Kokopäivä petäjäistä

Siikavaaran kylätalolla Joensuun Enossa pidetyn pettupäivän tarkoituksena oli tutustua vanhan ajan hätäravintoon, pettuun, ja sen käsittelymenetelmiin. Koko päivä menikin puun ja kuoren välissä – petulla tarkoitetaan männyn kuoren alla olevaa nila- ja jälsikerrosta, joka käsitellään ravinnoksi sopivaksi. Vaikka pettu tunnetaan pääasiassa menneiden aikojen hätäravintona, nykyisin petussa tiedetään olevan hyvin mm. rautaa ja sinkkiä. Petun käytöstä ja historiasta kuultiin päivän aikana.

Jokainen pääsi myös itse kokeilemaan petun työstöä. Pettuliinan irrottaminen ja puhdistaminen eli silpiminen tuli tutuksi. Puhdistetut liinat siirtyivät vauhdilla narulle kuivumaan. Liina vaati kuivumisen jälkeen vielä pikaisen paahtamisen uunissa, jotta haitalliset aineet, kuten hartsi ja parkkiaineet, saadaan pois. – Pettuliinan paahtamiseen soveltuu hyvin sähköuuni, sillä lämpötila on 200 asteen tuntumassa ja paahtoaika on muutamia minuutteja, petsurina päivässä toiminut keruutuoteneuvoja Kirsti Pasanen opasti.

Paahdetut levyt olivat valmiita jauhamiseen saman tien. Jauhamiseen soveltuu vanha kahvi- tai lihamyllyn, myös petkeleellä jauhot syntyvät. Toki päivässä päästiin myös petunmakuun kiinni, kun maisteltavana oli jauhojen lisäksi pettupikkuleipiä, sämpylöitä ja pettulettuja.

Lisäksi päivän aikana pohdittiin, miten tällainen pettupaja taipuisikaan matkailutuotteeksi.

Päivä järjestettiin yhteistyössä Eno-seuran ja Pamilon kyläyhdistyksen kanssa.