Yhteisöllisyyttä täytyy johtaa

Osallisuus, Blogi

Kirjoittaja: Ulriika Leponiemi, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto

Ymmärrys yhteisöllisyyden merkityksellisyydestä on viime aikoina kasvanut ja se onkin nostettu osaksi usean kunnan strategiaa. Yhteisöllisyydestä on tullut suoranainen muotisana, trendi.

Yhteisöllisyyttä käytetään kuitenkin valitettavan usein myös yhteyksissä, joissa halutaan vain kantaa positiivisuuden viittaa, ilman että ymmärretään, mistä yhteisöllisyys aidosti rakentuu. Käsitteellä ei tarkoiteta esimerkiksi hyväntekeväisyyttä, sellaista toimintaa, jossa työtä annetaan ylhäältä päin vapaaehtoissektorin tehtäväksi vastikkeetta. Aito yhteisöllisyys ei myöskään rakennu pelkillä julkisilla asiakirjoilla ja yksittäisillä osallistavilla menetelmillä. Jotta yhteisöllisyys voi aidosti vahvistua kunnassa, se vaatii johtajalta ymmärrystä siitä, mistä yhteisöllisyydessä oikeasti on kyse ja miten sitä voidaan rakentaa.

Parhaimmillaan yhteisöllisyys näyttäytyy sitoutuneiden kuntalaisten yhteistyönä, asioiden hoitona koko kuntayhteisön hyväksi. Yhteisöllisyys syntyy siitä kokemuksesta, että toimijat ovat aidosti samassa veneessä, yhteiseen hyvään sitoutuneita. Yhteisö tarjoaa perustan huolenpidolle ja välittämiselle sekä maaperän tärkeille tarpeille, kuten yhteenkuuluvuuden, osallisuuden ja tarpeellisuuden kokemiselle. Samaan aikaan yhteisöllisyydestä kumpuava aktiivinen toiminta rakentaa elinvoimaa tuoden erilaisia palveluita ja virikkeitä kuntalaisille.

Yhteisöllisyyden rakentaminen ja menestyksekäs johtaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä! 

Keskeistä on, miten kuntajohto suhtautuu yhteisöllisyyteen. Nähdäänkö kuntayhteisö oleellisena johtamisen areenana, keskeisenä toimijana ja yhteistyökumppanina. Salliiko kuntajohto yhteisön aloitteellisuuden ja aktiivisuuden, vai koetaanko se vain turhana, virkatyötä hidastavana ja hankaloittavana. Yhteisöllisyys on mitä suuremmassa määrin arvokysymys: minkälaisena kuntalaisten rooli nähdään?

Tärkein asia, jonka kunnan johto voi yhteisöllisyyden eteen tehdä, on osoittaa sen arvo ja merkitys keskeisenä osana kunnan toimintaa.

Kuntayhteisön kuuleminen on muutakin kuin edustuksellinen demokratia. Se on muutakin kuin kuntalainkin velvoittama osallistaminen. Yhteisöllisyyttä ei voi myöskään ulkoistaa kunnan päivittäisjohtamisesta erillisille osallisuusryhmille tai seuratoiminnalle. Yhteisöllisyys ei synny yksittäisillä toimenpiteillä tai työkaluilla, vaan yhteisöllisyys pitää tuoda lähelle kuntalaisia, osaksi heidän arkeaan. Se on laajempi kulttuurinen muutos, joka vaatii aikaa syntyäkseen ja vahvistuakseen.

Yhteisöllisen toiminnan tehokkuus pohjautuu siihen, että ongelmien ratkaiseminen lähtee yhteisöstä itsestään, kuntayhteisön yhteistyönä. Yhteisö tunnistaa ja muotoilee ongelmat sekä myös miettii ne keinot, millä näkee saavutettavan niihin parhaat ratkaisut. Mikäli yhteisön toimintaa aletaan ohjaamaan liian voimakkaasti ylhäältä päin, vaarannetaan mahdollisuus hyödyntää kuntayhteisöstä kumpuavaa kapasiteettia. Myös yhteisöllisyyden rakentamiseen ja vahvistamiseen on olemassa lukuisia keinoja. Jotkut osallistamisen menetelmät toimivat toisaalla ja toisenlaiset ratkaisutavat istuvat toisaalle. Yhteisöllisyyden elementtejä ei siis voi kopioida muualta, vaan kunnan tulee keksiä ne itse, kunnan ja sen kuntalaisten uniikkius huomioiden. Optimistinen ja aktiivinen, yhteisöä arvostava sekä tukeva toiminta auttaa löytämään ratkaisuja, ja onnistumisen kokemukset kannustavat yrittämään jatkossakin.

Yhteisöllisyyden johtamisessa keskeistä siis tiivistetysti on, että:

  1. kunnan johto ymmärtää yhteisöllisyyden arvon ja merkityksen
  2. yhteisöllisyys tuodaan lähelle kuntalaisia
  3. huomioidaan kunnan ja sen kuntalaisten ainutlaatuisuus

Yhteisöllisyys kumpuaa siis arvoperustasta ja ilmapiiristä, joka rakentuu ajan saatossa erilaisten tapahtumaketjujen myötä. Keskeistä on, että johto ymmärtää yhteisöllisyyden syvemmän merkityksen ja myös viestii siitä.

Pärjätäkseen voimakkaasti muuttuvassa toimintaympäristössä, monimutkaisten ongelmien ja muutosten keskellä, kuntien tulee johtaa toimintaansa paikallisten olosuhteidensa ja resurssiensa kannalta olennaiseen ja oikeaan suuntaan. Koska toimintaresurssit ovat niukat, tulee kuntien aktivoida kuntalaisia mukaan toimintaan ja hyödyntää heidän osaamisensa ja ominaisuutensa. Kunnan hallinto ei nykyisillä rakenteillaan ja resursseillaan voi olla ottamatta huomioon kuntalaisten kollektiivista kapasiteettia: kuntayhteisöstä kumpuavaa osaamista, tekemistä ja huolenpitoa.

Parhaimmillaan, viisaasti johdettuna, yhteisöllisyys on voimavara sekä kunnalle että kuntalaisille ja näin ollen sen tulisi olla myös johtamisen keskeinen intressi.

Ulriika Leponiemi
tutkijatohtori
Tampereen yliopisto

Lue lisää:
Kollektiivinen kapasiteetti: Yhteisöllisyys pienen kunnan johtamisessa Leponiemi, Ulriika (2019) https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1304-3

Kirjoitus on julkaistu Kunta olemme me -loppujulkaisussa, jonka löydät kokonaisuudessaan täältä.

Kirjoittaja