Maisema on vahva imagovaltti – Parppeinvaara kuoriutui pusikoista avaraksi näköalaksi
Kansainvälinen maisemapäivä kirvoitti keskustelua perinnemaisemien säilymisestä ja maiseman tuotteistamisesta imagovaltiksi Ilomantsin Parppeinvaaralla 20.10.2021.
Muutama vuosi sitten Parppeinvaaran rinne kuoriutui jo pahasti pusikoituneesta pellosta avaraksi maisemaksi yhteistyöllä. Nyt näköala kantaa Parppeilta aina Ilomantsinjärvelle ja sen takaisille vaaroille saakka.
Pelloista on jatkohuolehtinut ilomantsilainen viljelijä ja koneyrittäjä Joonas Potkonen. Toissa kesänä hän kasvatti yhdellä alalla ohraa, ja kuluneena suvena siinä oli auringonkukkaa. Viereiseltä lohkolta puitiin syksyllä Iivo-perinneruista.
Potkoselle maisemanhoito on olennaista työtä maatalousyrittäjänä.
”Agraarikulttuurin vaaliminen ja avoimen maatalousmaiseman ylläpito on minulle iso osa innostustani ja ajatteluani. Tuotan ruokaa niin vatsalle kuin silmillekin”, Potkonen kertoo.
Pellon ohraa piiroisiin
Museonjohtaja Ulla Vartiainen Ilomantsin Museosäätiöstä sanoo, että Parppeinvaarankin alue vaatii jatkuvaa huolenpitoa, koska pusikoituminen on yllättävän nopeaa. Museosäätiö vastaa Parppeinvaaran runokylän museo- ja matkailutoiminnasta. Kylän ydin, Runolaulajan pirtti, valmistui karjalaisen kotiseutuhengen nosteessa vuonna 1964.
”Parppeinvaara tunnettiin aiemmin Sikrenvaarana. Asutusta täällä on ollut 1600-luvun puolivälistä lähtien”, Vartiainen kertoo.
Perinteitä siis riittää. Niistä ruokapuolella vastaa Ravintola Parppeinpirtti, joka on leipassut karjalanpiirakat maisemapäivän osanottajien makusteltaviksi. Piirakoissa on puurona juuri Potkosen viljelemää ohraa. Todellista lähiruokaa siis.
Ravintolan pitäjälle Marjo Niiraselle vaaramaisema on olennainen osa yrityksen ideologiaa ruuan ja karjalaisen vieraanvaraisuuden ohella.
”Ei Parppeinpirtti olisi mitään ilman maisemaa. Moni voi eksyä tähän pihaan ihailemaan näköalaa, ja siinä samalla he huomaavat, että tässähän on ravintolakin. Eikä tarvitse kuin katsoa ikkunasta, niin ymmärtää, miten tärkeä tämä maisema on yrittäjälle.”
Maisema vahvemmin markkinointiin
Maisema- ja ympäristöasiantuntija Päivi Jokinen Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista vahvistaa, että maisema on tärkeä imagotekijä.
”Moni kunta voisi nostaa maisemapuolta paljon enemmän esille, jolloin sitä pystyisi myös matkailusektori helpommin markkinoimaan. Myös yritysten kannattaisi ottaa maisema useammin mukaan tuotemarkkinointiinsa, kuten tuotteiden etiketteihin.”
Päivi Jokisen mukaan nykyihmisen maisemanlukutaito on heikentynyt, joten pelkän näköalan lisäksi tarvitaan avaamista myös maiseman sisältämästä historiasta, ihmisen tekemistä muutoksista sekä luonnonolosuhteista.
”Matkailukohteissa on erilaisia elämyspolkuja, mutta niitä voisi olla paljon enemmän. Myös pohjoiskarjalainen vaaramaisema pitäisi kaikkinensa saada entistä paremmin esille. Tätä vaaramaisemaa ei ole missään muualla.”
Jokinen toteaa myös, ettei maisema ole koskaan pysyvää, vaan se on jatkuvassa muutoksessa.
”Yhteiskunnan arvot ratkaisevat: haluammeko säilyttää vai hävittää. Eli arvostammeko perinteistä kulttuurimaisemaa, kuten peltoja, joita edeltävät sukupolvet ovat kovalla työllä raivanneet”, Jokinen kysyy.
Bulkin sijasta premiumia
Joonas Potkonen muistuttaa, ettei perinteinen agraarimaisema säily ilman viljelyä.
