Maisemalaidunnusta Polvijärvellä
-Se oli yllätys, näillä sanoilla Heli Jolkkonen kuvaa maisemalaidunnus -hankkeen etenemistä. Jolkkonen oli maininnut maaseutuasiamiehelle Polvijärven kirkonkylän laidalla olevasta vanhasta peltoalueesta, jossa kasvaa pajua. – Lampaat olisivat tehokkaita maiseman raivaajia. Maaseutuasiamies tarttui heti Jolkkosen puheeseen ja siitä lähti nopeasti liikkeelle lampaiden tehtävä maisema-alueen hoitajina.
Heli Jolkkosella on noin neljänsadan lampaan Satalammasta luomutila Kinahmon kylällä Polvijärvellä. Tilalla on kaksi kylmäpihattoa ja vanha navetta lampoloina. Lampaat laiduntavat keväästä syksyyn, niin pitkään kuin sää sallii. – Meillä suurin osa on kevätkaritsoivia sekarotuisia lampaita, puhdasrotuiset suomenlampaat karitsoivat syksyllä. Lampaat keritään keväisin ja lajiteltu villa toimitetaan Pirtin kehräämölle, Jolkkonen kertoo. Villan tuotanto ei kuitenkaan ole Jolkkosen lammastilan päätuotantosuunta vaan lihakaritsoiden tuotanto.
Yhteistyöllä lampaat laitumelle
Maisemalaidunnusta lähdettiin järjestämään eri toimijoiden kanssa yhteistyössä. Heli Jolkkosella on nyt kunnan kanssa kolmen vuoden vuokrasopimus kolmen hehtaarin laidunalueesta kirkonkylän kupeella. Vuokrasopimus tehtiin, koska Jolkkosen tilalla on luomusopimus, ja laiduntaminen vaatii laidunalueiden luomusitoumusta. Mukaan laidunnusyhteistyöhön lähti myös Polvijärven MTK, jonka kautta aitamateriaaleihin saatiin avustusta Joensuun seudun Leader -yhdistyksestä. Koko kolmen hehtaarin alueen yhtenäinen aitaus tehtiin kolmen päivän aikana talkootyönä. Talkoissa oli mukana myös Jolkkosen ystäviä. – Yksin alueen aitaamiseen olisi mennyt koko kesä, Heli Jolkkonen toteaa.
Maisemalaidunnusalueelle lampaita tuli kesäkuun lopulla kaksikymmentä. Heli Jolkkonen valitsi laitumelle rauhallisimpia ja seurallisia lampaita. Näistä kaksi on puhdasrotuisia suomenlampaita. Lampaat ovat laitumella elokuun loppuun tai siihen asti, mihin sää sallii. – Laitumella on kaksi juomakaukaloa, joihin vesi kannetaan. Lisäksi laitumelle on rakennettu katos, jossa lampaat voivat olla sateella. Varjoa lampaat hakevat puiden alta, Heli Jolkkonen kertoo. 4H -nuoria oli osan kesästä huolehtimassa maisemalaitumen lampaista. Ensi kesänä Jolkkonen tuo laitumelle enemmän lampaita, koska kaksikymmentä lammasta ei saanut syötyä koko aluetta. Jolkkonen myös harkitsee laitumen jakamista useampaan lohkoon, jolloin alue tulisi tasaisemmin syötyä.
Polvijärven kunnan verkkosivuilla ja Facebookissa lampaiden tulosta kerrottiin jo keväällä. Suurin osa kommenteista on innostuneita ja kiinnostuneita, mutta mukaan mahtui myös kriittisiä ajatuksia. Kesä on kuitenkin mennyt oikein hyvin. Laitumen paikka tien vieressä on saanut paljon kiitosta. Liikenne ohikulkevalla tiellä välillä hidastuu, kun jokaisen perheenjäsenen on nähtävä lampaat. Kyläläisillä on suosikkeja lampaiden joukossa. Ohikulkijat myös valvovat laitumen tapahtumia. Lisäksi laitumelle meneminen ja lampaiden ruokkiminen on kiellettyä. Heli Jolkkoselle on ilmoitettu laitumella kulkeneista nuorista ja loukkaantuneesta lampaasta.
Kaneli sai nimen yleisöltä
Polvijärven kunta ja Heli Jolkkonen järjestivät kesällä nimikilpailun kunnan Instagram- ja Facebooksivuilla sekä Jolkkosen Satalammasta – facebooksivulla. Kilpailussa haettiin nimeä vaaleanruskealle suomenlampaalle, jonka kasvoissa on keskellä valkoinen raita. Nimikilpailussa tuli pitkälti toista sataa ehdotusta, joiden joukosta pieni raati kunnan ja lammastilan edustajista valitsi nimeksi Kanelin. Kanelia oli ehdottanut nimeksi useampikin henkilö. Kaneli karitsoi pian toisen kerran ja ennen karitsointia Kaneli viedään kotitilalle.
Maisemalaidun Polvijärvellä on saanut monet toivomaan lampaita myös omien ikkunoidensa takana oleville samankaltaisille alueille. Heli Jolkkonen haaveilee myös perinnebiotoopeista lampaidensa laitumina. Lampaita on mukavaa seurata, vaikka ne vain syövät ja nukkuvat. Lampaat herättävät vähemmän kielteisiä tunteita kuin nautaeläimet pienemmän kokonsa vuoksi. Laitumen naapurissa asuva alakouluikäinen tyttö oli sanonut toivoneensa pitkään lampaita ja nyt hän oli ne saanut.
teksti ja kuvat: Hilkka Hiltunen