Päre ja perinteet kiinnostavat nyky-yrittäjää
Pärehommat ovat joensuulaisen Seppo Tahvanaisen mielestä kuin pyörällä ajo – kun sen kerran oppii, niin jatkossakin taitaa. Hän ja Ismo Varis näyttivät Liperin pärepäivässä, miten päreet höylätään ja kuinka ne naulataan kiinni kattoalustaan sekä ilmoitustaulun pohjaksi.
Oppia tuli hakemaan lähemmäs kaksikymmentä kurssilaista, yhtenä heistä kontiolahtelainen Terhi Holopainen. Hän on perustamassa Venejoen kylään matkailumajoitusta Venejoen myllyä.
”Meillä on 1800-luvun tila, ja perinnejutut kiinnostavat. Olemme jo harjoitelleet päreillä ja tehneet niistä seinän kanalaan tee se itse -menetelmällä. Nyt päätimme tulla oikeaan oppiin”, Holopainen kertoo.
Pärepäivä kuuluu pohjoiskarjalaiseen Yhteinen ympäristö – elinvoimaa ympäristöstä -hankkeeseen, joka tähtää ympäristöön ja maisemanhoitoon liittyvän yrittäjyyden edistämiseen.
Kolmen tilan kimppahöylä
Liperin Ahonkylässä asuvalla Ismo Variksella on kahden outokumpulaisen tilan kanssa yhteisomistuksessa vanha pärehöylä, joka on perinteikkään Vuorenteko Oy:n valmistama.
”Firma on edelleenkin olemassa Tuusulassa. Yrityksen pärehöylälle myönnettiin patentti vuonna 1932, ja samana vuonna se voitti ensimmäisen palkinnon Viipurin maatalousnäyttelyssä. Aluksi höylät olivat puurunkoisia, mutta varmaankin sotien jälkeen kehittyivät metallisiksi”, Varis kertoo.
Kolmen tilan kimppahöylä on hankittu aikoinaan uutena, mutta se oli vuosikymmeniä käyttämättömänä – onneksi kuitenkin hyvässä varastossa suojassa.
”Viitisentoista vuotta sitten alkoi ilmaantua innostusta päreisiin. Joku kyseli, mistähän niitä saisi saunan kattoon. Siitähän se sitten lähti ja otimme höylän esille”, Varis kertoo.
Kysyntää olisi
Ismo Variksella on oman maatilan rakennuksissa jokaisessa myös päreet nykykattojen alla. Hän otti perheen tilan hoitoon vuonna 1988 ja luopui lehmistä 2000-luvulla. Nyt tienesti tulee soranajosta sekä puutavaran sahauksesta.
”Isännät teettävät puutavaraa muun muassa tuulenkaadoista.”
Hyvässä kunnossa olevasta höyläkoneesta huolimatta Varis on tehnyt päreitä harvakseltaan ja lähinnä perinteitä ylläpitääkseen ja tietotaitoa jakaakseen.
”Kysyntääkin päreille on, mutta rajoituksena on aika. Muut työt haittaavat harrastusta.”
Oksatonta puuta
Ismo Varis ja Seppo Tahvanainen korostavat myös, että päreitten teko on monivaiheinen homma.
”Yksin pärepuiden hankkiminen on iso projekti. Helpointa onkin, jos asiakas tuo itse puut, joista päreet tehdään. Silloin tietysti syntyy sellaista pärettä, millaista on puukin”, Varis muistuttaa.
Parhaimpia pärepuita on oksaton mänty. Varis tekee päreitä myös haapapuusta, jota sitäkin hänellä on tilallaan omasta takaa. Passeleita päreitä syntyy noin 20 sentin paksuisesta puusta, joka pätkitään noin 40-senttisiksi pölleiksi.
”Kaikkein paras on Lapin petäjä, hitaasti kasvanut eli tiheäsyinen. Haapakin on hyvä, se kestää vähän pidempään ”, Tahvanainen sanoo.
Pärepuu kaadetaan lepotilassa talven aikana, ja ennen höyläämistä se säilytetään lumihangessa tai vedessä, jotta se pysyy kosteana.
”Paras aika höylätä on kevättalvella.”
Kattoneliöön noin 160 pärettä
Hommaa päretyössä on kaikkinensa senkin takia, että rakennuksen katto voi olla kooltaan vaikkapa 40 neliötä, ja yhteen neliöön menee päreitä noin 160–170 kappaletta.
Varis arvioi, ettei päreitten hinta saisi olla alle 25 euroa neliöltä, jotta niiden tekemiselle jäisi jotakin palkkaakin.
Tahvanainen sanoo, että pärekaton työn hinta voisi olla jotakuinkin 5–10 euroa neliöltä sen mukaan miten helposta tai vaikeasta kohteesta on kyse.
Kunnolla tehty pärekatto kestää 20–30 vuotta, eli saman verran kuin niiden kiinnittämiseen käytetyt rautanaulatkin.
”Pärekatto pitää kiinnittää nimenomaan rautanauloilla, ei sinkityillä, koska rautanaulat sopivasti ruostuvat pärekaton käyttöiän päättymiseen mennessä ja uusittaessa kattoa naulatkin irtoavat helposti.”
Katossa tärkeintä on aloitus
Jo kymmenvuotiaana ensimmäisiä pärekattoja tehnyt maatilan poika Seppo Tahvanainen ohjeistaa, että tärkeintä pärekaton tekemisessä on aloitus.
”Pärettä ei lähdetä vain mättämään, vaan kyse on systemaattisesti etenevästä työstä. Ensimmäinen rivi tehdään puolikkailla päreillä kupera puoli alaspäin ja ne asetellaan vieri viereen. Näiden ensimmäisten päreiden tulee yltää pohjalaudoituksen reunaa pidemmälle.”
”Tämän jälkeen jatketaan edelleen puolikkailla päreillä, mutta ne kiinnitetään nyt limittäin ja kupera puoli ylöspäin. Lisäksi riviin kiinnitetään myös pari pitkää pärettä, jotta niihin saadaan kiinni ohjurilauta, jonka avulla pärerivit pysyvät suorassa samassa tasossa.”
”Kolmanteen satsiin tuleekin sitten jo pitkät päreet, jotka nekin isketään kiinni limittäin ja kupera puoli ylöspäin.”
”Työn edetessä ohjurilautaa siirretään eteenpäin, ja päreitten laitto aloitetaan vuorotellen yhdestä ja sitten toisesta laidasta”, Seppo Tahvanainen selvittää.
Pölli oikeaan kulmaan
Juuri pärekaton oikeaoppisen aloituksen näkeminen oli kontiolahtelaisen Terhi Holopaisen mukaan Liperin pärepäivän tärkeä anti.
”Olemme olleet aiemmin nettivideoiden varassa, eikä missään ole näytetty, miten päreet pitää alussa asetella. Samoin oli hyvä nähdä, missä kulmassa pölli pitää syöttää höylään. Itse teimme aiemmin syötön liian vaakakulmassa, ja siksi päreet tahtoivat repeillä.”
Holopainen aikoo jatkossa rakentaa päreistä seinän majoitusaittaan.
”Haluan yhdistää modernin majoituksen ja perinnetyön niin, että vanha ja uusi näkyvät tyylikkäästi rinnakkain. Samalla haluan, että päretaito pysyy hengissä.”
Lue myös:
”Metsä antaa muutakin kuin kuitua ja tukkia” – pienpuun hyödyntäminen innostaa yrittäjää
Yhteinen ympäristö – elinvoimaa ympäristöstä -hanke
