Kevääntulo kysyy kärsivällisyyttä kotipihoillakin
Loputtomalta tuntuneen talven jälkeen aurinko alkaa lämmittää, lumet häviävät pihasta ja keväinen viima kuivattaa maan pintaa. Talvikauden piinaamat viherpeukalot irtoavat saman tien ihan kaikista henkseleistään ja ryntäävät kottikärryt kolisten haravoimaan pihojaan. Sinne pölähtävät samaan kompostiin lehdet, oksanpätkät, kimalaiskuningattaret, perhoset, leppäkertut…. hetkinen, seis! Minkäs takia sinne pölyttäjiä ja muita ötököitä joutuu?
Ennenaikainen haravointi ei ole vain nolo juttu, jota tapahtuu kaikille, vaan sekä tarpeetonta, että vahingollista. Karikkeen joukossa talvehtivat puutarhan tärkeimmät työntekijät. Niiden nukkumarauhaa ei pitäisikään häiritä, vaan odottaa kevättöiden aloittamista siihen asti, että ne ovat itse kömpineet makuuksiltaan matkoihinsa. Kunhan on tarpeeksi lämmintä, ja ravintoa luonnossa saatavilla. Odotellessaan voi lykätä haravansa pääsiäisvalakiaan, niin ei sitten tule aloittaneeksi ensi keväänäkään liian aikaisin. Lehtien keruu hoituu ensimmäisen ruohonleikkuun yhteydessä Vesivehmaan jenkan sanoin ”Siinä menee nuoret sekä vanhat saman lailla”. Jos silppu nurmikolla ahdistaa, sen voi kantaa vaikkapa kasvimaan katteeksi. Muussa tapauksessa ravinteet palaavat hiljalleen takaisin kiertoon niille sijoilleen.
Kevään tulo on kutkuttanut suomalaisia halki vuosisatojen. Kansanperinteessä ollaan aika usein joko maan, veden tai metsänviljan äärellä, kun tarkastellaan tiettyjen päivien säitä, ja pyritään siitä ennakoimaan, mitä tuleman pitää. Huhtikuu on saanut nimensä siitä, että silloin on kaadettu isot havupuukasket, huhdat. Työ on ajoitettu aikaiseen kevääseen, ennen kuin kevätmahla nousee puuhun, jolloin rungot ovat kuivuneet nopeammin. Tämä on hyvä muistaa myös puuvartisia pihakasveja leikatessaan, kevätleikkausta ei suositella kasveille, joilla on keväällä voimakas mahlavirtaus. Tällaisia ovat esimerkiksi koivut, vaahterat ja luumupuut.
Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on vuonna 1950 ensimmäisen kerran julkaistu kokoelma vanhoista merkkipäivistä ja kansanomaisen talous- ja sääkalenterin merkinnöistä ja enteistä, johon on koottu vuodenkiertoon liitettyjä sanontoja ja uskomuksia eri puolilta maata. Huhtikuussa on erityisessä syynissä olleet esimerkiksi Yrjöt ja Markut. Lämmin Yrjön päivä 23.4. on enteillyt hyvää vuotta, mutta kylmä ”vie joka kolmannen tähkän pellosta ja joka kolmannen halon riihen uunista”. Nykyaikaan käännettynä kylmän Yrjön päivän koittaessa voidaan varautua pitämään hallaharsot hollilla ryytimaan laidalla kaiken kesää, eikä kitkentähommiin ole tarvetta varautua bikineillä vaan flanellipaidalla.
Kaksi päivää myöhemmin, Markun päivänä 25.4. voi tarkkailla säätä etenkin kukkatoukojen näkökulmasta. Kukkatou’oilla vanha kansa tarkoitti perunaa, hernettä ja juureksia, ja jos Markun yö on lämmin, näille oli odotettavissa menestyksekäs kesä. Markku oli Etelä-Suomessa myös sikäli merkityksellinen, että Markun päivästä alkoivat usein peltotyöt. Pohjoisempana maamiehille lähtölaukauksen antoi Erkki 18. toukokuuta. Ilmaston muuttuessa vanhojen merkkien paikkansapitävyys on aika hataralla pohjalla, mutta vielä voitaneen luottaa siihen, että ”Jos heinäkuussa on hevosenpaska järven jäällä, se tietää kylmää kesää”. Toivokaamme siis, että pollenmunkit löytyvät mieluummin kompostoituina kasvimaalta, ja kasvukausi sujuisi satoisasti ilman pilkkihaalareihin sonnustautumista.
Kirjoittaja
