Sukellus hiiden myyttiseen metsään – luonnon pyhät paikat esille nykyihmisellekin
Hiiskoski kohisee. Metsässä kivisen ja juurakkoisen polun vieressä hehkuu syvän vihreä sammal. Puun juurella oleva onkalo vie mietteet maan uumeniin.
Syysretki Ilomantsin Hiiskoskelle johtaa myyttiseen metsään, luonnon pyhiin voimapaikkoihin. Oppaana on joensuulainen kulttuurintutkija ja Karhun Talon yrittäjä Helena Karhu, joka kokee elämäntehtäväkseen tuoda esiin kansanperinteemme kerrostumia nykypäivän ihmisille.
”Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huomannut, miten uskomattoman rikas, monimuotoinen, syvällinen ja mystisesti kiehtova meidän kansankulttuurimme perintö on.”
Haltioitumista ja mielikuvitusta
Hiiskosken kohdalla Koitajoki muuttuu Ala-Koitajoeksi ja retkeilyreitti kulkee alajuoksua myötäillen. Heti parin sadan metrin päässä kulkijaa odottaa luonnon portti, jonka muodostavat polun ylle taipuneet puut. Helena Karhun mukaan näitä portteja luonnossa kannattaa havainnoida, sillä ne ovat merkki kulusta johonkin toiseen ulottuvuuteen.
”Porteista avautuu paikkoja, joissa voi haltioitua luonnon kauneudesta ja jotka kiihdyttävät mielikuvitusta.”
Moni nykyihminenkin kokee metsän kuin kirkoksi, mutta erityisesti esi-isille ja esiäideille lukuisat luonnon paikat ovat olleet pyhiä.
”Niissä paikoissa on hiljennytty ja niihin ihmiset ovat menneet pyytämään neuvoa ja apua”, Karhu sanoo.
Hänen mukaansa pyhissä paikoissa voi saavuttaa olotilan, joka häivyttää arkitietoisuuden. Näin jopa luonnonhenget, haltijat, maahiset ja tontut ovat voineet ja voivat tulla ihmiselle näkyviksi.
Hiisi merkitsee pyhää
Hiiskoskella on virrannut jääjoki jääkauden ammoisina aikoina. Nyt Ala-Koitajoen erämaajoki on Pamilon voimalaitoksen padon takia pääosin kahlittu. Vettä poukkoilee paljastuneiden kivien välissä, mikä luo joen viereisen retkeilyreitin kulkijoille pienoisesti kohisevan äänimaailman.
Nykyihminen tuntee hiisi-sanan ehkä hississä sihisevästä vesihiisistä tai toivotuksesta painua hiiteen, mutta itäisessä kulttuurissa hiisi-sanan perimmäinen merkitys ei ole ollut suinkaan negatiivinen, vaan se on tarkoittanut juuri luonnon pyhää paikkaa. Länsipuolella Suomea hiisi on merkinnyt kalmistoaluetta.
”Hiisi-sana on jopa kolme tuhatta vuotta vanha, ja se on tullut kantagermaanisesta sanastosta saamelaissuomalaiseen kantakieleen. Hiisi on tarkoittanut jotakin erotettua, merkittyä tai rajattua, ja pyhähän on arjesta eroava tila.”
Karhu kertoo, että Hiiskosken lisäksi Ilomantsissa on myös Hiisisaari keskellä Ilomantsinjärveä.
”Pyhät luonnon paikat ovat olleet usein saaria. Ne ovat olleet rituaalisia paikkoja ja myös rajapaikkoja eri yhteisöjen välillä.”
Luonnon syliin
Hiiskoskelta noin kilometrin päässä tulee esiin rypäs naavaisia puita, jotka seisovat sammalpeitteisellä metsämatolla. Paikka on kuin luonnon syli, joka tarjoaa lepoa ja turvaa.
Retkelle mukaan on tullut myös runonlaulajana tunnettu Eero Peltonen, ja hänen johdattamanaan laulamme karhun synnystä kertovan tarinan tutulla kalevalaisella rytmillä vuorolauluna.
Joensuussa asuva Piia Liuski on istahtanut nelivuotiaan poikansa Nooa Ahon kanssa jylhän kuusen juurelle. Liuski kertoo halunneensa tulla retkelle, koska hän on teologia-alan tutkija, mutta kansanperinteen liittyvät uskomukset ovat jääneet vieraiksi.
”Halusin tuoda myös lapsen tällaiselle luontoretkelle, ja hän on ollutkin ihan haltioissaan naavapuista ja tonttumetsistä. Olisi hienoa, jos näitä retkiä järjestettäisiin erikseen ihan lapsiperheillekin.”
Paluumatkalla Nooa Aho kertoo, että parasta reissussa on ollut hyppiminen.
”Korona-aika on korostanut lähiluonnon merkitystä. Pohjois-Karjalan luonto on todellinen rikkaus, ja toivoisi että yhä useammat ihmiset sen hoksaisivat”, Liuski lisää.
Uudenlaista avoimuutta
Syysretki Hiiskoskelle 24.9.2021 kuuluu Maaseudun Sivistysliiton toteuttamaan Ympäristöperinne-hankkeeseen. Toinen vastaavanlainen pyhien paikkojen retki tehtiin aivan syyskuun lopuksi Kontiolahden Kolvananuuroon.
”Hankkeen ja näiden retkien yhtenä tavoitteena on tehdä tutuksi suomalaiskansallisia jumaluuksia ja haltija- ja taruolentoja sekä miettiä, miten ne näyttäytyvät tänä päivänä”, kertoo kyläkehittäjä Reeta Rönkkö Maaseudun Sivistysliitosta.
Helena Karhu sanoo, että kristinuskon myötä monet vanhat pyhät paikat kokonaan tuhottiin tai otettiin kirkon haltuun esimerkiksi niihin kirkkoja rakentamalla.
”Kristinusko demonisoi hiidet, ja elämän arvokkain pyhä paikka muuttui pahaksi.”
Karhusta on hienoa, että Maaseudun Sivistysliitto on uskaltanut ottaa kansanperinteestä vähän jo unohdettuja ja jopa väärin ymmärrettyjä teemoja osaksi projektejaan. Karhun mukaan aiemmin kansanperinteemme myyttisistä ja mystisistä kerroksista on vaiettu tai ne on jopa kielletty. Vielä muutamakaan vuosi sitten ei näiden teemojen esille tuominen ollut mitenkään yleisesti hyväksyttävää. Nyt suhtautuminen on muuttunut huomattavasti avoimemmaksi.
”Hiisien positiivinen merkitys voidaan ottaa jälleen takaisin haltuun ja pyhiä paikkoja tutkia luonnossa kulkiessa.”
Näkymätön kiinnostaa
Hiiskosken retkelle osallistuneet Jenni Tossavainen ja Tony Riikonen ilahtuivat erityisesti siitä, että retki oli saanut niin monet ihmiset tulemaan mukaan.
”Kun näin kaikki ihmiset Hiiskosken pysäköintialueella, ajattelin että vau, emme olekaan ainoita, vaan tämähän kiinnostaa muitakin”, Tossavainen kertoo reaktiostaan.
”Näkymätön hienovarainen maailma kiinnostaa. Oli hienoa kokoontua yhdessä tällaisen aiheen äärelle, pyhään paikkaan”, totesi Riikonen.
Lisää tietoa: