Opintokeskukset yhdessä kestävän kehityksen polulla

Opintokeskuspäivää vietettiin torstaina 2.10. kestävän kehityksen teemalla. Taitotalon auditorioon kokoontui lähes sata edustajaa opintokeskuksista eri puolilta Suomea.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija Petra Heikkinen kertoi ajatuksiaan opintokeskusten roolista kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjänä. Petra nosti esiin ajatuksen Opintokeskukset ry:n Rohkeus oppia – kohti kestävää elämää -kampanjasta v. 2024: ”Kestävä kehitys on kaikkien vastuulla. Pienilläkin teoilla arjessa, tietoisella kuluttamisella ja aktiivisella osallistumisella yhteiskunnalliseen keskusteluun voi olla suuri vaikutus.”

Kestävän kehityksen asiantuntija Rilli Lappalainen Finnsus Oy:stä esitteli keväällä tehdyn ”Kestävän kehityksen nykytila vapaan sivistystyön oppilaitoksissa” -tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen keskeisiä havaintoja on mm., että vapaan sivistystyön arvopohja on vahvasti kestävässä kehityksessä. Kestävä kehitys on osa sivistystä ja oppilaitoksilla on mahdollisuus toteuttaa kestävää kehitystä opetussuunnitelmien, opetuksen, kurssitarjonnan ja muiden käytännön toimien kautta.

Paneelikeskustelussa jaettiin kokemuksia kestävän kehityksen sertifikaatista

Erkka Laininen OKKA-säätiöstä oli kutsuttu johdattelemaan keskustelua, jossa kokemuksia jakoivat Katja Alvoittu Opintokeskus Visiosta, Minna Lepistö Kansalaisfoorumista, Virpi Skippari Maaseudun Sivistysliitosta sekä Mervi Ylitalo Työväen Sivistysliitosta.

Erkka pohjusti paneelikeskustelua kertomalla, että ilahduttavasti jo 25 vapaan sivistyksen kentän oppilaitosta on sertifioitu ja vuosikymmenen vaihteeseen mennessä sertifiointi on tavoitteena saavuttaa kaikille oppilaitoksille.

Miksi sertifiointiprosessiin kannattaa lähteä mukaan?

Panelistit totesivat yksimielisesti, että kestävä kehitys on tärkeä painopistealue ja myös rahoituksen edellytys. On tärkeää, että opintokeskukset ovat itse kestävän kehityksen osaajia, jotta ne voivat kouluttaa asiaa myös muille. Sertifiointiprosessissa kestävän kehityksen toiminta ja tekeminen tulevat aidosti näkyviksi.

Virpi Skippari totesi, että Maaseudun Sivistysliitossa sertifiointiprosessin vaiheiden hahmottaminen vei aikaa ja siihen haluttiin paneutua. Johto ja henkilöstö sitoutuivat itsearviointeihin perusteellisesti ja keskustelut kestävän kehityksen merkityksestä ja tulevaisuuden suunnasta olivat tärkeitä.

Erkka Laininen totesi, että kestävän kehityksen sertifiointiprosessissa yleensä syntyy mielenkiintoisia pohdintoja ja dialogia omasta toiminnasta ja sen myötä toiminnan tarkoitus kirkastuu, ajattelu avartuu, arvot, maailmankuva ja oppiminen voivat uudistua eri tavoin.

Mitä havaintoja tai uudistusta kestävän kehityksen sertifiointi on tuonut mukanaan?

Mervi Ylitalo totesi, että toiminta eri kestävän kehityksen teemojen alla on tullut näkyvämmäksi ja selkeämmäksi. Toimintasuunnitelmat on nivottu kestävän kehityksen teemoihin ja tekemiseen. Kestävän kehityksen sertifikaatti on opintokeskusten yhteinen vahvuus ja tuo mukanaan paljon mahdollisuuksia viedä sanomaa useaan suuntaan.

”Tässä ajassa opintokeskuksilla ei olekaan tärkeämpää tehtävää kuin kestävyyden vaaliminen.”

Minna Lepistö pohti, että tässä ajassa opintokeskuksilla ei olekaan tärkeämpää tehtävää kuin kestävyyden vaaliminen. Prosessi kannustaa tutkailemaan, missä mennään ja mihin ollaan menossa. Sertifikaatti on eteenpäin vievä voima, ja kannustaa kehittymään, koska toimintaa arvioidaan tasaisin väliajoin.

Virpi Skippari kertoi, että sertifiointi on vahvistanut identiteettiä kestävän kehityksen toimijana. Arvot ovat vahvistuneet ja uskottavuutta sekä näkyvyyttä on tullut lisää. Sertifiointi ei ollut mikään uusi hallinnollinen prosessi vaan hieno mahdollisuus pysähtyä miettimään ja uudistamaan toimintaa merkityksellisellä tavalla. Kehittämissuunnitelman mukaisia toimia toteutetaan, esim. alkuvuodesta Maaseudun Sivistysliittoon perustettiin Kestävän kehityksen työryhmä, jonka tuloksista viestitään säännöllisesti.

Katja Alvoittu sanoi, että näkökulmat toisintavasta, ennakoivasta ja uudistavasta toiminnasta ovat hyviä katsantokantoja, mutta niiden määrittely on ehkä vaikein arviointikohta prosessissa. Sertifiointiprosessin myötä onkin tullut hyvää sisäistä keskustelua. Prosessi tuo hyvän pohjan ponnistaa tekemään asioita uudella tavalla.

Paneelikeskustelun lopuksi Erkka muistutti vielä, että jäsenjärjestöjen osallistaminen kestävän kehityksen toimintaan tuo lisää potentiaalia – verkostoista saa aina voimaa.  

Työpajoissa pohdittiin kestävää kehitystä ja yhteistyötä käytännössä

Iltapäivän työpajoissa pohdimme yhdessä vaikuttamisviestinnän keinoja, suunnittelimme kestävämmän tulevaisuuden rakentajan verkkokurssia, jaoimme kestävän kehityksen käytännön työn iloja ja suruja, onnistumisia ja painajaisia, kuulimme kokemuksia kestävästä kehityksestä järjestötoiminnassa sekä pohdimme rastiradalla kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen kysymyksiä.

Päivän päätteeksi arviointineuvos Sirpa Moitus Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (KARVI) kertoi Vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja saavutettavuuden arvioinnista, joka toteutetaan koulutuksen arviointisuunnitelman mukaisesti v. 2025–2026.

Kiitos kaikille osallistujille mielenkiintoisista keskusteluista ja pohdinnoista yhteisen, tärkeän asian äärellä!