Työkalut terään! Tunnelmia teroituspajoista
Aikoinaan tukkisavotalla kirves on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista ja sen kunnostamisen osaaminen ehtona leivälle. Tämän vuoksi työkalujen kunnosta on pidetty erityistä huolta. Varret on muotoiltu tarkkaan sekä kiinnitetty huolella ja terä on pidetty terässä. Tekeekö teroitustaidoilla nykyään mitään, kun uuden kirveen voisi käydä ostamassa lähimmäisestä rautakaupasta aina vanhan tylsyessä?
Kyllä tekee! Kirveiden teroitus ja kunnostus on nykypäivänäkin erittäin kestävää palkitsevaa puuhaa. Kun pitää vanhan työkalun kunnossa uuden ostamisen sijasta, säästää sekä rahaa, että luonnonvaroja. Lisäksi mahdollisesti suvussa kulkeneella kirveellä voi olla tunnearvoa ja sen kunnossa pitäminen jatkaa työvälineen historiaa. Teroitustaito on myös siitä hyödyllinen, että kun osaa sen perusteet, on sitä helppo soveltaa melkein minkä tahansa teroittamiseen. Keittiöveitsen ja kirveen teroitus perustuu hyvin pitkälti samoihin periaatteisiin.
Ajat ovat muuttuneet, mutta vanhat teroitusmenetelmät toimivat yhä.
Puuvartinen kirves on ekologinen, sillä varren hajotessa voi uusiutuvasta materiaalista tehdä siihen aina uuden. Varttaminen vaatii hieman vaivannäköä, mutta on hyödyllinen taito. Puuvarren voi ostaa rautakaupasta tai vuolla itse kestävästä puusta, perinteisesti koivusta tai pihlajasta. Vartta kiinnittäessä tulee varren tukkapuu, eli terän silmään menevä osa, vuolla tarkkaan kirveen terään sopivaksi, jotta lopputuloksesta tulee tukeva. Sopivuutta kannattaa testata usein ja vuolla pieniä määriä materiaalia pois.
Perinteisesti Suomessa varret on kiinnitetty käärmekiilalla, joka on valmistettu kuivasta havupuusta ja jonka kärki on muotoiltu nuolen kärkeä muistuttavaksi. Sopivaksi vuoltu tukkapuu upotetaan muutamaksi minuutiksi kuumaan veteen pehmenemään, jonka jälkeen se lyödään terään kiinni. Terä asetetaan varteen paikalleen, jonka jälkeen vartta lyödään alapäähän lujasti ilmassa roikuttaen. Varren liike-energia on tarpeeksi lyömään terän lujasti kiinni, eikä sitä tarvitse lyödä mitään vasten. Tämän jälkeen tehdään tukkapuuhun taltalla tai toisella kirveellä lovi, johon lyödään käärmekiila sisään. Kun kiila on tarpeeksi kiinni, että siitä voi roikuttaa kirvestä, otetaan siitä kiinni ja lyödään kiila sisään ilmassa roikuttaen. Ilmassa roikuttamalla kiilaa voi lyödä paljon lujemmin sen särkymättä. Kiilaa ei saa lyödä liian syvälle terän läpi, ettei varsi halkea. Tarpeeksi syvälle lyödystä kiilasta sahataan ylimääräinen pois ja tukkapuu siistitään terävällä puukolla.
Lisätietoa kirveiden huollosta löydät MSL:n verkko-opiston materiaaleista. Pääset opistoon suoraa alla olevasta painikkeesta!
Opetimme kirveiden, vesureiden sekä puukkojen huoltamista perinteisillä menetelmillä kuluneena kesänä Ympäristöviisaat maaseutuyhteisöt -hankkeen järjestämissä teroitustyöpajoissa. Teroituspajoissa oli mukavasti väkeä mukana ja tunnelma oli lämmin. Tahkon kampeen tarttuessa monilla talkoolaisilla palasivat lämpimät muistot mieleen tahkon pyörittämisestä isälleen tai isoisälleen heidän kunnostaessa omia kirveitään. Ajat ovat muuttuneet, mutta vanhat teroitusmenetelmät toimivat yhä.
Teroituspajoissa teroitimme kirveiden lisäksi kaikenlaisia terällisiä työkaluja kirveistä puukkoihin ja oksasaksiin. Vastaavia tapahtumia järjestetään vielä loppusyksystä, joten kannattaa pitää MSL:n tapahtumakalenteria silmällä ja tulla omien teroitettavien työkalujen kanssa mukaan!
Kirjoittaja
