Metsässä on suomalaisten kirkko, kulta ja ruoka-aitta – kuuluuko keskusteluissa metsän oma ääni?
Syyskuun viimeinen lauantai tarjoili aurinkoiset puitteet Salamajärven kansallispuistossa, Koirasalmen Luontotuvan kodalla järjestetylle metsäkeskustelulle. Tulisijan ympärille kokoontui pieni, taustoiltaan hyvin monenkirjava joukko vaihtamaan ajatuksia. Kukin aloitti tilaisuuden esittelemällä itsensä, ja kertomalla jonkin metsämuiston. Lähes kaikilla nousi esiin jokin tapahtuma, paikka tai muu muistikuva lapsuudesta. Tästä johdettiin päätelmä, että suurimmalla osalla suomalaisista suhde metsään ja luontoon kehittyy jo pienestä pitäen.
Suomalaisten erityisestä luontosuhteesta puhutaan aika paljon. Jokaisenoikeudet mahdollistavat vapaan luonnossa liikkumisen, marjastuksen, sienestyksen ja muun samoilun. Kyseessä on pohjoismainen erikoisuus, laajimmillaan Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Jo Tanskassa oikeudet ovat rajatummat, ja muualla maailmassa samantyyppisiä luonnossa liikkumisen mahdollistavia säännöksiä on ainakin Skotlannissa ja Sveitsissä.
Kulttuurimme tekijät ovat kautta aikain ammentaneet luontosuhteen lähteestä. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä rakensivat uuden tupansa salomaiden syvyyksiin, Kolin kansallismaisemista on maalattu maalaus poikineen, vanhoissa elokuvissa savotoilla ja tukkijätkillä oli vankka jalansija. Televisiosarjoissa on painiskeltu metsäyhtiöiden, hiihtokeskusten, kaivoshankkeiden, turpeen ja soramonttujen parissa. Vähän eri meiningit, kuin eteläeurooppalaisten draamat luksushotelliympäristöissä.
Metsät ja niiden käyttö puhuttavat, useimmilla on asiaan jonkinlainen mielipide. Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus elää metsätaloudella ilman, että se tapahtuu metsälajiston kustannuksella, sekä toisaalta huolehtia luonnon monimuotoisuudesta ilman, että se tapahtuu metsänomistajien kustannuksella, keskustelua tarvitaankin.
Metsää hoidetaan kunkin ajan silloisen saatavilla olevan parhaan tiedon varassa, tehtyjen tai tekemättä jätettyjen toimenpiteiden vaikutukset nähdään usein vuosien, jopa vuosikymmenten päästä. Lauantaisessa keskustelussa nousi esiin tutkimustiedon löytämisen vaikeus, metsäntutkimukseen toivottiin lisää näkyvyyttä. Löytyisikö metsän- ja luonnontutkimuksesta keskusteluun mukaan kaivattu metsän ääni?
Kirjoittaja
