Lukutaitokoulutusta, kaksisuuntaista kotoutumista ja sosiaalipedagogista otetta
Kirjoittaja: Suvi Kaljunen
Miltä tuntuu, kun ei ymmärrä eikä osaa ympäröivän yhteiskunnan kieltä, ja valtaosa tavalliseen elämään liittyvistä asioista tuntuu vieraalta? Miten saada rohkeutta rakentaa kontakteja paikallisiin, tutustua, osallistua ja löytää paikkansa uudessa maassa, jos kielitaito, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys sekä osallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuudet ovat vielä vähäiset? Mitä kaikkea tapahtuu, kun yhdistys ottaa mukaansa ryhmän lukutaito-opiskelijoita, tekee heidän kanssaan arjen asioita yhdessä tai vie heidät tutustumaan erilaisiin kohteisiin lähiympäristöissä?
Mistä olikaan kysymys?
Lukutaitokoulutuksen toimintapäiviä järjestävät eri yhdistykset. Maaseudun Sivistysliiton toimintamallissa ne on pääsääntöisesti yhdistetty kansan- tai kansalaisopiston toteuttamaan luku- ja kirjoitustaidon opetukseen. Toimintapäivät ovat saaneet positiivista palautetta niin opiskelijoilta, opettajilta kuin yhdistystoimijoiltakin. Niiden ydin on yhdessä tekemisessä ja jalkautumisessa: ohjelmassa voi olla ruuanlaittoa, museokäyntejä, tutustumista kunnan liikuntapalveluihin, vierailuja monenlaisissa kohteissa, yhteistä kahvittelua, käsillä tekemistä pienten käsitöiden tai nikkaroinnin merkeissä tai vaikkapa retki luontokohteeseen. Toimintaa tuetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä rahoituksella ja sitä koordinoi Maaseudun Sivistysliiton koulutussuunnittelija. Tarvittaessa tarjoamme myös perehdytystä kulttuurienväliseen kohtaamiseen ja toimintaan sekä tukea toiminnan suunnittelussa ja käynnistämisessä.
Ovet kieleen, ympäristöön ja yhteiskuntaan aukeavat
Vähäisenkin kielitaidon käyttöön ottaminen, arjen taitojen haltuun saaminen (esim. liikkuminen, eri paikoissa toimiminen), kontaktien luominen uusiin ihmisiin sekä tutustuminen kantaväestön kulttuuriin ja oman elinympäristön tarjoamiin kohteisiin kehittyvät lukutaitokoulutuksen toimintapäivissä erilaisiin lähtötasoihin katsomatta:
”Kun tulin Suomeen, en osannut yhtään suomen kieltä. Aloitin kielenopiskelun opistolla lokakuussa. Silloin oli vaikeaa, ei ollut hajuakaan suomen kielestä. Kun olimme toimintapäivänä tutustumassa apteekkimuseoon, yhtäkkiä huomasin, että minähän olen puhumassa suomea! Yllätyin, olen todella tyytyväinen, se kieli, joka silloin tuli, oli opistolla opittu kieli, en osannut aikaisemmin. Olen ollut tyytyväinen, käytiin retkillä, katsottiin paikkoja. Tykkäsin paljon toimintapäivien ohjelmasta, haluan oppia vielä lisää.”
”En tiennyt ennen niin monista asioista, kulttuurista.. kävin ensimmäistä kertaa niissä monissa paikoissa, joissa vierailimme, olen kokenut paljon ja tunnen kulttuuria paremmin nyt. On myös helpompi kulkea ja osaan nyt mennä paremmin moniin paikkoihin. Koulussa opit kirjoittamista ja lukemista, toimintapäivissä täytyy puhua suomeksi, mikä on myös hyvä, molemmat ovat hyviä kielen oppimisen kannalta. Toimintapäivissä oppi lisää paikkakunnasta ja historiasta. Toteuttajille haluan esittää suuret kiitokset, nyt tunnen yhteiskuntaa ja paikkakuntaa enemmän, on minulle hyväksi, että tunnen useita paikkoja, olen siitä kiitollinen.”
