempää siihen, mihin henkilö voisi suunnata pestin jälkeen. Tässä vaiheessa kuvaan astuu myös Digiä mulle, sulle ja meille, sillä kyläavustajan työaikaan kuuluu myös osallistuminen työllistymisen mahdollisuuksia parantavaan digikoulutukseen.
Digiryhmät kylätaloilla
Koulutuspaikkana toimivat kunkin alueellisesti jaetun pienryhmän kannalta kohtuullisen matkan päässä sijaitsevat kylätalot kuten Vihdin kylätalo, Ruotsinpyhtään kyläyhdistyksen ylläpitämä kirjasto, Tesjoen kirjaston kerhohuone, Valkon monitoimitalo, Degerbyn kyläkonttori Rosenberg, Hongiston vanha koulu, Rajamäen kylätalo, Palojoen nuorisoseuran talo, Volsin kyläyhdistyksen talo Bygdebo ja toimintakeskus Vaihtoehto. Matkaavan kouluttajan näkökulmasta toiminnan rikkautta olikin tämä Suomen sopukoissa seikkaileminen ja kaikkien mukana olleiden yhdistysten toimintaan tutustuminen.
Koulutukset toteutettiin niin että sama pienryhmä tapasi kerran viikossa kolmen kuukauden ajan. Tässä ajassa ehti tapahtua ryhmäytymistä ja pääsimme tutustumaan toisiimme kunnolla. Kurssipalautteen keskeisin viesti olikin se, että ryhmissä oli hyvä ilmapiiri ja tämän voin myös kouluttajan näkökulmasta allekirjoittaa. Lisäksi kurssi toi tärkeitä kohtaamisia niille kyläavustajille, jotka toimivat työssään yksin. Muiden kyläavustajien kanssa vaihdettiin kokemuksia ja kyseltiin kokeneemmilta käytännön asioista. Myös opetus pidettiin keskustelevana ja opiskelun ohessa saatettiin vitsailla ja nauraa. Sosiaalisen kanssakäymisen tarve oli merkittävä ottaen huomioon riehuva pandemia ja erilaiset kokoontumisrajoitukset. Paikan päälle tai etäyhteyteen oli kiva tulla.
Erityisen tärkeää oli, että koulutus tapahtui työajalla ja sille oli sovittu selkeä aika ja paikka. Kurssipäivinä uppouduttiin tehokkaasti opiskeltavaan asiaan ja tukea oli tarjolla niin ohjaajan kuin kurssikavereiden puolesta. Opiskelijat saapuivat paikalle tunnollisesti, eikä poissaoloja kertynyt. Hyvin pian kuitenkin ilmeni, että aikaa tai motivaatiota läksyihin ja itsenäiseen opiskeluun ei löytynyt kovinkaan monelta. Tämä on toki ymmärrettävää ottaen huomioon, että opiskelu olisi täytynyt tapahtua töiden jälkeen. Lisäksi itsenäinen opiskelu saattoi olla monelle osallistujalle vieras opiskelumuoto. Aikuisten kohdalla oppimismotivaatio kumpuaakin koetusta tarpeesta. Näin ollen omassa työssä tai arjessa tärkeäksi koettuja taitoja kuten tiedostojen (lue: kuvien) järjestelemistä, sähköpostia tai pilvipalveluita saatettiin harjoitella myös kotona omasta aloitteesta. Puolet kurssipalautteeseen vastanneista myönsi vierailleensa kurssin verkkoympäristössä useita kertoja myös opetuksen ulkopuolella.
Hankkeen erittäin merkittävä etu oli se, että osallistujat saivat koulutuksen ajaksi lainaan oman läppärin. Ilman näitä lainalaitteita olisi monen varsinkin aloittelijan koulutus jäänyt käymättä. Hankkeen päätyttyä halukkaat saivat lisäksi lunastaa laitteen itselleen. Hyvä niin, sillä osa oli selvästi kiintynyt laitteeseen ja käytti sitä aktiivisesti myös vapaa-ajalla.
Tarttuivatko digitaidot?
