Kansalaistoiminta ja kokonaisturvallisuus. Polkuja tulevaisuuden kansalaistoimintaan blogisarja, osa II

Kansalaistoiminta ja kokonaisturvallisuus

JARI LEPISTÖ,
PELASTUSYLITARKASTAJA, SISÄMINISTERIÖ

Tämä on tarina erään maaseudun kylän elämästä. Kylä on pinta-alaltaan laaja käsittäen useita kymmeniä asuintaloja. Kylältä löytyy pienenpien maatilojen ohella todella iso maatila, jossa tuotetaan maitoa. Kylällä sijaitsee myös yksi kunnan merkittävimmistä työpaikoista, jossa tehdään metallista tuotteita maailmalle. Työpaikka on sadan henkilön suuruinen. Tie kyseiseen kyläkeskuksessa sijaitsevaan tuotantolaitokseen on asfaltoitu, mutta se on mutkainen ja kapea. Joka päivä tehtaaseen menee useita rekkoja. Tehtaassa työskentelee monikansallisia työntekijöitä Ukrainasta, Virosta ja Venäjältä. Paikallisten harmiksi virolaisilla tuntuu olevan turhan raskas kaasujalka. Kylällä asuu myös eräs nuori mies, jolla ei tunnu olevan käsitystä nopeusrajoituksista. Tästä on koitettu miestä puhuttaa, mutta mitään vaikutusta ei sillä ole.  

Kyläyhteisö on aktiivinen. He ovat rakentaneet yhteisen kokoontumispaikan, eräänlaisen metsästysmajan, jossa järjestetään monenlaisia tapahtumia. Tila on myös vuokrattavissa erilaisiin tilaisuuksiin. Kylä sijaitsee järven läheisyydessä ja yksi kunnan monista uimarannoista sijaitsee kylällä. Sieltä löytyy monenlaisia rakennelmia tulipaikoista uimakoppeihin. Nuoriso tykkää viettää siellä aikaa. Kylällä on joskus ollut koulukin, mutta kunnan sivistystoimi on keskittänyt kaikki palvelut yhteen koulukeskukseen kunnan keskustaan. Matkaa kylän keskuksesta on reilu 10 kilometriä.

  

Jututtaessa paikallisia asukkaita saa hyvin pian selville, millaisia ihmisiä siellä asuu. Lapsia ja nuoria on aina vain vähemmän. Asukaspohja on ikääntyvää. Monissa isoissakin taloissa asuu vanhuksia, jotka ylläpitävät paikkoja. Naapurin isännällä kuulemma hieman dementia vaivaa ja hän tulee tahtomattaan aiheuttaneeksi vaaratilanteita puimurin tai traktorin kanssa. Peltoja on koitettava viljellä, vaikka muu tuotanto olisi jätetty kymmenen vuotta sitten. Päänvaivaa aiheuttaa lannoitteiden, siemenviljojen ja energian hintojen nousu. Kiinteä sähkösopimuskin lakkasi hiljakkoin ja sähköyhtiö sai myytyä kiinteähintaisen kahden vuoden sopimuksen törkeällä hinnalla, joka kymmenkertaistaa hinnan aiempaan sopimukseen nähden. Huolta herättää se, kuinka eläkekorvauksella tätä kaikkea voidaan hoitaa. 