”Eikä viljely säily ilman, että viljelijälle tulee siitä tuloa. Nyt viljelijät ovat aika ahtaalla ja konsteja pitäisi keksiä, millä viljelijä voisi tuloa saada.”
Potkosen mielestä maiseman vaalimista pitäisi arvostaa yhtä lailla kuin vaikkapa rakennusperinnettä tai muistomerkkejä. Hän esittää, että viljelyä ei arvotettaisi vain kilojen tai tonnien mukaan, vaan tuettaisiin myös kulttuurimaiseman vaalimista osana tuotantoa.
”Ei pidä tuottaa pelkkää bulkkia vaan myös premiumtuotteita ja elämyksiä. Tämä puoli on kyllä koko ajan nousussa. Viljallakin on tarina. Tämä ruis voidaan kohdentaa melkeinpä korrelleen mistä se on lähtenyt”, Potkonen sanoo Parppeinvaaran syksyisen sänkipellon äärellä.
Hän heittää kommenttia myös viljelijöiden suuntaan.
”Moni viljelijä pitää tällaista työtä näpertelynä. Mutta maailma muuttuu ja meidän pitää muuttua sen mukana.”
Luonnon monimuotoisuuden vaalimista
Viidettä kertaa vietetty Kansainvälinen maisemapäivä nosti esiin maiseman merkityksen ihmisen identiteetille ja hyvinvoinnille sekä elinympäristön laadulle ja luonnon monimuotoisuudelle. Vuoden 2021 teemana oli rajaton ja avoin.
Parppeinvaaran päivään kuuluneella maisemakierroksella Päivi Jokinen poimi lähietäisyydeltä niin harvinaisia kasveja kuin vieraslajejakin. Vanhasta ruohovaltaisesta koivikosta hän bongasi oivallisen paikan lammaslaitumeksi ja perinnebiotooppikohteeksi.
Maisemapäivään osallistunut ilomantsilainen Eija Irene Hiltunen pitää hyvänä, että ihmisten maisematietoisuutta lisätään. Hänestä asiat ovat menneet eteenpäin ja ilmapiiri on kymmenessä vuodessa muuttunut maisemien arvostuksen kannalta parempaan suuntaan.
Toki poikkeuksia yhä on. Hiltunen perusti Pelastetaan perinnemaisemat -ryhmän vuonna 2020 Facebookiin, koska on ollut huolissaan peltojen metsittymisestä myös omassa kylässään, Kuuksenvaarassa.
”Kun pidetään huoli maisemasta, se tuo hyvinvointia koko Ilomantsiin. Maisemat ovat tärkeitä muun muassa matkailulle.”
Pelastetaan perinnemaisemat -ryhmässä on jo lähes 600 jäsentä.
”Ryhmä on vielä aika Ilomantsi-keskeinen, joten näkökulmia kaivataan muualtakin päin Suomea. On kiinnostavaa nähdä, miten erilaista perinnemaisemien hoito on vaikkapa Pohjanmaalla tai Lapissa”, Hiltunen sanoo.
Niin on pitkät miun pihani
Parppeinvaaran maisemapäivän järjestivät yhteistyössä Ilomantsin Museosäätiö, Ilomantsin matkailuyhdistys, Ravintola Parppeinpirtti, Kuuksenvaaran konepalvelut ja Yhteinen ympäristö – elinvoimaa ympäristöstä -hanke, jota toteuttavat Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset – ProAgria Itä-Suomi sekä Maaseudun Sivistysliitto.
Museosäätiön amanuenssi Heidi Koponen nosti maisemapäivän lopuksi konkreettisesti esiin, miten maisema on vaikuttanut kautta aikojen ihmisiin ja kulttuuriin – jo silloin kun monet eivät ole vielä tienneet sellaista sanaa kuin kulttuuri.
Koponen lainasi Ilomantsissa Huhuksen Siitarinvaaralla eläneen Mateli Kuivalattaren runoa vuodelta 1838. Matelin vanha aitta on yksi Parppeinvaaran runokylän rakennuksista.
”Niin on pitkät miun pihani, kuin on pitkät pilven rannat, niin on kaiat kaivotieni kuin on kaiat kaaren rannat. Sinne oikein oveni, kunne oikein otavat.”
Lue myös:
Yhteinen ympäristö – elinvoimaa ympäristöstä
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöohjelma 2021–2027