Lankaa, lihaa ja sultsinaa Lammasmarkkinoilla Joensuussa
Joensuun Lammasmarkkinat keräsivät lampaanlihan ostajia jonoksi asti lauantaina 23. maaliskuuta 2024. Pohjoiskarjalaisten lampureiden ”kokoontumisajoja” on järjestetty jo 15 vuoden ajan. Tällä kertaa lihatuotteiden lisäksi tarjolla oli villalankoja, lampaantaljoja, hunajaa ja käsitöitä sekä sultsinabaari.
Kauppakadun soppatykillä joensuulainen Jouko Kantola osti rasiallisen lammaskaalia. Kassissa oli jo lampaankaretta, lampaanviulu sekä jauhelihaa.
”Lammasmarkkinoilla on hyvä valikoima. Täältä on hyvä käydä ostoksilla, sillä tuoretta lampaanlihaa on muuten vähän tarjolla”, Kantola kertoo.
Viulun hän valmistaa uunissa tai grillissä. Kareeseen tulee mausteeksi muun muassa minttua ja pippuria.
”Karitsanjauhelihasta teen mureketta, lasagnea tai moussakkaa, joka on meidän perheen herkkua.”
Lammaskaalia 200 litraa
Lammasmarkkinoiden järjestäjä on Maaseudun Sivistysliitto yhteistyössä Pohjois-Karjalan Lampurit ry:n kanssa.
MSL:n kehittämispäällikkö Timo Reko on myynyt Lammasmarkkinoilla soppatykistä lammaskaalia yli kymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna lammaskaalia valmistui 200 litraa ja kaikki meni.
”Lammasmarkkinat tuo lampurit tänne kaupunkiin, ja ihmiset jotka eivät muuten tiedä, mistä saisivat lampaanlihaa, voivat ostaa sitä täältä suoraan tuottajilta”, Reko kertoo.
Hänen mukaansa lampaat ovat hyödyllisiä eläimiä ympäristönhoidon kannalta.
”Niiden laidunnus ylläpitää perinnebiotooppeja ja muita arvokkaita ympäristöjä”, toteaa Reko, joka Maaseudun Sivistysliitossa toimii myös ympäristötiimin vetäjänä.
Yhdistyksestä vertaistukea
Pohjois-Karjalan lampureiden puheenjohtaja Heli Jolkkonen kertoo, että maakunnassa on noin 30 lammas- ja vuohitilaa, mutta tässä luvussa ovat nekin, joilla on vaikkapa vain lemmikkilampaita.
”Isompia, vähintään puoliammattilaisia lampureita on Pohjois-Karjalassa alle kymmenen.”
Jolkkonen päätti jatkaa vanhempiensa ammattia maataloustuottajana 15 vuotta sitten. Jo hänen vanhemmillaan oli lypsylehmien ohella lampaita, ja Polvijärvellä sijaitseva tila on ollut luomussa vuodesta 1996 asti.
”Haluan asua ja tehdä töitä maaseudulla, siksi tilan jatkaminen oli valintani.”
Jolkkosen mukaan lammas elää hyvin luonnonmukaisesti, siksi se on rehun ja hoidon puolesta helppo eläin pitää.
Niin Timo Reko kuin Heli Jolkkonenkin sanovat, että kotimaisella lampaanlihalla olisi kysyntää enemmänkin kuin mitä nyt tarjolla on.
”Kaikki lähtee mitä pystymme tuottamaan. Me myymme lihat Suomen Lammasosuuskunnan kautta. Muutama vakioasiakas hakee meiltä lampaan ja kasvattaa kesän ajan itselleen lihaksi. Tällöin myös asiakkaan on rekisteröidyttävä”, kertoo Jolkkonen, jolla on Satalammasta-toiminimi yhdessä miehensä kanssa.
Jolkkosen mukaan lampureiden oma paikallisyhdistys on tärkeä muun muassa vertaistuen ja verkostoitumisen takia.
”Neuvomme ja autamme toisiamme. Välillä päästelemme paineita byrokratiaa ihmetellessä.”
Satoja asiakkaita
Kauppakeskus Metropolissa pidetyillä Lammasmarkkinoilla oli tänä vuonna kymmenen myyjää, joista lammastiloja oli yli puolet. Lihan lisäksi tarjolla oli muun muassa lampaantaljoja ja villalankaa.
Vuosikymmeniä käsitöitä tehnyt Marjatta Kuivalainen myi markkinoilla jyhkeitä villapaitoja ja lämpöisiä shaaleja. Niihin kankaat hän kutoo kangaspuilla.
Kuivalaisten perheen poika jatkaa Isäntärenki-brändillä lammastilaa Lieksassa.
”Aina kannattaa olla esillä”, Kuivalainen toteaa Lammasmarkkinoille osallistumisesta.
Meri Viljamaa Ilomantsista on ollut Lammasmarkkinoilla ensimmäisestä kerrasta lähtien. Tuolloin tapahtuma järjestettiin Joensuun rautatieaseman viereisessä rakennuksessa.
”Silloin mietin, tuleekohan sinne ketään asiakkaita ja otin mukaan vain 20 purkkia lampaanlihaa, mutta kaikki tietysti meni.”
Tänä vuonna asiakkaita arvioitiin käyvän noin puolisentuhatta, ja etenkin lampaanlihan ostajia oli jonoksi asti.
”Meillä pääosa lihasta menee suoraan asiakkaille etupäässä Pohjois-Karjalassa. Lampaat keritsen itse ja lähetän villat jatkokäsittelyyn Pirtin Kehräämöön Mikkeliin”, kertoo Puustilan maisematilan Viljamaa.
Lampaista postikortteja
Yhdeksältä aamulla alkaneet Lammasmarkkinat kestivät iltapäivän kahteen asti. Tohinaa oli etenkin ensimmäisinä tunteina, ja silloin kannattikin olla liikkeellä mieli saada haluamansa lihakimpaleen.
Joensuun teatterin näyttelijälle Suvi-Maaria Virralle ei karetta enää riittänyt, mutta kassiin ilmaantui valmista lammaskaalia.
”Tänään meillä on kaksi näytöstä, ja tässä on nyt ruokaa syötäväksi esitysten välissä.”
Salme ja Lauri Hyvärinen ostivat lammaskaalin lisäksi myös sukkalankaa.
”Terät ovat sukista kuluneet, ja teen langasta uudet vanhoihin varsiin”, Salme Hyvärinen kertoi.
Hän oli kuullut eräältä tutulta rouvalta myös vinkin, miten vanhat rikkinäiset terät voi hyödyntää.
”Niistä tehdään kissanpalloja: terissä ollut villa pyöritetään palloiksi, ja niille virkataan päällykset.”
Myös paikan päällä Lammasmarkkinoilla oli tarjolla mahdollisuus askarteluun. Joensuun 4H:ssa ohjaajina toimivat Aino Mielonen ja Lotta Kalajainen opastivat markkinakävijöitä mm. postikorttien tekemiseen. Niihin oli tarjolla tehosteeksi oikeaa lampaanvillaa.
”Meidät pyydettiin tänne mukaan, ja ideoimme kortin itse”, he kertovat.
Kerhonohjaajakoulutuksen käynyt kaksikko ohjaa kerran viikossa alakouluikäisiä lapsia talvikaudella Joensuussa. Ohjelmassa on maalausta, piirtämistä, askartelua, savitöitä, teatteria, taidetta ja musiikkia.
”Ohjaaminen on mukavaa, ja siitä saa työkokemusta ja pientä tienestiä”, Mielonen ja Karjalainen sanovat.
Teksti ja kuvat: Riitta Ryynänen