Tällä kylällä ollaan siinä edistyksellisiä, että taloihin tulee valokuitu. Nopeaan ja häiriöttömään nettiin ollaan tyytyväisiä. Myös sähköjen suhteen linjat ovat suhteellisen vakaat. Joskus saattaa kovilla myrskyillä katketa sähköt, mutta silloin katkos on yleensä ohi muutamassa tunnissa. Tästä ei siis panikoiduta koskaan. Tiet ovat huonokuntoisia ja niistä ollaan huolissaan. Kylälle tulee yksi asfalttitie ja kolme soratietä eri suunnista. Asfalttitie on melkoisilla montuilla ja raskaat rekat syövät tietä isoille urille. Siihen on pyydetty kunnalta toimenpiteitä. Asia etenee hitaasti. Sorateiden kunto on keväisin todella surkea ja maatilojen huoltoajot ovat haastavia. Kapean järven toiselle puolelle on suunniteltu tuulimyllyjä. Niitä kyläläiset vastustavat kiivaasti. Tosin maanomistajat, jotka voivat hyötyä hankkeesta, koittavat käännyttää vastustajia. Tämä syö jonkin verran kyläläisten yhteishenkeä. 

Kyläläiset elävät luonnon äärellä. Yksi vakioaiheista kyläläisten jutellessa keskenään ovat erilaiset eläinhavainnot. Sääksi ja kotka ovat tavallisia näkyjä. Samoin peurat ja kauriit. Suden jälkiäkin bongataan aika ajoin ja susien liikkeitä seurataan suurpetosivuilta. Eräs susilauman johtaja on vieraillut kylällä usein. Susiin suhtaudutaan tyynesti.

Elämä vaikuttaa turvalliselta, mutta mikä on todellisuus? Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, mitä sillä tosiasiallisesti tarkoitetaan?  

Elämä kylässä on edellä mainittuja lieveilmiöitä lukuun ottamatta rauhallista ja haurasta. Vanhuspareista toisen jättäessä maallisen taivalluksen toinen yleensä muuttaa kirkolle ja talo autioituu. Vaikka tila olisi ollut aktiivinen vuosisatoja, voi tilan elämä hiljentyä täysin. Kenties suku huolehtii siitä ja käyttää vapaa-ajan asuntona. Ehkä se laitetaan vuokralle tai koitetaan myydä pois vaatimattomaan hintaan. Elämä vaikuttaa turvalliselta, mutta mikä on todellisuus? Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, mitä sillä tosiasiallisesti tarkoitetaan?  

Turvallisuus julkisessa puheessa 

Suomessa käytiin viime keväänä vaalit ja hallitusneuvottelussa vierähti hetki jos toinenkin. Vaalien aikaan käytiin tavan mukaan keskustelua myös turvallisuudesta. Keskustelun voisi kiteyttää kahdeksi hangon kärjeksi; NATO:n vaikutukset puolustusturvallisuuteen ja nuorten rikollisuus. Vaaleissa keskustelut käydään usein tietyistä teemoista ja intohimoista lähtien. Turvallisuus on kuitenkin usein huomattavasti laajempi sisällöltään kuin mitä vaaleissa käydyissä keskusteluissa useimmiten käsitellään. Turvallisuuskeskustelu fokusoituu usein myös siihen, miten viranomaiset sitä tuottavat. Vähemmälle huomiolle niin vaalien kuin muunkin julkisen keskustelun tiimoilta jää tavallinen ihminen ja kansalaisen rooli turvallisuuden tuottajana. Kun puhutaan puolustusturvallisuudesta, on kiinnitettävä huomio myös kotirintamien turvallisuuteen. Hallitusohjelmaan saatiin paljon hyviä kirjauksia kokonaisturvallisuuden perspektiivistä, mutta varoja ei kaikkeen kyetty vielä osoittamaan. Nähtäväksi jää, realisoituuko tavoitteet vai perustellaanko toteutumattomuutta hallitusohjelmassa olevan mielenkiintoisen kirjauksen mukaisesti: toteutetaan kehyksen puitteissa.

Vaaleissa voidaan luvata ummet ja lammet. Arkitodellisuus näyttää kuitenkin tarua karummalta. Realismi on syytä säilyttää ja turvallisuuden kontekstissa puhua muistakin kuin poliiseista ja puolustusvoimista.  

