Tyytyväinen tuntuma
Kirjoittaja: Kaisa Oinas-Panuma
Maaseutuparlamentin Ideafestivaalin ensimmäiset keskustelut on nyt käyty. Niistä kerätyt oivallukset pääset lukemaan täältä.
Keskusteluissa nousseet ajatukset hyvästä elämästä tiivistettiin seuraavasti: ”Leipää, lämpöä, lauman – sitä ihmiset tarvitsevat”. Käytännössä lopputulemana ihmiset halusivat tulla toimeen, nauttia tietynlaisesta elämän vakaudesta palveluineen ja jakaa elämäänsä muiden eli oman yhteisönsä kanssa. Eivät taida kuulostaa kauhean huonoilta määreiltä hyvälle elämälle, vai kuinka?
Itseäni ilahdutti ja jokseenkin yllättikin, miten samankaltaisilta nuo ajatukset tuntuivat mietittäessä hyvää elämää niin maaseudulla kuin kaupungissa. Erityisesti minua ilahdutti se, kuinka moni keskustelija koki oivaltaneensa, ettei hyvä elämä tarvitse mitään hirmuisen suurta – että hyvän elämän perusteet kumpuavatkin varsin pienestä. Ainakin omissa keskusteluissani tämä oivallus toistui, ja kaupunkiorientoituneetkin keskustelijat kokivat maaseudun hyvän elämän olevan vähän lähempänä ja aidosti mahdollisempaa, kuin oli etukäteen odottanut.
Vetämissäni keskusteluissa puhuttiin monenlaisista asioista, kuten sujuvan arjen eri osa-alueista, työnteon kaikenlaisista kulmista ja ylipäätään siitä, mitä se paljonpuhuttu maalaisuus on. Viimeisimmän osalta ei näissä keskusteluissa päästy oikeastaan mihinkään asti. Kun maaseudun käsite on niin lavea ja epätarkka, on haastavaa asemoida siihen omaa identiteettiään. Ilman määreitä on vaikea puhua samasta asiasta samoin sanoin, tai edes yrittää selittää omaa identiteettiään. Identiteettikeskusteluun epäselvän maalaisuuskäsitteen ympärille toi myös kierroksia monipaikkainen elämä sekä oman identiteetin murros lähdön, palaamisen tahi saapumisen yhteydessä. Miten oma maalaisuus määrittyy, jos muuttaa maaseututyypiltä toiselle, tai aivan uutena kaupungista, tai paluumuuttaa opintojen jälkeen?
Kauniisti puhuttu, hyvin sanottu
Vaikka edellisen kappaleen aiheeseen ei saatu selkeitä vastauksia, puhuimme myös paljon siitä, miltä keskusteleminen tällä tavalla tuntui. Ja herättihän se tunteita: ihmiset nauttivat kohtaamisista etäalustalla, kokivat tulevansa kuulluksi ja saivat jakaa kauniisti sellaisia ajatuksiaan, jotka eivät välttämättä olleet saaneet aikaisemmin mitään muotoa. Koska aihe osui tavalla tai toisella identiteetin osa-alueelle, ei ole ihme, että se herätti keskustelijoissa myös tunteita, ehkä tietynlaista varovaisuuttakin. Keskustelun herkkyyttä toisaalta auttoi ja edisti se, että keskustelijat puhuivat toisilleen ja omista ajatuksistaan hyvin kauniisti, itseään ja toisiaan reflektoiden. Uskon, että keskusteluissa kerrottiin sellaisia asioita, joita ei ole ehkä aiemmin uskaltanut edes yrittää sanoittaa.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen jakso tuntui onnistuneelta omalta osaltamme. Keskustelutimme MSL:n keskustelutilaisuuksissa lähes 100 ihmistä ja pääsimme välillä hyvinkin syvälle aiheeseen. Jokainen keskustelu oli erilainen, mutta vähintään yhtä hyvä. Moneen otteeseen teki keskustelujen vetäjänä mieli sanoa, että olipas #hyvinsanottu – ei siis ihme, että MSL on yksi Ylen Hyvin sanottu -kampanjan osallistujista.
Näistä keskusteluista tuntui jäävän kaikille erityislaatuista innostusta, ja tässä saatettiin myös tavoittaa nuorten ihmisten mietteitä tavalla, jollaista ei ihan joka kerta nähdäkään. Itse ainakin koen jo pelkästään sen olevan tämän kampanjan mainiota antia. Seuraavaa jaksoa odotan valtavan suurella mielenkiinnolla!
Kaisa Oinas-Panuma, koordinaattori
P.S. Haluatko itse mukaan keskusteluihin? Oletko nuori (alle 29-vuotias) tai toimitko nuorten parissa? Haluaisitko tuoda nuorista koostuvan ryhmäsi harjoittelemaan hyvää keskustelua? Laita minulle sähköpostia kaisa.oinas-panuma@msl.fi tai ilmoittaudu itse mukaan lomakkeella.
Kirjoittaja
