Riku Lumiaro: Vieraslajitalkoissa tulee keskittyä jättiputkien hävittämiseen

Luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää yhteisillä toimilla esimerkiksi vieraskasveja torjuen. Ennen toimiin ryhtymistä on kuitenkin hyvä pysähtyä asian ääreen, ja luoda yhteinen suunnitelma; mistä kannattaa lähteä liikkeelle ja mihin resurssit suunnata. Lue LUMOAVA-hankkeessa toimivan Suomen ympäristökeskuksen luonnon monimuotoisuusasiantuntijan kirjoitus vieraskasvitorjuntaan.

Vieraslajien torjumisessa kannattaa keskittyä vaikuttaviin toimiin. Haitalliseksi luokiteltuja vieraslajeja (vieraslajit.fi), kuten komealupiinia ja jättipalsamia on jo niin monessa paikassa laajoina kasvustoina, ettei niiden täydellinen hävittäminen ole enää mahdollista. Pahasti villiintyneellä alueella vuoden tai kolmenkin vuoden talkoilla ei komealupiinin poistaminen ole yleensä mahdollista. Maaperän siemenpankista kumpuaa uusia taimia vuosi vuoden perään. Vasta viiden tai kymmenen vuoden jokakesäisillä talkoilla vieraslajikasvustosta päästää täysin eroon.

Vieraslajien torjumisessa kannattaa keskittyä toimiin, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia. Torjunta on tehokasta tai järkevää silloin kun

• Vieraslajikasvi on vasta leviämässä uuteen kasvupaikkaan eikä torjuttavia kasveja ole kuin muutamia, ja maaperän siemenpankki ei vielä muodostunut.
• Vasta leviämässä oleva uudet vieraslajit, kuten viitapihlaja-angervo ja isotuomipihlaja, joiden leviämistä lämpenevä ilmasto tulee voimakkaasti vauhdittamaan.
• Jättiputkien hävittämiseen keskittyminen. Niistä voidaan vielä päästä eroon, ja jättiputket ovat erityisen haitallisia niin luonnolle kuin ihmisellekin sekä tehokkaita leviämään.
• Arvokohteissa ja niiden lähettyvillä esim. luonnonsuojelualueet, monimuotoiset perinnebiotoopit ja lehdot sekä ihmisen virkistykselle tärkeät arvoniityt.

Jättiputket – näyttävä mutta vaarallinen vieraslaji

Jättiputket ovat yksi Suomen haitallisimmista vieraslajeista. Ne saattavat ensi silmäyksellä näyttää komeilta ja eksoottisilta puutarhakasveilta, mutta todellisuudessa ne aiheuttavat merkittäviä haittoja niin luonnolle kuin ihmisillekin. Suomessa tavattuja lajeja ovat muun muassa armenianjättiputki ja kaukasianjättiputki, jotka kuuluvat haitallisiksi säädettyihin vieraslajeihin.

Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä kasveja. Ne leviävät tehokkaasti erilaisiin elinympäristöihin – pelloille, tienpientareille, metsiin ja rannoille. Parhailla kasvupaikoilla ne muodostavat tiheitä ja laajoja kasvustoja, jopa niin sanottuja “jättiputkimetsiä”, jotka tukahduttavat alleen muun kasvillisuuden ja jatkavat leviämistään. Laajat esiintymät voivat estää alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen tai jokivarsilla liikkumisen. Lisäksi kiinteistön arvo voi laskea, jos tontti pääsee villiintymään jättiputkesta.

Jättiputki ei ole pelkästään ekologinen haitta – se on myös terveysriski. Kasvineste reagoi auringonvalon kanssa ja voi aiheuttaa iholle vakavia, palovamman kaltaisia oireita. Oireet voivat olla hitaasti paranevia ja jopa pysyviä. Herkimmät voivat saada allergisia oireita tai hengenahdistusta jo kasvuston läheisyydessä. Siksi torjuntatyössä tulee aina käyttää suojavaatetusta, hanskoja ja suojalaseja.

