Moniosaaminen pitää saaristolaiset pinnalla – myös biosfäärialueen idea alkaa olla monelle tuttu juttu
Lossin kuljettaja, taksiveneyrittäjä, vierasvenesataman pitäjä ja kalan savustaja. Lampuri, glamping-telttayrittäjä ja kesäkahvilan pitäjä. Tuoretta leipää turisteille laiturin kupeen myyntipisteestä. Ja niin edelleen.
Monialayrittäjyys ja usean taidon hallinta saavat ihmiset pärjäämään Turunmaan saaristossa.
Tätä nykyä Saaristomeren biosfäärialueen saarista 120 on asuttuja – jotkut vain yhden tai kahden perheen voimin. Kaikkiaan alueella elää 3400 vakituista asukasta. Lisäksi siellä osan aikaa majailee tai vapaitaan viettää yli 10 000 ihmistä.
Etenkin kesäaikana luvut pompahtavat hurjasti, sillä vuosittain saaristossa vierailee arviolta yli miljoona kävijää – veneillen, autoilla ja usein myös polkupyörillä saaresta toiselle kulkevaa rengastietä kiertäen.
Aspön saari säilyttää idylliä
Saaristomeren biosfäärialueeseen kuuluvat Paraisten kaupungin ja Kemiönsaaren kunnan saaristoalueet eli Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Iniön kunta-alueet kokonaisuudessaan ja osia Paraisten, Dragsfjärdin, Västanfjärdin ja Kemiön kunta-alueista. Biosfäärialueeseen sisältyy sekä sisä-, väli- että ulkosaaristoa.
Syyskuisena päivänä 2024 saaristossa on lähes hernerokkasumu, kun Aspö Charterin taksiveneen Tore Johansson kuljettaa pohjoiskarjalaista vierailijaryhmää Korpoströmistä Brännskäriin ja siitä eteenpäin Yttersholmiin. Näkyvyys on sen verran huono, että Johanssonin täytyy seurata vähän väliä tutkan avulla, onko reitillä vastaantulijoita.
Merellä kulkeminen on Johanssonille tuttua puuhaa. Hän on ollut töissä luotsina Utössä – viimeisellä kivellä – 40 vuoden ajan ja kotipaikkana on Aspön saari, joten venetaitojen hallinta on itsestäänselvyys.
Nyt Tore Johansson on eläkepäivien kynnyksellä, mutta hommat eivät ole loppumassa, sillä töitä hän on tehnyt vapaa-aikanaankin perheen firmassa, jossa vaimokin toimii yrittäjänä.
”Meillä on Aspössä vuokramökkejä, vierasvenelaituri ja satamapalveluita, sauna ja kauppa, jossa elintarvikkeita. Kalaa savustellaan heinäkuussa joka päivä ja kalasoppaa keitellään, ja kerran kesässä on pelimannipäivä. Olemme tehneet saareen myös eri luontotyyppejä, laaksoja ja korkeita kallioita sisältävän luontopolun.”
Tore Johanssonin verkoilla nousee lähinnä ahventa ja siikaa.
”Tosin turistithan haluavat ennen kaikkea kirjolohta. Onneksi sitä saa paikallisesti kasvatettuna Nauvosta.”
Veneilijöitä voi Johanssonin mukaan olla oman saaren laiturissa parikymmentäkin vuorokaudessa sesonkiaikana.
”Enempää ja esimerkiksi polttoainejakelua emme haluakaan, koska emme halua muuttaa saaren idylliä, sillä sitä meille tulevat arvostavat. Lisäksi kylässä asuu muitakin, ja naapurit on otettava huomioon”, Johansson kertoo.
Yläkoululaiset viikot perhemajoituksessa
Tore Johanssonilla on kolme lasta, ja heistä kaikki ovat pysyneet Aspössä. Saari koostuu kolmesta tilasta ja asukkaita on nyt kaikkiaan 11.
”Nuoriso on asettautunut omiin paikkoihinsa, olemme korjanneet heille vanhoja tilataloja. Vanhin poikamme valmistui keväällä merikapteeniksi ja tekee töitä Huippuvuorilla ja Islannissa. Hän meni viime vuonna naimisiin ja kahdella muullakin on avopuolisot”, Johansson kertoo iloisena lasten ratkaisusta jäädä asumaan kotikonnuilleen.
