Auton vapaapäivä – onko autottomuus mahdotonta maaseudulla?

Yleinen, Ympäristö, Blogi

Kirjoittaja: Katariina Niskanen ja muu ympäristötiimi

Julkiset liikenneyhteydet ovat usein puutteellisia maaseudulla.

Tiesitkö, että tänään 22.9.2022 autoilla on vapaapäivä? Kyseessä on kansainvälinen autoton päivä, jota vietetään vuosittain. Ensimmäisen kerran autot vaihtoivat vapaalle vuonna 2001, mutta päivän juuret yltävät aina 80-luvulla saakka. Päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä pohtimaan omia tapoja matkustaa ja liikkua sekä rohkaista kokeilemaan vaihtoehtoisia kulkumuotoja auton sijaan. Päivä kuuluu myös osaksi Euroopan liikkujan viikkoa.

Päivän ajatus on tärkeä, sillä autojen – pääasiassa bensa- ja dieselautojen – käyttöön liittyy paljon negatiivisia ympäristövaikutuksia aina pakokaasupäästöistä meluhaittoihin. Autokannan hiljalleen sähköistyessä olemme kuitenkin menossa parempaan suuntaan, ja autoilun aiheuttama ilmastoahdistus on vähenemässä. Sähköauto ei kuitenkaan ole oikotie onneen. Etenkin akkumateriaalien saatavuusongelmat hidastavat sähköautojen hankintoja. Sähköautot ovat myös kalliita – suomalainen kun ajaa keskimäärin muutaman tuhannen euron arvoisella autolla. Vaihtaminen sähköautoon ei ole monenkaan kohdalla taloudellisesti realistista.

Autojen sähköistyminen ei myöskään poista yksityisautoilun ongelmia: ruuhkat eivät katoa, kolareita tapahtuu ja autoilu vie edelleen meiltä valtavasti tilaa parkkipaikkojen ja -hallien sekä teiden muodossa.

Monet kaupungit ovat satsanneet julkisen liikenteen kehittämiseen ja pyöräilyn edistämiseen. Esimerkiksi Euroopan komissio palkitsi vastikään Tampereen parhaasta kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmasta. Toki kaupunkien liikenteeseen satsaaminen on ymmärrettävää. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa, joten myös autoilun ongelmat painottuvat niihin ja niiden ratkaisuihin panostetaan. On kuitenkin harmillista huomata, että maaseutualueet jäävät liikkumisen kehittämisen keskusteluissa paitsioon. Ja silti maaseudun asukkaita saatetaan jopa syyllistää autoilusta.

Autoton maaseudulla

Maalla välimatkat ovat usein liian pitkiä pyöräilyyn eikä kunnollisia pyöräilyreittejä välttämättä ole.

Auton vapaapäivä innosti Maaseudun Sivistysliiton ympäristötiimiä pohtimaan autoilun ja autottomuuden mahdollisuuksia maaseudulla. Esiin nousi mielenkiintoisia näkökulmia ja kokemuksia sekä vinkkejä autottomuuden mahdollisuuteen maaseudulla.

Tiimin keskustelussa välittyi se, että autottomuutta on hyvin vaikea saada toteutumaan varsinkin harvaan asutuilla alueilla, joissa välimatkat ovat pitkät eikä julkisia liikenneyhteyksiä välttämättä ole lainkaan tai julkisia kulkuneuvoja liikkuu hyvin harvoin. Kauppamatkojen sekä työ- ja opiskelumatkojen katsottiin olevan haastavia ilman omaa autoa. Matka pyöräilemällä käy helposti liian pitkäksi ja usein tietkin ovat turvattomia pidempään pyöräilyyn. Toisaalta mahdottomaksi autottomuutta ei haluttu julistaa, sillä ajatuksen katsottiin olevan liian jyrkkä ja luovan heti luovuttamisen ilmapiiriä. Jos jotakin asiaa pidetään mahdottomana, niin ratkaisujakaan ei yleensä haluta miettiä.

Olipa ratkaisu pieni tai iso, halu muutokseen lähtee lopulta suurelta osin maaseudun asukkaista eli kyläläisistä itsestään. Jos intoa ja motivaatiota muutokseen löytyy tarpeeksi monelta, voidaan saavuttaa huomattavaa autoilun vähentämistä. Tosin apuja tarvitaan myös ulkopuolelta.

Tiimin kokemukseen pohjaten on suorastaan harmillisen yleistä, että kylien omat tiet ovat niin huonossa kunnossa – rattia joutuu puristamaan rystyiset valkoisena jo tavallisessa henkilöautossa. Jopa bussikuskiakin alkaa helposti hirvittää kapealla ja kelirikkoisella tiellä. Jos kyläteiden kunnostamiseen ei panosteta, niin tuskin parannuksia on tulossa julkisten liikenneyhteyksien lisäämiseksi puhumattakaan palveluiden tai työpaikkojen tuomisesta lähemmäksi kyläläisiä. Tästä ei kuitenkaan pidä lannistua, vaan olla entistä aktiivisempi myös päättäjien suuntaan.

Vain olemalla aktiivinen voi saada muutoksia aikaan.

Kimppakyydillä kylille

Kimppakyytejä suosimalla ja suunnittelemalla matkat voidaan jo vähentää päästöjä huomattavasti.