Joku viisas on joskus todennut; tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Asioita on kyettävä katsomaan kokonaisuuden perspektiivistä. Asioilla on yhteyksiä toisiinsa ja sen todistavat lukuisat tutkimukset. Suomessa viranomaisten resurssit ovat rajalliset ja valtion talouden tämän hetkinen tilanne ei lupaa helpotusta tilanteeseen. Siispä meidän jokaisen on otettava kauha omaan käteen ja kannettava itse vastuu turvallisuuden luomisessa ja ylläpitämisessä. Omassa vastuuntunnossa on myös kansalaistoiminnan ydin. Yksittäisten ihmisten valmiudet ja vastuu itsestään heijastelevat myös suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyyteen.  

Vastuu turvallisuudesta 

Kuten artikkelin alussa oleva tarina osoittaa, turvallisuus muodostuu monista tekijöistä. Perustuvatpa ne ihmisten luomiin rakenteisiin tai luonnon ilmiöihin, muodostuu tästä kokonaisuus, jonka hallitseminen vaatii monenlaisia tietoja ja taitoja.  

Yksilön kannalta merkityksellistä on se, kuinka tunnistaa oman elinympäristönsä turvallisuusuhat ja hallitsee niitä. Henkilökohtaisella tasolla turvallisuus näyttäytyy eri muodoissaan. On kodin, liikenteen, työpaikan, harrastustoiminnan, omaa henkilökohtaista, perheen ja ystäväporukan turvallisuutta. Merkityksellistä on se, kuinka kantaa vastuun omasta itsestään ja läheisimpien puolesta. Vastuuta ei voi ulkoistaa. Vastuu sisältyy siihen rooliin, jota kulloinkin kannetaan, olipa kysymys virka-asemasta, vanhemmuudesta tai vaikka harrastustoiminnan pyörittämisestä.  

Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kolmijalan varassa yhteiskunnasta saadaan parempi paikka asua, yrittää ja elää.  

Useimmat ihmiset ovat osa jotain paikallisyhteisöä. Maaliskuussa 2023 päättyneessä Suomen Kylät ry:n Kyläturvallisuus 2025 hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin monipuolisesti kylien turvallisuuden kehittämisenmalleja. Yksi hankkeen toteamuksista oli ”turvallisuus on tärkeä osa paikallisyhteisön hyvinvointia”. Puhe turvallisuudesta osana hyvinvointia on vahvistunut merkittävästi viime aikoina. Oman osansa tässä on ollut hyvinvointialueiden muodostumisessa, jossa terveyden ja sosiaalihuollon rinnalle nostettiin myös pelastustoimen edustama turvallisuus. Valtiohallinnon tasolla on jo jonkin aikaa puhuttu HYTETY-ajattelusta. Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kolmijalan varassa yhteiskunnasta saadaan parempi paikka asua, yrittää ja elää.    

Kyläturvallisuushankkeen aikana pohdittiin paljon paikallisyhteisöjen merkitystä. Paikallisyhteisönä tässä tarkastelussa oli vahvasti kylät. Kylien vahvuuksina nähdään olevan paikallistuntemus, naapuriapu, yhteisöllisyys sekä kokemukset omatoimisesta selviytymisestä. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön varautumista koskevissa tutkimuksissa on havaittu maaseutujen asukkaiden keskuudessa paremmat valmiudet kohdata häiriötilanteita kuin kaupunkilaisilla. Harvemmin asutussa Suomessa ymmärretään myös paremmin, että turvallisuuden horjuessa ja vahingon kohdatessa avun tulo kestää pitemmän aikaa ja siksi ollaan varautuneempia.  