Yhtenä hankkeen tavoitteena oli, että jokainen osallistuja suorittaisi TIEKEn tietokoneen käyttäjän @-kortin. Kortin suorittamiseksi tulee selättää neljä tenttiä: Tietokoneen ja tiedon hallinta, Sähköposti ja internet, Tekstinkäsittely ja Esitysgrafiikka. Tätä tekstiä kirjoittaessa olen allekirjoittanut 17 valmista @-korttia ja seitsemän opintokorttia, eli kesken jäänyttä @-korttia. Mielestäni tämä tulos on mainio, sillä luulen vahvasti, että jos teettäisin samat kokeet vaikkapa kollegoilleni, en usko, että kovinkaan moni läpäisisi kaikkia varsinkaan ensimmäisellä kerralla (ei millään pahalla, kollegat). Digitaidot, joista tentti mittaa ainoastaan tietokonetaitoja, voivat siis olla kohtalaisen hyvälläkin tasolla, vaikka tentissä ei osaisi vastata yhteenkään kysymykseen. Jos saisin nyt päättää, jättäisin mahdollisesti korttien tenttimiset pois koulutuksesta ja ottaisin tilalle vaikkapa lopputyön. On hyvä, että kortin suorittaneilla on nyt tunnustus osaamisestaan ja kovasta työstä mutta olen harmissani myös niiden puolesta, jotka raatoivat yhtä ahkerasti ja jäivät ilman korttia koska pisteet eivät riittäneet. He tekivät koulutuksessa samat tehtävät kuin kaikki muutkin.
Erilaisia lähtökohtia harjoitteluun oli yhtä paljon kuin osallistujia. Osa oli konkareita, osa oli käyttänyt laitteita niihin sen enempää perehtymättä ja osa taas oli vältellyt tietokoneita viimeiseen saakka. Mukana oli jopa henkilöitä, jotka käyttivät tietokonetta ensimmäistä kertaa koskaan ja esimerkiksi hiiren käyttö piti opetella aivan alusta. Siitä huolimatta he oppivat Windows 10 käyttöjärjestelmän perusteita, järjestelemään tiedostoja, sähköpostin käyttöä sekä älypuhelimen toimintoja ja suorittavat koulutuksen kunnialla loppuun. Erästä digilaitteiden kanssa hyvin alkutaipaleella olevaa henkilöä yritimme saada liittymään kotoaan etäkokoukseen 45 minuutin ajan (ohjeistin puhelimitse) ja voin kertoa, että tunne oli uskomaton, kun hänen naamansa vihdoin ilmestyi ruudulle. Vastaavanlaisia pieniä mutta suuria onnistumisen kokemuksia löytyy pitkin hankkeen matkaa. On kieltämättä haastavaa suunnitella opetus niin, että näin eritasoiset opiskelijat saadaan kaikki huomioitua, mutta kurssipalautteen mukaan tässä oli onnistuttu.
Tietokonetta ennestään jonkin verran käyttäneet opiskelijat kertoivat digitaitojensa parantuneen. Ryhmissä käydyissä keskusteluissa nousi esiin helpotus siitä, kuinka jotkin asiat voikin tehdä yksinkertaisemmin kuin on ajatellut ja kuinka hiiren oikeanpuoleisen näppäimen takaa paljastui ihan uusi maailma täynnä toimintoja. Resurssienhallinnan, eli koko koulutuksen vaikeimmaksi osoittautuneen asian, ymmärtäminen oli näin ohjaajan silmään tärkeimpiä yksittäisiä taitoja, joissa näkyi selkeä kehitys kaikilla osallistujilla. Ensimmäisellä kerralla kansioviidakkoon eksyneistäkin osallistujista suuri osa leikkasi ja liitti tiedostoja koulutuksen lopussa vankalla itsevarmuudella. Kurssipalautteen avoimissa kysymyksissä moni kertoikin, että oli saanut koulutuksesta uudenlaista rohkeutta älylaitteiden käyttöön.
Konkareille kurssin alku ja näppäimistön tai hiiren tutkiminen saattoi tuntua raastavankin hitaalta, mutta moni myönsi myös oppineensa paljon uutta varsinkin pilvipalveluista, toimisto-ohjelmista ja etäyhteyksistä. Heistä oli myös aistittavissa ilo siitä, että pääsivät myös jakamaan omaa osaamistaan, mikä oli ohjaajan näkökulmasta äärimmäisen tervetullutta. Muistutin ryhmää aika-ajoin siitä, etten itsekään ole mikään digivelho tai koodari ja että olen opetellut itsekin laitteiden käytön ihan vaan niitä käyttämällä. Itselleni mieluisiksi muistoiksi koulutuksesta jäivätkin ne hetket, kun osallistuja opetti minulle jotain uutta digilaitteista.
Oppimisen haastajat
Tietokoneen käyttö on vaikeaa ja oppiminen vaatii hirveän määrän käyttöä. Voin kertoa, että varmasti kaikilla meistä oli jossain vaiheessa koulutusta kärsivällisyys koetuksella, kun kone ei tuntunut tottelevan käskyjä. Jos muut ympärillä saivat asian tehtyä normaalisti, löytyi näissä tilanteissa syypää koneen sijaan itsestä. Alusta asti puutuin kaikenlaiseen itsensä moittimiseen ja oman kyvykkyytensä väheksymiseen. Painotimme kurssilla sitä, että toisiin vertaileminen ei kannata, koska tulemme niin erilaisista lähtökohdista ja sitä, että on ymmärrettävää, etteivät kaikki uudet jutut jää heti mieleen. Koulutus sisältää paljon asiaa ja etenee aloittelijan näkökulmasta nopeasti. Vertailu on kuitenkin ihmisluonnolle ominaista ja joskus se voi vaikuttaa minäpystyvyyteen myös positiivisesti, joskin hiukan kyseenalaisella tavalla – tai kuten eräs osallistuja kertoi: ”Olipas mukavaa, kun muutkaan eivät osanneet. Tuli sellainen olo, etten ehkä olekaan tyhmä”.
