Juhannusblogi tarjoilee päivitettyjä perinteitä yöttömään yöhön
Taas on aika sen merkkipaalun elonkierrossa, joka erottaa pikku- ja ison kesän toisistaan. Tällä keskikesän ajankohdalla on kannettavanaan merkityksellinen rooli niin suomalaisessa kansanperinteessä kuin vuoden isoimpien juhlapyhien joukossa.
Juhannuksenviettoon on yhdistetty monenlaisia uskomuksia ja taikoja. Useimmille lienee tuttu juttu erinäiset vippaskonstit, joilla on pyritty takaamaan onnea monenlaisille pyrkimyksille. Agraariyhteiskunnassa usein toivottiin hyvää satoa ja karjaonnea, vanhanpiianveron kolkutellessa ovella yritettiin saada aikaan näky tulevasta puolisosta. Taikoja on sittemmin väännetty huumoriksikin: ”Jos kurkistat juhannusyönä lähteeseen ja näet siellä sulhasesi, niin hukkunuthan se mokoma on.” Huumoria se on huonokin huumori, ottaen huomioon ajankohdan tilastot.
Yhden loitsun mukaan kieriskelemällä alastomana sen talon ruispellossa, missä asuu ihastuksen kohde, saa tämän lemmen leiskumaan. Kehottaisin välttämään tätä, sillä viljapellossa rämpimällä ei saa leiskumaan kuin viljelijän kiukun. Kaupanpäällisiksi kasvustoissa piehtaroimisesta voi saada nahkaansa punkin.
Punkkivaara! Yhden loitsun mukaan kieriskelemällä alastomana sen talon ruispellossa, missä asuu ihastuksen kohde, saa tämän lemmen leiskumaan.
Kasveihin liittyvien taikojen osalta voi tehdä valintoja sen suhteen, toivooko saavuttavansa kukkien väriloistoa vai elämänkumppanin. Jos sulhon kaipuu on oikein kova, ja haluaa maksimoida sinkkumarkkinalykkyään poimimalla seitsemän kukkaa tyynynsä alle, kannattaa tässä suosia vieraslajeja. Poimimalla lupiinia, jättipalsamia, viitapihlaja-angervoa, kanadanpiiskua, kurtturuusua, isotuomipihlajaa tai tatarlajeja tulee taika tehtyä, ja samalla saa vähennettyä vieraslajikasvustoja. Jättiputkia ei kannata tyynyn alle laittaa, niiden kasvustojen hävityksiin on järkevämpää pitää talkoita muulloin. Kotimaisten niittykukkien poimintaan voidaan tehdä uudempi taika juhannuksen jälkeen ison kesän aikana. Kun luonnonvaraiset lajimme ovat kukkineet, niistä on hyvä kerätä siemeniä talteen ja kylvää ne sopiville paikoille. Näin toimien pääsee nauttimaan kukkaniityistä tulevinakin kesinä.
Juhannukseen kuuluu suuressa osassa maata myös kokkojen polttaminen. Tässäkin voidaan yhdistää huvi ja hyöty. Kaivamalla kokolle kartion mallisen kuopan maahan voi kokkoa polttaessaan valmistaa aimo rojon biohiiltä. Huolellinen sammutus estää sekä maastopalon, että hyvien hiilien muuttumisen tuhkaksi.
Heleää, muistorikasta, turvallista, kukkeaa ja taianomaista juhannusta itse kullekin yöttömän yön viettäjälle!
Kirjoittaja
