”Yhteistyö isolla Y:llä” – pitkä ura vapaan sivistystyön kentällä

Haastateltavana Maaseudun Sivistysliiton toiminnanjohtaja Paula Yliselä.

Vuonna 1998 Maaseudun Sivistysliitossa toiminnanjohtajana aloittanut Paula Yliselä kertoo urapolustaan, vapaan sivistystyön murroksista ja siitä, miksi yhteistyö on kaiken ytimessä.

Maaseudun Sivistysliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja muistaa tarkasti hetken, jolloin hänen uransa sai uuden suunnan. Koulutuspäällikön tehtävä kansainvälisessä yrityksessä ei enää tuntunut omien arvojen mukaiselta ja Paula kaipasi työhönsä enemmän merkityksellisyyttä.

Eräänä sunnuntaina hän avasi Helsingin Sanomien työpaikkasivut – ja loppu on historiaa.

Murros ja mahdollisuus

Vapaa sivistystyö eli tuolloin vaikeaa aikaa. Julkinen rahoitus oli katkolla ja järjestötoimintaa piti arvioida uudelleen. Uusi toiminnanjohtaja tarttui haasteeseen.

– Tämä maailma oli minulle vieras. En paljonkaan tiennyt Maaseudun Sivistysliitosta, tai edes vapaan sivistystyön laista. Silti jokin tässä tehtävässä puhutteli, hän muistelee.

Organisaatio oli pieni, painottunut Helsinkiin ja keskellä rakenteellista kriisiä. Mutta juuri kriisi avasi mahdollisuudet: toiminta laajeni vähitellen maakuntiin, ja organisaatio alkoi hyödyntää uusia rahoitusmuotoja – erityisesti hankerahoitusta.

– Hankkeet toivat rakenteen, jota ilman johtaminen olisi ollut paljon vaikeampaa.

Uudistumisen kyky: pedagogiikkaa ja kylätyötä

Yksi merkittävimmistä saavutuksista on toiminnan laajeneminen maaseudulle.

– Kun aloitin, meitä oli parikymmentä ihmistä Helsingissä ja muutama maakunnissa. Nyt painopiste on lähes päinvastainen.

Vaikka toiminnan ydin on säilynyt, sisältö on muuttunut ajassa. Kansalaistaitojen ylläpitäminen ja kehittäminen ovat tärkeässä roolissa.

– Emme ole enää vain tiedon jakajia. Haluamme luoda kokemuksia, joissa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ja tunnetasolla.

Pedagoginen kehitys ja luovat menetelmät ovat nousseet tärkeäksi osaksi vapaan sivistystyön kentän toimintaa – myös malliksi muillekin.

Taiteen, kulttuurin ja  kulttuuriperinnön merkitys on noussut jopa turvallisuusnäkökulmasta. Näitä henkisiä arvoja ja aineetonta kulttuuriperintöä haluamme edistää ja siten luoda yhteenkuuluvuutta, yhdessä tekemistä ja toistemme  auttamista.

– Meillä olisi paljon annettavaa myös muille koulutusmuodoille.

Kyläkehittämisestä on tullut keskeinen osa työtä – ja se on saanut uusia muotoja: ympäristö- ja ilmastotyö, digitaaliset taidot, kokemusperäinen oppiminen.

Sivistys on enemmän kuin oppimista

Kysyessä, mitä sivistys merkitsee henkilökohtaisesti, vastaus on selkeä:

– Ihmisenä kasvua. Läpi elämän. Sivistys ei ole vain koulutusta tai tiedon hankintaa – se on ihmisenä kasvua, kykyä toimia yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Vapaan sivistystyön syvin tarkoitus yhteiskunnassa liittyy juuri tähän.

– Demokratia ei toimi ilman vuorovaikutustaitoja. Se on minulle vapaan sivistystyön syvin tarkoitus: kyky tulla toimeen keskenämme.

Sama ajatus toistuu useissa vastauksissa: yhteiskunta rakentuu niistä ihmisistä, jotka osaavat keskustella, tehdä yhteistyötä ja kantaa vastuuta.

Tulevaisuuden toivo ja haasteet

Vaikka kenttä on kokenut suuria muutoksia, Paula näkee tulevaisuuden valoisana – tosin jatkuva muutos vaatii reagointikykyä.

– On ollut enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Mutta se edellyttää, että ollaan itse aktiivisia ja että strategia todella rahoittuu.

Yhteistyö nousee esiin kerta toisensa jälkeen.

Johtajuus on ollut matka, jossa tiimi on ollut tärkeä tuki. Johtoryhmä, yhteistoimintaryhmä, verkostot – näistä on rakentunut selkänoja, johon on voinut nojata vaikeinakin hetkinä.

– En olisi onnistunut yksin. Organisaation sisäinen yhteistyö on ollut kantava voima, mutta tärkeää on ollut myös ulospäin suuntautunut verkostoituminen, hän painottaa.

Yksi lause kiteyttää kaiken: ”Yhteistyö. Isoilla kirjaimilla. Joka suuntaan.”

Eurooppalaisia kohtaamisia ja maallemuuttohaaveita

Kysyttäessä merkittävistä muistoista, esiin nousee kansainvälinen hanke 2000-luvun alkuvuosilta: yhteistyö maaseutuyrittäjien kanssa Pohjois-Italiassa. Se synnytti paitsi ideoita myös ystävyyttä.

– Se konkretisoi, mitä eurooppalaisuus voi parhaimmillaan olla: kohtaamista ruohonjuuritasolla, ei vain päättäjien kabineteissa.

Entä tulevaisuus? Eläkkeelle siirtyminen häämöttää, mutta tarkemmat suunnitelmat saavat vielä odottaa.

– Voisin ehkä asua tulevaisuudessa osittain maalla. Mutta elämä ei aina mene niin. Kuitenkin: kaikki tulee maasta ja ilmasta. Tämäkin pöytä. Nämä tuolit.

”Tekeminen synnyttää tekemistä”

Pitkä urapolku on kulkenut yritysmaailmasta järjestöjohtajuuteen. Sen varrella on tullut eteen haasteita, muutoksia, onnistumisia – ja selkeyttä siitä, mikä on tärkeää.

– Meidän tehtävämme ei lopu. Sivistystyö ei ole valmis. Onneksi yhteistyö kaikkien tahojen kanssa jatkuu, hän sanoo.

Ja lopuksi kaksi lohtulausetta, joita hän kantaa mukanaan:

”Tekeminen synnyttää tekemistä.”

”Tekeville sattuu – muille ei koskaan.”

Maaseudun Sivistysliiton historiikki ”Juuret huomisessa – Maaseudun Sivistysliiton historiaa 75 vuoden ajalta” julkaistaan 20.5. Lue historiikista ja henkilöstön tunnelmista vuosien varrelta.