Turvallisuus koskettaa kaikkia 

Erilaiset arjen tapaturmat ja onnettomuudet koskettavat isoa joukkoa. Vuosittain tapaturmaisia kuolemia on Suomessa noin 2500 ja loukkaantumisia tapahtuu noin 320 000 kpl. Heijastevaikutukset ovat usein laajemmat. Osana pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet hanketta tuotettiin tutkimustietoa asiakassegmentoinnin pohjaksi. Sen mukaan 48 % vastaajista kertoivat läheisensä olleen sellaisessa vakavassa tapaturmassa tai onnettomuudessa, joka on tarvinnut sairaalahoitoa tai pelastuslaitoksen apua. 32 % kertoi itse olleen vastaavassa vakavassa tapaturmassa tai onnettomuudessa. 23 % kertoi toimineensa auttajana vastaavassa vakavassa tapaturmassa tai onnettomuudessa. Yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä 71 % kertoi olevansa huolissaan läheistensä turvallisuudesta ja 86 % koki omalla käyttäytymisellä ja varautumisella voivan estää tehokkaasti tapaturmia ja onnettomuuksia. Viimeinen tieto antaa vahvistusta sille, että turvallisuustietoisuuden levittämiselle on tilaa.  

Vaikuttavaa turvallisuustyötä saadaan aikaiseksi laajalla yhteistyöllä. Monissa teemoissa tehdäänkin työtä eri viranomaisten kesken. Pyrkimyksenä on entistä enemmän tehdä työtä viranomaisten ja järjestöjen välillä.

Jotta ihmisten valmiuksia turvallisuuden ylläpitämisessä voidaan lisätä, tarvitaan monipuolisia keinoja. Tärkeää on jakaa tietoa jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Esimerkiksi pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisyn yhtenä vaikuttavuustavoitteena on lasten ja nuorten turvallisuuspääoman kasvaminen. Tähän uskotaan pääsevän, kun lapsi ja nuori kohdataan vähintään neljä kertaa 25 –ikävuoteen mennessä. Pelastuslaitoksissa tätä kutsutaan elinkaarimalliksi. Turvallisuuskasvatuksesta saadaan sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin se kyetään kytkemään kulloiseenkin elämänvaiheen tyypillisimpään ilmiöön kuten tieliikenneturvallisuus ajokortin kynnyksellä olevan nuoren elämässä.  

Vaikuttavaa turvallisuustyötä saadaan aikaiseksi laajalla yhteistyöllä. Monissa teemoissa tehdäänkin työtä eri viranomaisten kesken. Pyrkimyksenä on entistä enemmän tehdä työtä viranomaisten ja järjestöjen välillä. Järjestö- ja yhdistystoiminnan kautta tavoitetaan ihmisiä heidän luonnollisten kiinnostusten kanavoimina. Yhteistoiminnan myötä pyritään lisäämään myös turvallisuustietoja ja taitoja. Esimerkiksi opettajien valmiuksia lisätään turvallisuuskoulutusten sekä pedagogisten opintojen muodossa. Lisäksi tuotetaan erilaista tukimateriaalia, joilla opettajat voivat osaltaan toteuttaa turvallisuuskasvatusta oppilailleen.  

Kokonaisvaltainen turvallisuus 

Kokonaisvaltainen turvallisuusajattelu lähtee liikkeelle lapsuudesta ja kotioloista. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta ja turvallisen elämän luomisesta. Varhaiskasvatus, perusopetus, ammatti- ja korkeakoulut ja eri viranomaiset antavat tarvittavan tuen tässä onnistumiseksi. Aina ei koti olekaan turvallisin paikka ja sitä varten Suomessa on luotu tukiverkot kuten lastensuojelu. Viranomaisille on määritelty tietyt roolit ja toimivaltuudet, joiden puitteissa he voivat toimia. Jokaisella on velvollisuus tukea ihmisiä ja yhteisöjä heidän elämään liittyvissä kysymyksissä.  

Pelastuslaissa on määritelty yhteistyövelvoitteen ulottuvan muiden viranomaisten lisäksi alueilla olevien yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Tästä syntyy luonteva silta kansalaistoimijoiden suuntaan. 

Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, siihen sisältyy sisäisen turvallisuuden lisäksi ulko- ja puolustusturvallisuus. Kansallisella tasolla kaikille turvallisuuden sektoreille on eduskunta vahvistanut omat selonteot. Selonteoissa on määritelty tavoitteet turvallisuuden laaja-alaiseksi kehittämiseksi. Sisäisen turvallisuuden selonteon mukaan arjen turvallisuus kuuluu kaikille. Selonteossa on pyritty huomioimaan globaalit ja sisäiset muutostekijät. Globaaleissa muutostekijöissä on tunnistettu demokratian, talouden ja työn murrokset sekä uudet teknologiat ja ilmastomuutos. Sisäisissä muutoksissa on tunnistettu kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, polarisaatio, eriarvoistuminen ja syrjäytyminen sekä sähkö- ja tietoverkkoriippuvuus. Sisäisen turvallisuuden edistäminen edellyttää muun muassa ennaltaehkäisevää painotusta ja tietoperustaista laajaa yhteistyötä sekä väestösuhteita ja luottamusta. Esimerkiksi pelastuslaissa on määritelty yhteistyövelvoitteen ulottuvan muiden viranomaisten lisäksi alueilla olevien yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Tästä syntyy luonteva silta kansalaistoimijoiden suuntaan.  

Puolustusturvallisuuteen liittyvä yhteistyö on NATO:n myötä vahvistumassa. Suomen Puolustusvoimat ovat vahvat jo ennestään. Kokonaisvaltaisemmassa ajattelussa puolustusturvallisuus on vahvassa kytköksessä myös kotirintamien tilaan. Maanpuolustustahto rakentuu kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta. Sanotaan, että armeija marssii vatsallaan. Tämä kuvaa hyvin turvallisuuden kokonaisvaltaisen luonteen. Elämän perustarpeet tulee saada tyydytetyiksi, jotta tulevista koitoksista selvitään paremmin. Nälässä ja vilussa myös turvallisuudentunne horjuu.  

Katse oltava kuitenkin tärkeimmässä – tavallisessa ihmisessä ja hänen omassa aktiivisuudessa kokonaisturvallisuuden tuottajana.  

Artikkelin alussa oleva tarina on todellisuutta jossain päin Suomea. Ihmiset elävät elämäänsä kaupungeissa tai kylissä, yksin tai yhdessä, betoniviidakossa tai luonnon lähellä. Kukin rakentaa omaa yksilöllistä turvallisuutta ja yhteiskunnan rakenteet varmistavat osaltaan turvallisuuden säilymisen ja hoitaa tilanteet, kun turvallisuus järkkyy. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että resurssit riittävät erilaisten hallinnollisten ja käytännön tehtävien hoitamiseen turvallisemman yhteiskunnan rakentamisessa. Organisaatioiden ja toimivaltuuksien määrittämisen ohella on katse oltava kuitenkin tärkeimmässä – tavallisessa ihmisessä ja hänen omassa aktiivisuudessa kokonaisturvallisuuden tuottajana.  

JARI LEPISTÖ,
PELASTUSYLITARKASTAJA, SISÄMINISTERIÖ

Syksyllä 2023 julkaistaan blogisarja Polkuja tulevaisuuden kansalaistoimintaan. Kirjoitukset ovat asiantuntijoiden, kehittäjien ja tutkijoiden näkemyksiä siitä, mitkä ovat keskeisiä teemoja, jotta kansalaisyhteiskunta ja kansalaistoiminta voisi kukoistaa maaseuduilla myös tulevaisuudessa. Keskeistä ovat mm.riittävät resurssit, uudet tavat toimia, aito osallisuus ja vastaanottavuus. Tämä blogi on kirjoitussarjan toinen osa. Julkaisu kokonaisuudessaan ilmestyy loppuvuodesta 2023. Julkaisija MMM, Hyvän elämän edellytysten varmistaminen maaseutualueilla (HYMY) –verkostohanke