Vieraskynä: Vihreä siirtymä – tekemistä vaille valmis
Kirjoittaja: Lauri Kontro
Rooman Klubi -niminen tiedemiesyhteisö julkaisi vuonna 1972 raportin nimellä Kasvun rajat. Raportin viesti oli hätkähdyttävä: maapallo ei kykenisikään kantamaan tulevaisuuden ihmismäärää. Luonnonvarojen käyttö oli saavuttanut mittasuhteet ja kasvunopeuden, joka johtaisi koko järjestelmän romahtamiseen. Ihmiskunta oli ajamassa täyttä vauhtia kohti katastrofia.
Raportti herätti ristiriitaisia tunteita. Väestönkasvu saattoi olla jossakin ongelma, mutta kuka nyt uskoisi tosissaan, että maaperän mineraalit ja öljy loppuisivat. Elintasomme oli rakennettu jatkuvan kasvun varaan, ja mitä enemmän kasvaisimme, sitä useammalle jaettavaa riittäisi. Kasvu oli ekstensiivinen, luonnonvarojen lisääntyvään käyttöön perustuva prosessi.
Sitäkin ihmeteltiin, että Rooman Klubin johtajana ja rahoittajana oli Aurelio Peccei, teollisuusmies ja kapitalisti. Arveltiin, että kysymys oli vain pyrkimyksestä nostaa luonnonvarojen ja sitä tietä tuotteiden hintoja. Ja sehän olisi pois suoraan kuluttajien selkänahasta.
Öljykriisi ja vaihtoehtojen etsiminen
Toisenlaisiakin ääniä oli. Öljykriisi 1973 pani ajattelemaan, että kasvu on ehkä sittenkin hiekalle rakennettu. Vaihtoehdon hakeminen luonnonvarojen kiihtyvälle tuhlaamiselle alkoi kiinnostaa Pohjoismaissa keskustanuoria, vaihtoehtoliikkeitä, luonnonsuojelijoita, filosofeja, maaseudun asukkaita ja ympäristötieteilijöitä. Keskustanuoret, joilla oli juuret maalla, ottivat ensimmäisinä vihreän lippunsa ja julkaisivat vuonna 1973 radikaalin Vihreämpään yhteiskuntaan -julistuksen, paljon ennen kaupunkivihreän puolueen syntyä. Vihreiden jälkeen muut seurasivat perässä.
Öljykriisi 1973 pani ajattelemaan, että kasvu on ehkä sittenkin hiekalle rakennettu.
Uuden politiikan keskeinen ajatus oli talouden perustaminen uusiutuvien luonnonvarojen varaan. Uusiutuvista käytettäisiin aina korkeintaan kasvu ja uudistumattomat laitettaisiin kiertoon. Metsät, pellot, vedet ja ilma tuottaisivat tuotannon raaka-aineet. Teräs, kupari ja alumiini käytettäisiin aina uudelleen. Energia otettaisiin tuulesta ja auringosta.
Ydinvoimalaonnettomuus Yhdysvalloissa Harrisburgissa 1979 kiihdytti vaihtoehtojen etsimistä edelleen. Energiaa piti ryhtyä säästämään – tai oikeammin käyttämään tehokkaammin. Se vaati uudenlaista tekniikkaa. Matalaenergiayhteiskunnat tarjoaisivat paitsi hyvät puitteet asumiseen, myös osallisuuden paikallisyhteisöjen elämään. Pieni on kaunista, julisti amerikkalainen tulevaisuudentutkija Alvin Toffler. Pienistä paikallisyhteisöistä oltiin innostuneita varsinkin Norjassa.
Vihreä siirtymä globaalina teemana
Rooman Klubin, keskustan apilanuorten, luonnonsuojelijoiden ja muiden hajanaiset huomiot osoittautuivat suuntaa-antavaksi. Muutosta tarvittiin kaikilla sektoreilla, energiantuotannossa, tavaroiden valmistuksessa, ruuan tuotannossa ja yhteiskuntien suunnittelussa. Viimeistään ilmastokriisi pakotti muuttamaan suuntaa. Nyt, runsaan puolen vuosisadan kuluttua on vihreä siirtymä päivän sana koko maailmassa. Ja äskettäin Kiina, maailman suurin ilmastokaasujen tuottaja, saavutti saastuttamisessaan käännepisteen. Tästä eteenpäin hiilidioksidin tupruttaminen ilmaan alkaa vähetä Kiinassa asteittain.
Joskus hiljaiset signaalit, aavistukset suuresta muutoksesta toteutuvat viiveellä.
Suomi on ollut mallioppilas ja lähes saavuttanut tavoitteensa fossiilisista luopumisesta. Jos muut pystyisivät samaan, oltaisiinkin tehty jo paljon.
Joskus hiljaiset signaalit, aavistukset suuresta muutoksesta toteutuvat viiveellä. Näin kävi myös vihreyden kanssa. Alku oli hankalaa, mutta lopulta suunta kääntyi. Nyt vihreyden nimiin saatetaan vannoa joskus jo vähän liiankin innokkaasti. Sekin ymmärrettäköön. Rapatessa joskus roiskuu.
Vihreä siirtymä on kuin mikä tahansa projekti. Aloittamista vaille valmis, mutta välttämätön.
Jatkamme keskustelua Vihreämpään yhteiskuntaan –seminaarissa 12.6. Nurmeksessa, jossa aiheena ovat mm. vihreä siirtymä ja kestävä talousjärjestelmä.
Kirjoittaja:
Lauri Kontro
lauri.kontro@gmail.com