Näin torjut jättiputkea

Jättiputken hävittäminen on työlästä, mutta mahdollista. On tärkeää aloittaa torjunta ajoissa, mieluiten jo toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Torjunnassa kannattaa hyödyntää kaikkia mahdollisia keinoja tilanteen mukaan.

Mekaaninen torjunta sopii yksittäisille kasveille

• Yksittäiset kasvit voidaan poistaa kaivamalla pääjuuri 10–20 cm syvyydestä.
• Nuoret taimet voi kitkeä käsin.
• Toistuva niittäminen heikentää kasvin elinvoimaa. Mutta usein ei riitä jättiputken hävittämiseen.
• Kukintojen poistaminen estää siementen muodostumisen. Jättiputki leviää ainoastaan siemenistä, joten kukintojen katkaiseminen on erityisen tehokas keino ehkäistä kasvin leviäminen.

Peittäminen on tehokas keino pieniin esiintymiin

Pienemmät kasvustot voidaan peittää paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla 3–5 vuotta. Peittäminen toimii parhaiten niittämisen jälkeen ja estää sekä kasvien kasvun että siementen itämisen.

Kasvijätteen huolellinen käsittely

Kasvijätteen hävittämisessä on oltava tarkkana:

• Lehdet voi kompostoida, jos niissä ei ole siemeniä.
• Siemenet ja kukinnot tulee hävittää sekajätteenä tai polttokelpoisena jätteenä.

Siemenet voivat säilyä maaperässä itämiskykyisinä jopa seitsemän vuotta, ja yksi kasvi voi tuottaa keskimäärin 20 000 siementä. Siksi torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan ja aluetta on seurattava vielä hävittämisen jälkeenkin.

Kemiallinen torjunta on usein ainoa vaihtoehto

Laajoissa esiintymissä joudutaan käyttämään torjunta-aineita. Niiden käytössä tulee olla huolellinen eikä aineita saa käyttää vesistöjen tai lasten leikkipaikkojen läheisyydessä. Ympäristöystävälliset ja luonnossa hajoavat valmisteet ovat suositeltavia.

Sen sijaan meillä Suomessa jättiputki ei vielä ole niin laajasti levinnyt, ettei sitä voi nujertaa ja estää sen voittokulkua vierasperäisenä valloittajana.

Mitä voit tehdä?

Jättiputken torjunta vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta jokainen hävitetty kasvusto on askel kohti monimuotoisempaa ja turvallisempaa ympäristöä.

• Tarkista oma pihasi ja lähiympäristösi kasvaako siellä jättiputkea.
• Aloita torjunta ajoissa.
• Tee yhteistyötä naapureiden ja yhdistyksien kanssa.
• Suosi puutarhassa kotimaisia ja heikosti leviäviä luonnonkasveja.

Monin paikoin Pohjois-Norjassa, esimerkiksi Andenesin kaupungissa, jättiputki on niin laajasti levinnyt, ettei siitä enää kyetä pääsemään eroon. Se on valloittanut niin asutusalueita kuin merenrantaniittyjä estäen niiden virkistyskäytön ja syrjäyttäen luontaisen niittykasvillisuuden. Sen sijaan meillä Suomessa jättiputki ei vielä ole niin laajasti levinnyt, ettei sitä voi nujertaa ja estää sen voittokulkua vierasperäisenä valloittajana.

Teksti ja kuvat
Riku Lumiaro
Erityisasiantuntija
Suomen ympäristökeskus

Vieraskynässä kirjoittaa tällä kertaa LUMOAVA-hankkeesta Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Riku Lumiaro. Maaseudun Sivistysliiton ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisessä LUMOAVA-hankkeessa parannetaan luonnon monimuotoisuutta Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan maakunnissa tekemällä käytännön toimenpiteitä yhdessä kuntien ja kylien kanssa.