Mitä maaseudulla voitaisiin tehdä autojen vähentämiseksi, jos kunnan puolelta avut ovat vähissä?

Parhaimmiksi ratkaisuiksi ympäristötiimissä nähtiin erilaiset kimppakyydit ja säännöllisesti toimivat kyytipalvelut. Näitä voivat olla esimerkiksi kylän asukkaiden yhteisesti ylläpitämät WhatsApp- tai Facebook-ryhmät, joissa ilmoitellaan kyytitarpeista ja tarjotaan kyytiä. Monilla kunnilla on omat kimppakyytipalvelut, jotka kulkevat säännöllisesti tiettyinä päivinä. Kannattaakin tarkastaa omalta paikkakunnalta mahdollisuus kunnan tarjoamaan kimppakyytiin.

Toinen hyvä vaihtoehto on kylän oma yhteiskäyttöauto, vaikkapa minibussi, jolla on varauskalenteri ja sen mukaisesti tehdään matkoja yhdessä esimerkiksi harrastuksiin tai ostosreissuille. Yhteisellä matkalla voi myös mukavasti vaihtaa päivän kuulumiset.

Parhaimmillaan kimppakyydit voivatkin ylläpitää ja lisätä yhteisöllisyyttä positiivisten ympäristövaikutusten lisäksi.

Kimppakyytejä on kuitenkin hankala saada toimimaan, jos riittävän monella kylällä asuvalla ei ole halua niiden käyttämiseen tai intoa ryhmien ylläpitämiseen. Ympäristötiimi on ollut mukana kehittämässä kylille kimppakyytikokeiluja, mutta niiden jatkuvuus on ollut hataraa pitkällä aikavälillä. Kyläläisten kanssa työskennellessämme olemme huomanneet, että halua muutokseen ja ympäristöystävälliseen elämään kyllä löytyy, mutta käytännön ratkaisut voivat olla vaikeasti toteutettavissa. Onnistuneita esimerkkejä rullaavista kimppakyydeistä kuitenkin löytyy esimerkiksi Keski-Suomen kyliltä.

Toinen merkittävästi autoilua vähentävä tekijä on suunnitelmallisuus niin kimppakyytien kuin yksityisenkin autoilun suhteen. Mitä pidemmälle voi suunnitella esimerkiksi talouden ruokailut, harrastukset sekä muut tarpeet ja yhdistää ne samalle matkalle, sitä vähemmän tulee tarvetta ajaa turhaan eri asioiden takia. Valitettavasti näistä laskuista on lähes aina pudotettava pois työmatkailu. Kimppakyyti töihin harvaan asutulta maaseudulta voi olla hyvin vaikea järjestää erilaisten työaikojen ja työpaikkojen sijainnin vuoksi, mutta onnistuessaan se tuo merkittävää vähennystä autoiluun.

Valinnoilla on väliä

Sähköauto on ekologinen vaihtoehto, mutta ei maalla asuvalle välttämättä käytännöllisin ratkaisu.

Jos autottomuus ei onnistu, ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon. Oikeanlaisella autovalinnalla voidaan vähentää negatiivisia ympäristövaikutuksia. Auton polttomoottorin voi korvata sähkömoottorilla, johon toki liittyy alussa mainittuja haasteita. Hybridiauton järkevyys taas on kyseenalaista alueilla, jossa välimatkat ovat pitkiä, sillä painavat akut lisäävät huomattavasti kulutusta ja samalla myös päästöjä. Biokaasuauto on ympäristöystävällinen vaihtoehto, mutta sitä ei pysty välttämättä tankkaamaan edes kaikissa suurimmissa Suomen kaupungeissa puhumattakaan maaseutualueista. Jos biokaasua voi tankata esimerkiksi työmatkan varrella, on se hyvin varteenotettava vaihtoehto.

Oman vanhan bensa-auton voi muuntaa sähkö-, kaasu- tai etanolikäyttöiseksi kohtuullisella hinnalla. Suomessa toimii useita autojen konversioon erikoistuneita yrityksiä. Yhteiskäyttöauton konversio voi olla myös mukava yhteisöllinen projekti, johon osallistuu koko kylä! Pientä helpotusta päästöihin tuo myös vanhan polttomoottoriauton vaihtaminen uuteen automalliin, jossa moderni tekniikka vähentää polttoainepäästöjä huomattavasti. Uusiutuvat polttoaineet sekä biopolttoaineet kehittyvät jatkuvasti ja niitä käyttämällä voi vierittää päästökiveä sydämeltä.

Autottomuus ei ole mahdottomuus maaseudulla, mutta helppoa se ei ole. Toisaalta autojen ja polttoaineiden kehittyessä yhä ympäristöystävällisemmiksi, autottomuus ei välttämättä ole enää asia, johon tulisi pakonomaisesti pyrkiä. Erityisesti kimppakyydeissä ja yhteiskäyttöautoissa piilee paljon potentiaalia myös maaseudulla, kunhan vain löydettäisiin toimivat ratkaisumallit niiden toteuttamiseen ja yhteistä intoa muutokseen.

Lisätietoa

Lue lisää Euroopan liikkujan viikosta Motivan sivuilta