Paraisilla ja Kemiönsaarella on kaikkiaan 16 koulua ja molemmissa kunnissa noin 5000 oppilasta. Pieniäkin kouluja on vielä pitkien välimatkojen takia säilynyt, esimerkiksi Utössä on neljä oppilasta. Yläasteikäisenä nuoret suuntaavat isommille saarille, kuten Korppooseen, ja pisimpien matkojen takaa tulevat oppilaat viettävät kouluviikot majoittajaperheissä, jotka saavat ylläpidon järjestämisestä korvauksen.
Sinänsä saaristosta ei Johanssonin mielestä tarvitse kovin usein muualle suunnata. Kilometreissä Aspö sijoittuu Korppoosta 20 kilometriä etelään.
”Mitäpä sitä poistumaan, kun on omat systeemit. Ruokatavarat saa tilattua Korppoon tai Nauvon marketeista, ja ne toimittavat tilaukset yhteisalukselle, joka tuo tavarat kaksi kertaa viikossa kotilaituriin.”
On saaristossa huolenaiheitakin, ja aivan samoja mitä mantereella.
”Terveydenhuolto on muuttunut aika paljon viime vuosina, eikä tilanne näytä lupaavalta. Vaikka tänne rakennettiin hienoja vanhustentaloja 2000-luvun taitteessa, ei tänä päivänä niihin riitä tarpeeksi henkilökuntaa.”
Ympäristöstä halutaan pitää huolta
Myös luonnon tila puhuttaa ja huolestuttaa saaristolaisia. Tore Johanssonin mukaan kalat ovat vähentyneet, kampela hävinnyt ja lintukannatkin muuttuneet. Myös metsiä on saaristossakin välillä rankasti hakattu.
Saaristomaisemien auki pito eläinten avulla on hankalaa, sillä alat ovat usein niin pieniä, ettei niille saa EU-tukia, eli homma menee toisinaan enemmänkin hyväntekeväisyyden puolelle. Yttersholmissa pienellä luodolla Västerängin tilaa pitävä Charlotta Björklöf kertoo vievänsä lampaita keväällä puolellekymmenelle saarelle, ja pisin venematka kestää kolme varttia. Syksyllä eläimet kuljetetaan takaisin ja osa menee teurastukseen ja liha myyntiin suoraan kuluttajille.
Tätä nykyä lampaita on vajaat 90, mutta Björklöf miettii katraan vähentämistä ja ammatin suuntaamista enemmän muihin hommiin. Jo nyt hän pitää pientä tuotemyymälää, kesäkahvilaa sekä glambing-telttamajoitusta.
”Olen pitänyt lampaita niin kauan, 19-vuotiaasta asti, että kaipaan uusia haasteita. Toisekseen tuottajan byrokratia on niin valtava, ettei sitä kukaan hullu jaksa”, hän puuskahtaa.
Saaristolaisuuden vaaliminen tärkeää
Charlotta Björklöf on yksi Saaristomeren biosfäärialueen noin 20 yhteistyökumppanista, ja hän haluaa edistää toiminnallaan biosfääriasian tunnettuutta ja kestävää kehitystä. Biosfäärialueen kumppanuussopimus solmitaan aina viideksi vuodeksi kerrallaan, ja siihen kumppani kirjaa itse omat tavoitteensa.
Saaristolaisista Tore Johanssonkin kertoo päässeensä vuosien mittaan pikkuhiljaa jyvälle, mitä biosfäärialue käytännössä merkitsee.
”Ainahan kun uusia asioita perustetaan, arveluttaa, mistä oikein on kyse – yritetäänkö tässä rajoittaa ja neuvoa, miten meidän pitäisi täällä elää. Mutta kyse on siitä, miten saadaan ihmisen ja luonnon kombinaatio toimimaan”, Johansson sanoo.
Samaa toteaa Houtskärissä asuva Ulla Mattson-Wiklén, joka toimii Saaristomeren biosfäärilähettiläänä.
”Haluamme elää vuorovaikutuksessa luonnon ja meren kanssa, emme pilata sitä. Meidän on tärkeää taistella myös saaristolaisuuden puolesta, vaalia perinteitämme”, Mattson-Wiklén kiteyttää.
Hänellä on vuosien varrella ollut kymmenkunta ammattia aina haudankaivuusta lähtien. Nykyään hän muun muassa auttaa alueen yrittäjiä markkinoimaan tuotteitaan ja yhdistyksiä järjestämään tapahtumia.
