Metsissä on vaikka mitä! – Pohjois-Karjalan metsäillat toivat esille monikäytön vähäisyyden

Pohjois-Karjalan metsäkeskustelut marraskuussa 2024 osoittivat, että niin luonnonsuojelijalla kuin metsänomistajallakin on todella paljon yhteisiä näkemyksiä metsäasioissa.

Metsäkierroksen vetäjä, Maaseudun Sivistysliiton kehittämispäällikkö Timo Reko poimi kaikkiaan neljän metsätilaisuuden annista puolenkymmentä selkeästi erottuvaa pointtia:

1. ”Päällimmäisenä tuli esille, että eri osapuolilla on kohtuullisen pitkälle menevä yhteisymmärrys monista asioista. Esimerkiksi siitä, että metsiä pitää suojella, ja myös siitä, että suojelusta pitää maksaa kunnollinen korvaus metsänomistajalle.”

2. ”Jo tällä hetkellä monella metsänomistajalla tuntuu olevan alueita ei-virallisessa omassa suojelussa, mutta nämähän eivät näy missään tilastoissa. Samaan aikaan luonnonsuojelijat toteavat, että varsinaiset suojelualueet eivät riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta, joten suojelullisia toimenpiteitä on tehtävä myös talousmetsissä.”

3. ”Metsän monikäyttöisyyden hyödyntäminen on kaikesta puheesta huolimatta käytännön tasolla vielä aika alkutekijöissään. Tämän takia luonnonsuojelun näkökulmasta metsien ekosysteemiä pitää varjella, koska nyt ei edes tiedetä mitä kaikkea metsästä voi vielä löytyä.”

”Nyt metsien monikäyttö ei ole jokaisen oikeuden piirissä, lukuun ottamatta marjojen ja sienien poimintaa, joten tähän on haettava ratkaisuja, miten luonnontuotteita jalostavat voisivat saada metsän antimia hyödynnettyä laajemmin. Tätä pitäisi vauhdittaa muun muassa erilaisilla hanketoimilla, jotta saadaan luotua yhteys metsän monikäyttäjien ja metsänomistajien välille.”

4. ”Laaja metsän omistuspohja nähdään Suomessa tärkeänä, koska omistuksen hajanaisuus mahdollistaa monenlaista metsänkäyttöä, jopa eräänlaista suojelua ja monimuotoisuutta, kun jotkut eivät välitä tai osaakaan hoitaa metsää vaan jättävät sen luonnontilaan.”

”Metsän halutaan selkeästi myös säilyvän suomalaisten omissa käsissä. Esimerkiksi monikansallisia sijoitusrahastoja karsastetaan, koska päätäntävalta metsistä karkaa niiden takia yhä kauemmaksi. Toisaalta vaikuttaminen lähimetsänomistajiin voi olla jopa hankalampaa kuin maineesta tarkkoihin kansainvälisiin rahastoihin.”

5. Suomessa liikkuu maaseudulla ja sen metsissä niin kutsuttua hiljaista väkeä, joka ei aina ja ympärivuotisesti näy paikan päällä, mutta joka tuo paikkakunnille aika ajoin lisää elämää ja käyttää paikallisia palveluja. Metsästysharrastus ja metsänomistajuus sitouttavat näitä ihmisiä maaseudulle.”

Suomessa on 600 000 metsänomistajaa

Maaseudun Sivistysliiton johdolla järjestetyt metsäkeskustelut alkoivat Joensuun alueella marraskuussa 2024 Enosta ja jatkuivat siitä Hammaslahteen ja Kiihtelysvaaraan.

Tuupovaaran Ullakolla 20.11. pidetty metsäilta päätti keskustelujen sarjan, ja kyläläisiä oli kuulolla ja keskusteluun osaa ottamassa rapiat kymmenen henkeä. Keskustelua herätti erityisesti metsien monikäyttö, josta yleisön esimerkkinä mainittiin muun muassa katajanmarjojen syöminen terveyden ylläpitämiseksi.

Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa, ja pinta-alasta metsää on 75 prosenttia. Metsänomistajia maassamme on kaikkiaan 600 000.

Pohjois-Karjalasta metsän peitossa on lähes 90 prosenttia ja metsänomistajia on yli 38000. Yksityisten omistuksessa maakunnan metsäalasta on reilut 40 prosenttia, yhtiöillä on metsästä päälle 20 prosenttia ja samoin valtiolla. Loput kuuluvat muun muassa kunnille ja seurakunnille. 

