Kansalaistoiminnan tiekartalla
Kirjoittaja: Kaisa Kervinen
Kansalaistoiminnan tiekartalla
Hyvän elämän edellytysten varmistaminen maaseutualueilla –verkostohanke (HYMY) keskittyy työssään maaseudun arjen turvan, sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuuden sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistämiseen. Tavoitteena on myös saada syötteitä laajempaan keskusteluun siitä, kuinka yhteisöllistä toimintaa voidaan vahvistaa erityisesti alueilla, joilla yhteisöllisyys ja kansalaistoiminta on ohutta, tai tulevaisuuden näkymien osalta haavoittuvaa. Tähän liittyen käynnistimme keväällä 2022 keskustelut tutkijoiden, kehittäjien, kansalaistoimijoiden ja kuntien viranhaltijoiden kanssa. Keskustelut ovat reitittäneet hyvin tulevaa Kansalaistoiminnan tiekarttaa.
Olemme pohtineet muun muassa sitä, millaisia haasteita uudet hyvinvointialueet tuovat osallisuustyölle kunnissa ja alueilla? Kenen ääni kuuluu? Miltä yhdistys- ja järjestötoiminta näyttää tulevaisuuden kunnissa? Hiipuuko kolmas sektori vai onko kenttä vain muutoksessa?
Pitkätkin tiet kuljetaan askel kerrallaan
Osallisuustyö kunnissa vaatii osaamista ja kehittämistä. Jos on asukkaiden mukaan saaminen päätöksenteon valmisteluun kunnissa haastavaa, kuinka asukkaiden ja pienempien yhdistysten ääni kuuluu paljon suuremmilla hyvinvointialueilla? Yhdyspintatyötä tehdään ja pyrkimys hyinvointialueilla on selvästi se, että osallisuuskysymykset otetaan vakavasti. Työtä on kuitenkin vielä paljon tehtävänä, niin kunnissa kuin alueillakin. Rakenteet eivät ole vielä valmiit.
Osallisuustyö vaatii myös edelleen usein perustelua. Mitä hyötyä on ottaa asukkaat mukaan keskusteluun, kun meillä on jo valitut edustajat kunnissa ja alueilla? Eräs Kansalaistoiminnan tiekartta -keskusteluihin osallistunut kertoi hienon vertauksen osallisuustyöstä ja kierrättämisestä. Muistamme ehkä ajan, jolloin kierrätys oli pienen porukan juttu, jolle osa ihmisistä jopa vähän naureskeli. Nyt kierrättäminen on arkinen osa koulujen, kuntien ja työpaikkojen toimintaa. Kenties myös vuoropuhelun ja osallisuuden rakentaminen on lähitulevaisuudessa olennainen, arkinen osa kunnan ja hyvinvointialueen johtamista, palvelujen kehittämistä ja päätöksentekoa.
Meillä on tässä aarre siirrettävänä seuraaville sukupolville
Kansalaisjärjestöillä ja yhdistyksillä on ollut ja on edelleen vahva sija ja suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Kumu kentältä kertoo, että jäsenyydet ja vastuut kasautuvat. On nähtävissä ammattimaistumista, mutta samalla uusia vapaaehtoisia on vaikea saada mukaan. Toisaalta tilastot näyttävät, että esimerkiksi sotejärjestöjen määrä maaseudulla ei ole laskenut, päinvastoin. Myös nuoria 4H -yrittäjiä tulee koko ajan kentälle lisää ja kylätoiminnassa tehdään valtava määrä työtä ihmisten ja ympäristön eteen.
On hyvä muistaa, että kaikkia tarvitaan: mummuilla ja papoilla on valtavasti annettavaa. Aktiiviset seniorit pyörittävät tässä maassa monimuotoista järjestötoimintaa. Samalla on hyvä pitää ovet auki ja kynnykset matalina nuorille tulla mukaan, myös yhdistysten ja järjestöjen hallituksiin ja tärkeille näköalapaikoille.
Yhdistystoiminta ja osallistuminen väistämättä muuttuu kun maailma muuttuu. Se ei ole pelkästään huono asia. Yhdistysten ja järjestöjen onkin hyvä pysähtyä välillä pohtimaan osallistumisen kynnyksiä. Onko meidän toimintaan helppo tulla? Onko kaikki tervetulleita ja osaammeko kertoa tästä myös ulospäin? Tulisiko koulujen opetussuunnitelmissa perehtyä paremmin kansalais- ja yhdistystoimintaan? Miltä kansalaistoiminnan tulevaisuus näyttää, jos emme muista kertoa sen hienoudesta seuraaville sukupolville?
Muistetaan siis siirtää eteenpäin tieto tästä ainutlaatuisesta aarteesta: suomalaisesta kansalaistoiminnasta ja sen voimasta tarttua toimeen yhteiseksi hyväksi.
Kansalaistoiminnan tiekartta -keskustelut ovat olleet innoittavia ja voimauttavia, kiitos kaikille tilaisuuksiin osallistuneille. Osallisuustyötä, demokratian vahvistamista ja kansalaistoimintaa tarvitaan nyt, vaikeina aikoina erityisen paljon. Yhdessä elämisen taitoja tarvitaan. Anne Frankin sanoin: “Onpa hienoa, että kenenkään ei tarvitse odottaa hetkeäkään voidakseen tehdä maailmasta parempaa.”
Haluaisitko osallistua keskusteluun? Klikkaa tästä lomakkeelle, jossa pohditaan suurimpia yhteisissä keskusteluissa nousseita kysymyksiä:
Kirjoittaja
Kaisa Kervinen
Koulutussuunnittelija, kansalaistoiminnan asiantuntija
kaisa.kervinen@msl.fi Lue lisää henkilöstä