Sen lisäksi että tutustuin koulutuksissa erilaisiin hienoihin ihmisiin, oli se myös katsaus siihen kuinka erilaisia elämäntilanteita aikuisilla oppijoilla voi olla, samalla kun pitäisi hoitaa ylimääräiset vastuut kuten vaikkapa digitaitojen opettelu. Mukana oli muutamia ahkeria opiskelijoita, joita elämä koetteli rajustikin ja joiden sinnikkyyttä voin ainoastaan ihailla. Aikuiskouluttajan on hyvä pitää aistinsa herkkänä, jotta osaa vastata erilaisten oppijoiden tarpeisiin.
Opetus sai kehuja siitä, että hankalat digiajan termit käytiin läpi ja selitettiin. Termit kuten aloitusnappi, tehtäväpalkki, aloitusvalikko, sovellusluettelo, internet-selain jne. eivät ole mielestäni tietokoneen käytön kannalta oleellisia, sillä kaikille näistä sanoista löytyy varmasti vähintään kymmenen muuta ilmaisua. Toki termit on käytävä läpi, jotta tiedetään mistä puhutaan. Tämä tietokonekielen vieraus ja outojen termien määrä vaikutti niin tehtävistä kuin tenteistä suoriutumiseen kielteisesti, sillä tehtävänantojen ymmärtäminen oli vaikeaa.
Suuri osa opiskelijoista suoritti kurssin loppuun, mutta joiltain pois jäämisiltä emme voineet välttyä. Yksi osallistuja koki taitojensa olevan jo sen verran hyvät, ettei kaipaa opetusta, kun taas yksi ei pitänyt kurssia, saati digilaitteita mitenkään tärkeänä ja halusi pysyä niistä mahdollisimman kaukana. Parin opiskelijan kohdalla motivaatio loppui, kun olosuhteiden pakosta siirryttiin pariksi kuukaudeksi etäopetukseen tai jos kyläavustajan pesti oli päättynyt. Pari kyläyhdistyksen aktiivia joutui jättäytymään pois jo alkuvaiheessa kiireen vuoksi. Vain yksi piti kurssia niin vaikeana ettei enää halunnut osallistua, vaikka ilmapiirillä pyrittiin tukemaan kaikkia ja kävimme myös asiasta kahdenkeskistä keskustelua. Osallistumisesta päättää kuitenkin lopulta ihminen itse.
”Olen aina ajatellut, että en minä osaa käyttää tietokonetta, mutta eikös tämä älypuhelinkin ole yhdenlainen tietokone? Eli osaanhan minä sittenkin käyttää”
Summa summarum
Digitaidot paranivat ja rohkeus kasvoi, mutta paransiko digikoulutus työllistymisen mahdollisuuksia? Tätä emme voi tietää varmasti, mutta yli puolet kurssipalautteeseen vastanneesta arvioivat koulutuksen edistävän työllistymistä jonkin verran tai varmasti. Toiseksi eniten vastauksia sai vaihtoehto ”en osaa sanoa”. Osa vastaajista ei kokenut oppimiansa digitaitoja työllistymisen kannalta oleellisina. Aina voidaan spekuloida, onko kyse siitä, ettei koulutuksessa oppinut mitään vai ovatko digitaidot yleisesti vastaajien mielestä epäolennaisia. Vastaus tähän kysymykseen jäänee mysteeriksi.
Hankkeen perinnöksi puolestaan jäävät tärkeä oppi aikuisille suunnatun digitaitokoulutuksen järjestämisestä sekä avoin digitaitomateriaali, jota saa hyödyntää vapaasti niin koulutuksessa kuin itsenäisessä opiskelussa. Eittämättä materiaali saa ajan myötä jotain päivityksiä.
Maaseudun Sivistysliitto ja Digiä mulle, sulle ja meille -hanke haluavat kiittää jokaista koulutukseen osallistujaa ja sanomaa jakanutta sekä tietysti Suomen Kyliä ja Työtä Kaikille -hankkeen työntekijöitä! Suurkiitos vielä kaikille kyläyhdistyksille jotka antoivat meidän lainata tilojaan koulutusta varten.