Perinteisen pellavakasvin käsittely tekstiilikuiduksi omin käsin
Pellava on meillä Suomessa perinteinen ja pitkän historian omaava kuitukasvi, josta on valmistettu kankaita niin vaatteisiin kuin muihinkin tarkoituksiin. Mutta millainen onkaan matka, jonka pellavakuitu käy läpi pellolla kasvatetusta pellavakasvista langaksi ja siitä edelleen kankaaksi? Tähän tutustumme pellavan käsittely kasvista kuiduksi – työpajassa. Pellavan käsittelyyn tutustuessan voi helposti huomata kuinka valtavasti tekstiilikuitujen arvostus nousee, kun näkee liotuksessa tummuneen pellavakasvin varren paljastavan sisältään vienoa valkoista kuitua useiden eri käsityövaiheiden jälkeen. Modernissa maailmassa pukeudumme vaatteisiin ja sisustamme kotia tekstiileillä, jotka on usein osin tai kokonaisuudessaan valmistettu erilaisista keinokuiduista. Kankaan alkuperää on joko vaikea tietää, tai tiedossa on jo valmiiksi erinäisiä tuotantoon liittyviä ympäristö- tai ihmisoikeusepäkohtia tuotantoketjun eri vaiheissa. Nyt herättelemme eloon jo hieman unholaan painuneita taitoja ja tietämystä pellavakasvin kasvatuksesta ja siitä tehdyn kankaan valmistuksesta, samalla nostaen esiin tekstiilien valmistuksen taustoja ja ympäristövaikutuksia. Miltä tuntuisikaan pukeutua vaatteeseen, joka on omin käsin vaihe vaiheelta kylvetty, kasvatettu, liotettu, kuiduiksi käsitelty, kehrätty, kankaaksi kudottu ja vaatteeksi ommeltu?
Pellavan viljely ja käsittelyyn tarvittavat välineet ovat vähentyneet tekstiilivalmistuksen teollistumisen seurauksena. Pellavan käsin käsittelyyn tarvittavia välineitä ei löydy noin vain kaupan hyllystä, vaan täytyy löytää joko alkuperäisiä vanhan ajan välineitä, joita ihmiset ovat säilyttäneet, tai teettää uudet perinnetiedon tuntevalla puusepällä. Myös pellavan työstämisen tietotaito on alkanut painua unholaan, ja aiemmin lähes jokaisen talon naisväen tuntemat taidot ovat nyt harvinaisuus. Nyt nostetaan uudelleen esiin ja herätellään eloon perinteisiä taitoja ja opitaan yhdessä pellavakankaan synnyn saloja.
Mistä pellavaa saa hankittua? Sitä voi kasvattaa ihan itse! Työpajamme pellavat on pääosin kasvatettu Maa-ja kotitalousnaisten puutarhapalstalla Kajaanin Ensilässä. Sinäkin voit kylvää omaan pihaasi tai palstallesi pellavaa! Kylvön paras aika on perinnetiedon mukaan silloin, kun tuomi kukkii. Pellava on herkkä rikkaruohojen kilpailuille, joten se tarvitsee todennäköisesti kesän mittaan kitkemisapua. Syksyllä kasvin alkaessa tuleentua pellava nyhdetään juurineen maasta. Sen jälkeen kasvit pitää liottaa, jotta varren sisällä oleva kuitu lähtee irti puumaisesta ulkokuoresta. Liotetut kasvit vielä kuivatetaan, ja sen jälkeen voi itse käsittely alkaa. Rohkiminen, eli siementen irroittaminen kasvien varresta tehdään ensin. Pienessä mittakaavassa omassa käytössä voi tämän vaiheen tehdä esimerkiksi marjanpoimurilla. Tämän jälkeen pellava loukutetaan. Loukutuksessa rikotaan pellavan puumainen varsi, jolloin kuitu pääsee irtoamaan kasvin sisältä. Teetimme omaan tarkoitukseemme restaurointimestari-puusepällä oman ”mobiilipellavaloukun” joka on rakennettu perinteisen mittojen mukaan, mutta joka taittuu siistiin nippuun helpompaa kuljetusta varten. Tämän jälkeen on vuorossa lihtaus, joka tehdään hyvin loukun tapaisella välineellä, mutta siinä on metalliset ”terät”, joiden läpi vedettäessä kasvista irtoaa lisää päistärettä eli varren silppua. Sitten kuidut vielä vedetään häkilän, piikikkään kampamaisen välineen läpi, jossa viimeisetkin päistäreet ja lyhyemmät kuidut saadaan eroteltua. Lisää tietoa pellavan käsittelyn vaiheista raportoimme la 20.1. pidettävän työpajamme jälkeen!
Pellavan käsittelyyn tutustuminen on osa Maaseudun Sivistysliiton Ympäristöperinne-toimintaa, jossa tehdään tutuksi perinteisiä työtapoja ja materiaaleja apuna nykyihmisen ilmastoviisaan elämän apuna. Tapahtuman järjestävät YMPPI – Ympäristöperinnettä Ilmastokestävästi – hanke sekä Maa-ja kotitalousnaiset Itä-Suomen Maisemat kuntoon – hanke. Molempien hankkeiden rahoitus tulee Oulujärvi Leaderilta.
Kirjoittaja