Yhteinen tekeminen ja ympäristöön tutustuminen yhdistystoimijoiden kanssa on paitsi vahvistanut (molempien) kielellistä ja kulttuurista osaamista, myös lisännyt osallistujien kiinnostusta suomalaiseen kulttuuriin, ihmisiin ja yhteiskuntaan.
”Toimintapäivistä on ollut todellakin apua, olen niihin tyytyväinen. Opittiin Suomen kulttuuria ja suomalaisten tapoja. Sitä kautta oli helppo tutustua suomalaisiin ja oppia sen kautta paremmin. Kun opittiin kulttuuria ja tapoja, syntyi halu tutustua ihmisiin ja oppia heiltä enemmän.”
Osallistuminen antaa elämälle uuden vaihteen
Kuulumisen tunne, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemukset parantavat myös elämänlaatua ja luovat uskoa omiin mahdollisuuksiin – jopa vuosia kotona lasten kanssa olleelle osallistujalle, joka houkuteltiin paikallisen kyläyhdistyksen järjestämään lukutaitokoulutuksen ryhmään:
”Puhuminen, tapaaminen viikoittain on hyvä idea. Ennen olin surullinen kotona, nyt on tuttavia, tekemistä, tapaamisia. Kesällä liityin myös paikallisen järjestöyhteistyöryhmän toimijaksi. Nyt haluan opiskella lisää suomen kieltä, sitten opiskella lastenhoitajaksi. Toiminnan myötä olen myös päässyt käymään metsässä ensimmäistä kertaa, se oli hyvä. Myös muu lähiympäristö on tullut tutummaksi.”
Uuteen yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteen, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen perustan muodostavat vastavuoroisuus ja osallistuminen. Sitä tukevat myös tieto ja uudet näkökulmat. Kohtaamisella ja sen mahdollistamisella on prosessissa merkittävä rooli.
”Osallistumisen aktiivisuus lisääntyi myös kerhon ulkopuolella. — Mielestäni se lisäsi varmuutta voida mennä joukkoon ja ottaa paikkansa yhteiskunnassa.”
Kontaktien luominen voi olla varsin vaikeaa Suomeen muualta tulleelle ihmiselle, ja sillanrakentajien rooli on suomalaisessa toimintakulttuurissa vielä valitettavan vähäinen. Yhdistyksillä ja yhdistystoimijoilla on erinomaiset mahdollisuudet tarjota mahdollisuuksia tämän kaiken tukemiseen, eikä se vaadi paljon.
Sillanrakentajien kokemuksia
Toiminta on ollut antoisaa ja tarjonnut mahdollisuuden oppia asioita toisista kulttuureista, tavoista ja toimintamalleista. Yhteinen tekeminen on toteuttanut kaksisuuntaisen kotoutumisen ajatusta käytännössä, ja toiminta on vahvistanut myös kantasuomalaisten yhteisöä:
”On opittu paljon eri kulttuureista ja tavoista, ja tuntenut olevansa tarpeellinen, pystynyt jakamaan sitä mitä itse osaa. — Omaa elämää antamalla saat myös itsellesi takaisin.”
”WAM-vierailua alustettiin kirjastolla vapaa-ajan teemasta, opeteltiin siihen liittyvää sanastoa. Reitti käytiin taas läpi valmiiksi ja taloihin tutustuttiin. Digisanoja myös kerrattiin. Opastus oli varautunut väärään aikaan, mutta se ei tahtia haitannut, ihmiset tutustuivat itsenäisesti teoksiin. Sosiaalinen ryhmä, juttelivat mielellään. Kahvilasta oli varattu pöydät erikseen ja opas tuli sinne kertomaan museosta. Hauskaa porukkaa.”