”Saaristossa pitää osata tehdä kaikenlaista. Autan ihmisiä, että he voivat elää ja asua saaristossa ja autan myös tänne muuttavia löytämään töitä ja asuntoja.”
Saaristosäätiö mahdollistaa vuokra-asumista
Uusiakin asukkaita on siis saaristoon pysyvästi hakeutumassa, mutta haasteena on usein asumuksien löytyminen. Joko tilat ja talot ovat liian kalliita tavallisille ihmisille ostettaviksi tai omistajat haluavat pitää ne itsellään vaikkakin vain kesäkäytössä, eivätkä he siksi myöskään vuokraa niitä.
Avuksi ongelmaan on tullut Turunmaan Saaristosäätiö, jonka työn ydintä on välikätenä toimiminen: säätiö hankkii saarikiinteistöjä ja vuokraa niitä eteenpäin. Säätiön toiminnanjohtaja Anna Franzén kertoo, että vastapalvelukseksi vuokralainen muuttaa saareen nimenomaan vakituiseksi asukkaaksi.
Nauvosta etelään sijaitseva Brännskär oli säätiön ensimmäinen kohde, ja alkuun siellä remontoitiin kaksi asuinrakennusta, tehtiin satamalaituri sekä saunat.
Uusista satsauksista Brännskärissä vuokralaiset vastaavat itse, ja kaksi lapsiperhettä onkin kehittänyt toimintaa eteenpäin reilun 10 asuinvuoden aikana. Vuosina 2018–2020 he rakensivat kolme vuokramökkiä, ja alueella on myös kuusi glambing-telttaa parivuoteineen ja merinäköaloineen. Ravintola tarjoaa vierailijoille aamupalaa ja lounasta, ja pizzakeittiö on sesonkina auki iltaan saakka. Itse leivottuja sämpylöitä ja pullaa viedään myyntiin myös Nauvoon.
Saaren asukas ja yrittäjä Simon Strömsund kertoo, että alkutaipaleella tuli hurja tunne, kun laituriin oli ilmaantunut 20 venettä kerrallaan. Tätä nykyä saarella vierailee 1500–1700 venekuntaa kaudessa. Veneettömät pääsevät perille yhteysaluksella ympäri vuoden.
”Haluamme pysyttää matkailijamäärät sillä tasolla, että pärjäämme eikä luonto kärsi ja kulu ihmispaljoudesta. Toimintaa olemme suunnitelleet kymmenen vuoden tähtäimellä, ja nyt olemme kapasiteetissä aika lähellä tavoitettamme. Pääideana on näyttää saaristoa sellaisille ihmisille, joille se ei ole muuten luonnollista kokea”, Strömsund toteaa.
Ilman merta kummallinen olo
Kemiöstä lähtöisin olevalle Simon Strömsundille saari on oikea paikka asua.
”Haluan elää lähellä merta. Muuten tulee kummallinen olo.”
Tore Johanssoniin veneilyreissuillaan ystävystynyt tammisaarelainen Bengt Egegren kertoo pitävänsä Saaristomeren erilaisesta luonnosta, sen karuudestakin. Hän nauttii ulkona olosta, kalastuksesta ja – kalasaaliin savustuksesta.
”Jos olisin nuorempi, muuttaisin tänne heti.”
Teksti: Riitta Ryynänen
Yli 700 biosfäärialuetta – Suomessa kaksi
YK:n alainen kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco perusti biosfääriohjelman 1970-luvulla, ja tätä nykyä maapallolla on kaikkiaan yli 750 biosfäärialuetta 136 maassa.
Unescon ohjelman tavoitteena on parantaa ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta. Kyse on vapaaehtoisesta sitoutumisesta tavoitteisiin. Biosfäärialue ei siis ole suojelualue, mutta niiden sisällä olevat luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot ovat olennainen osa kokonaisuutta.
Vuonna 1994 perustetun Saaristomeren biosfäärialueen lisäksi Suomessa on Pohjois-Karjalan biosfäärialue, joka syntyi vuonna 1992.
Lue myös
Saaristomeri kertoo biosfääristä jo junnuille – myös Pohjois-Karjala haluaa lähettiläitä
Saaristomeren biosfäärialueen verkkosivut
Pohjois-Karjalan biosfäärialueen verkkosivut
Saaristomeren biosfäärilähettiläät
Saaristomeren biosfäärialuekumppanuus
Västerängin tila
Brännskär/Livingarchipelago
Visit Aspö
Instagram: Aspö Gästservice