Tuupovaaran keskustelussa MSL:n Joensuun kulttuuriyhdistystä edustanut, eläkkeellä oleva metsäammattilainen Raimo Hulmi kertoi, että ulkomaista omistamista hän ei kannata ollenkaan. Kohtuullisuutta kommentoidessaan runtua häneltä sai myös nimeltä mainitsematon metsäyhtiö.

”Olin kahden muun metsäammattilaisen kanssa taannoin liikenteessä ja osuimme matkan varrella ihan järkyttävään metsähakkuuseen. Se ei ollut todellakaan mikään pieni aukko, vaan sitä riitti aivan tien vieressä kilometrisotalla, eli siinä ei kohtuullisuuden periaatteesta ollut tietoakaan. Meiltä kaikilta pääsi ihan rehellinen kirosana sitä katsoessa, miten metsäyhtiö on voinut tehdä tuollaisen hakkuun”, Hulmi kertoi.

Metsäkeskustelua on jatkettava laajasti

Raimo Hulmin lisäksi metsäkeskustelijoina Tuupovaaran illassa olivat Pohjois-Karjalan biosfäärialueen koordinaattori Vilma Lehtovaara, metsänomistaja ja Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan puheenjohtaja Päivikki Otronen, maatalous- ja matkailuyrittäjä ja MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Jari Rouvinen sekä Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Antti Saarelainen. Yhdessä tuumin he totesivat, että metsäkeskustelua on syytä jatkaa eri puolien yhteisissä tilaisuuksissa, ei vain samanmielisten parissa.

Pohjois-Karjalan metsäkeskustelusarjan kimmoke sai alkunsa juuri Antti Saarelaisen ehdotuksesta Timo Rekolle, että eri tahoja edustavia koottaisiin saman pöydän ääreen.

”Sanoin Timolle, että jos Luonnonsuojeluliitto järjestää metsästä keskustelutilaisuuden, se on kuin omalle seurakunnalle saarnaamista. Nyt pidetyissä neljässä tilaisuudessa on tullut todella hyvää keskusteluyhteyttä, enkä tunnista, että metsä olisi vaikea aihe puhua. Nyt on vain luotava kannustimia, että saadaan metsänomistajia säilyttämään luonnon monimuotoisuutta metsissään. Kannustimia tarvitaan, koska jos metsäasiat hoidetaan epäoikeudenmukaisesti, se alkaa tökkiä, että nyt en varsinkaan mitään tee”, Saarelainen kuvaili.

Yhtenä ongelmana hän näki perintöverotuksen, joka pakottaa hakkaamaan perittyä metsää, jotta saa verot maksettua.

Jari Rouvinen muistutti, että monelle maatalousyrittäjälle metsä on usein ainut tapa helpottaa velkataakkaa ja rahoittaa investointeja.

”Keskimääräinen leimikko Suomessa on hehtaarin pinnassa. Kun metsän kierto on 60–70 vuotta, kohtuullinen hakkuu metsän kannalta merkitsisi keskimäärin puolta hehtaaria vuodessa. Suojeltaessa metsää on tärkeää korvata menetys niille, joille metsän taloudellinen merkitys on tärkeää, että saa laskut maksettua.”

Päivikki Otronen kertoi, että Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala on palkannut keväällä 2024 työntekijävahvuuteen luonnonhoidon erityisasiantuntijan.

”Näin yhdistys palvelee metsänomistajia siinä, miten he haluavat omia metsiään hoitaa kestävästi, ja töitä on tällä asiantuntijalla riittänyt.”

Otronen kertoi tekevänsä metsästään itse polttopuut sekä keräävänsä marjat ja sienet. Hän myös tekee ja tarinallistaa Louhi-Nalle-tuotemerkillä antiikkinalleja, joita täyttää puulastuilla.

”Miten löydettäisiin innostus metsien monikäyttöön. Metsissä on vaikka mitä!”

Teksti ja kuvat: Riitta Ryynänen

Joensuun alueen metsäkeskustelujen järjestämisestä ovat vastanneet Maaseudun Sivistysliiton Pohjois-Karjalan aluejärjestö, MSL:n Keräverkoston ympäristödialogit sekä Joensuun seudun Kestävät kylät -hanke yhdessä muiden yhteistyökumppanien kanssa. Keskustelutilaisuudet ovat saaneet Joensuun kaupungin pienavustusta uuden ja kokeilevan toiminnan kehittämiseen maaseudulla.

Lue myös:

Metsien suojelu ja omistaminen puhuttavat metsäkierroksella Pohjois-Karjalassa