Pihan risuista biohiiltä arjen kiertotalouden hengessä
On taas se aika vuodesta, kun pihan siivouksessa on kerätty kokoon kasa risuja, ja mietitään mitä niille tehtäisiin. Mökeillä ja maaseutualueilla risut on ollut tapana kerätä kokkoon ja polttaa pois silmistä, pois mielestä viimeistään juhannuksena. Risuja ja oksia pidetään roskana, eloperäisenä jätteenä. Mutta voisivatko nämä arkiset karahkat olla myös resurssi, kenties jopa ”arvotavaraa”?
Kyllä vain! Nämä kuivat risut ja oksat voi yksinkertaisin kotikonstein käsitellä biohiileksi, joka onkin jo mainio maanparannusaine niin kukkapenkissä, istutuslaatikossa, avoimella kasvimaalla kuin vaikka marjapensaan tai hedelmäpuun istutuskuopassa. Koska puuaineksen huokoinen rakenne jää hiileen sellaisenaan, hiili imee ja pidättää näihin huokosiin tehokkaasti vettä ja ravinteita toimien maaperässä eräänlaisena varavirtalähteenä siellä kasvaville kasveille. Lisäksi hiilen huokoset majoittavat maaperän pieneliöitä, joka tukee maaperän eliöstön monimuotoisuutta. Biohiili on erittäin vakaa ja pitkäikäinen materiaali ja sen hajoaminen takaisin hiilidioksidiksi voi kestää jopa satoja vuosia. Risu-ja oksajätteen hyödyntäminen biohiileksi on siis sekä arkinen ilmasto- että kiertotalousteko!
Hiilen valmistus kotikonstein
Huhtikuun lopulla Oulun yliopiston luotsaamassa Hiilestä on moneksi-hankkeessa toteutettiin toisen hankekumppanin Maaseudun Sivistysliitto ry:n toimesta biohiilen valmistustyöpaja Kasvitieteellisellä puutarhalla yhteistyössä Oulun Puutarhayhdistyksen kanssa. Paikalle saapui parikymmentä risujen hiilletyksestä ja hiilen maaperäkäytöstä kiinnostunutta osallistujaa, ja yhteistyössä puuhaten kolmen tunnin työpajan aikana biohiiltä valmistuikin satakunta litraa.
Kuten työpajassakin esiteltiin, yksinkertaisimmillaan hiiltä siis valmistetaan metallisessa Kotikaski-kauppanimellä tunnetussa astiassa. Astian pohjalle sytytetään pienet tulet, jonka jälkeen sinne lisätään risua pikkuhiljaa sitä mukaa kun edellinen materiaali on palanut siihen vaiheeseen, että siitä on tullut hiiltä. Koska astian pohjassa ei ole arinaa ja materiaalin pinnalla palava tuli estää hapen pääsyn jo hiileksi palaneeseen materiaaliin, kertyy astiaan pikkuhiljaa koko ajan lisää hiiltä. Lopuksi tuli sammutetaan vedellä ja hiilen annetaan jäähtyä. Jo sammutusvaiheessa hiilen vedenpidätyskyvyn pääsee kokemaan konkreettisesti, kun sadan litran satsin sammuttamiseen käytetty nelisenkymmentä litraa vettä imeytyi hiileen lähes kokonaan, eikä astian pohjalle jäänyt vettä kuin muutamia desejä.
Biohiilen käyttö
Ennen maaperään lisäämistä hiiltä kannattaa murskata esim. tylpällä lapiolla tai petkeleellä hakkaamalla, jotta isommat kokkareet hajoavat. Lisäksi hiili tulee vielä ”ladata” myös ravinteilla esim. liottamalla sitä lisää vaikkapa kanankakkavedessä tai nokkoskäytteessä yön tai parin yli. Valmista hiiltä lisätään kasvualustaan astiaviljelyssä 5-10% kasvualustan määrästä tai avomaanviljelyssä 1-4 litraa/m2 kasvien juurten ulottuville sijoitettuna.
Kirjoittaja
Mari Korhonen
Projektikoordinaattori, kyläkehittäjä
+358 40 6147 841 mari.korhonen@msl.fi Lue lisää henkilöstä