”Ihanaa ja yllättävää on ollut saada myös muita suomalaisia mukaan, ovat ystävystyneet toiminnassa myös keskenään. Hyvin pysynyt isokin porukka mukana, vaikka matkaakin ([kotoa toimintapaikkaan] on. Toiminta on kantanut hedelmää, ryhmäläisten kanssa on tutustuttu ja ystävystytty siinä määrin, että nyt tehdään monenlaisia asioita yhdessä, tavataan kahvilassa jne.”
Toimintapäiviä ovat järjestäneet monenlaiset yhdistykset. Mielellämme näkisimme mukana erityisesti jäsenjärjestöjämme! Toimintaa olemme jo suunnitelleet ja käynnistäneet Vesaisten yhdistysväen kanssa, mutta toivotamme lämpimästi tervetulleeksi mukaan toimintaan muutkin jäsenjärjestömme! Toimintaa voi järjestää myös yhdessä toisen yhdistyksen kanssa.
Sosiaalipedagogia lukutaitokoulutuksen taustalla
Lukutaitokoulutuksen toimintapäivissä konkretisoituvat sosiaalipedagogiset näkemykset, joita työstettiin opintokeskusten yhteisessä SOSPEVA-hankkeessa.
”Toiminta ollut vuorovaikutuksellista, lähdetty liikkeelle osallistujien lähtökohdista ja heitä kuunnellen (Mikä on heille tärkeää?). On tehty erilaisia harjoitteita, opeteltu uusia taitoja. Osallistujien osaamista on myös saatu esille yhteisen tekemisen myötä (mm. ruuanlaitto). Toiminnan myötä on pystytty tarjoamaan sosiaalisia kontakteja, avaamaan lähiympäristöä ja tuomaan suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuuksia esiin. — Ohjausta on tapahtunut kaikilla elämänalueilla, kokonaisvaltaisesti, ja ei pelkästään osallistujan osalta vaan myös hänen perheensä näkökulmasta.”
”Osallistumisen aktiivisuus lisääntyi myös kerhon ulkopuolella. — Mielestäni se lisäsi varmuutta voida mennä joukkoon ja ottaa paikkansa yhteiskunnassa.”
Maahanmuuttajien sosiaalipedagogisen ohjauksen mallia oli SOSPEVA-hankkeessa kehittämässä Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori Elina Nivala. Hänen näkemyksensä mukaan integraatio edellyttää paitsi kielellisen ja tiedollisen osaamisen kasvattamista, myös vastavuoroista vuorovaikutusta ympäröivän yhteisön kanssa – pelkkä ”maassa maan tavalla” -ajattelu ei kotoutumiseen riitä. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja ihmisten [myötäsukainen] kohtaaminen on kaksisuuntaisen kotoutumisen perusta. Pienetkin arkiset teot vievät prosessia eteenpäin ja muuttavat yhteiskuntaamme avoimemmaksi ja moninaisemmaksi. Sosiaalisen toimintakyvyn kehittyminen on tärkeää, ja sitä voidaan tukea yhdessä tekemisen ja yhteisten tavoitteiden toteuttamisen muodoin. Yhdessä tekeminen kasvattaa samaan yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen sekä merkityksellisyyden tunnetta.
SOSPEVA-hanke on tuottanut hankkeessa syntyneisiin havaintoihin perustuvan podcast-sarjan ”Kuplista kohtaamiseen”, jossa pohditaan, miten voisimme paremmin päästä pois kuplistamme, kohdata toisiamme ja luoda paremmin yhteistä ymmärrystä.
Kiinnostuitko? Haluatko tietää lisää?
Toivotamme jäsenjärjestömme tervetulleiksi järjestämään lukutaitokoulutuksen toimintapäiviä! Ota yhteyttä!
Suvi Kaljunen
Koulutussuunnittelija, voimavarakeskeinen työnohjaaja
+358 45 7731 0170 suvi.kaljunen@msl.fi Lue lisää henkilöstä