Villiyrteissä ja verkostoissa versoo kylien elinvoima
Kirjoittaja: Nora Purojärvi
Kuva: Heli Kallio-Kauppinen
Kuvittele, että saavut pieneen suomalaiseen kylään. Pellot ja metsät vuorottelevat kyläraitin varrella, riukuaidat reunustavat pihoja ja vanhojen kiviaitojen sammalpeitteet vilisevät elämää. Järvenpinta kimaltelee, sudenkorennot leijailevat rantavedessä ja niityillä pörräävät perhoset ja kimalaiset. Metsän siimeksessä kypsyvät monet marjat, ja kyläläiset rakentavat kylätalon pihapiirissä linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja pörriäisten parhaaksi. Tässä kylässä monimuotoinen luonto ei ole vain taustamaisema vaan elävä osa kyläyhteisön hyvinvointia ja arkea.
Tällaisen tunnelman äärelle kokoonnuimme vuoden 2025 Kyläpäivillä KERÄ-verkoston ja LUMOAVA-hankkeen järjestämissä ympäristödialogityöpajoissa, joissa pohdimme, kuinka luonnon monimuotoisuuden tukeminen voi osaltaan vahvistaa kylien elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä.
Yhteisessä keskustelussa nousi esiin, kuinka tärkeää on välillä pysähtyä oman elinympäristön äärelle ja katsoa sitä kuin ulkopuolisen silmin. Näin voi huomata sellaisia yksityiskohtia ja maisemallisiakin arvoja, jotka muuten jäävät arjen kiireessä piiloon. Kylien ensisijaiseksi voimavaraksi keskustelussa nostettiin luonnon rinnalle yhteisöllisyys, jonka nähtiin rakentuvan yhteisen tekemisen kautta. Kun kyläläiset kokoontuvat yhteen rakentamaan, korjaamaan ja istuttamaan tai vaihtamaan ajatuksia kestävästä luontosuhteesta, vahvistuu kokemus osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Samalla oman kädenjäljen näkeminen kylämaisemassa herättää ylpeyttä ja vahvistaa kiinnostusta monimuotoisen luonnon ja kyläyhteisön tukemiseen.
“Kaikki huolehtii” -ajattelua toivottiin palauttamaan kyläyhteisön yhteisen tekemisen ja kylämaiseman suojelun kulttuuria. Samalla oman pihapiirin hallittu hoitamattomuus voisi osaltaan olla mahdollisuus luonnon monimuotoisuuden tukemiseen.
Työpajoissa todettiin, että suomalaiset kylämaisemat ovat vuosien varrella muuttuneet. Eläimiä näkyy esimerkiksi omalla takapihalla aiempaa vähemmän, ja ennen hoidettuina pysyneet niityt ja metsänreunat ovat monin paikoin pusikoituneet. Monilla on nykyään yhteisen tekemisen sijaan omat pihaprojektit, minkä vuoksi “Kaikki huolehtii” -ajattelua toivottiin palauttamaan kyläyhteisön yhteisen tekemisen ja kylämaiseman suojelun kulttuuria. Samalla oman pihapiirin hallittu hoitamattomuus voi osaltaan olla mahdollisuus luonnon monimuotoisuuden tukemiseen.
Keskustelussa korostui, että luontoa kunnioittavan ja hoidetun kylämaiseman esteettisyys vaikuttaa paitsi kyläläisten omaan hyvinvointiin myös ulkopuolisten ensivaikutelmaan kylästä. Samalla luonto tarjoaa paljon enemmän kuin vain visuaalisia elämyksiä. Se luo rauhaa, turvaa ja juurevuutta. Hiljaisuus, valosaasteen puute, puhtaus, retkeilymahdollisuudet ja avarat maisemat ovat suomalaisten kylien vahvuuksia, joiden merkitys konkretisoituu usein vasta silloin, kun ne uhkaavat kadota.
Perinteet, sukupolvien välinen jatkuvuus, kyläturvallisuuden vaaliminen ja luontoa kunnioittava elämäntapa nähtiin keskustelussa sellaisina arvoina, jotka ovat jälleen saamassa ansaittua huomiota osana elinvoimaisten kylien kehittämistä. Kun yhteisöllisyys ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen kulkevat käsi kädessä, kylällä on aito mahdollisuus elinvoimaan ja elävöitymiseen. Ympäristötekoja ei tehdä ainoastaan luonnon hyväksi vaan ne vahvistavat myös kylän vetovoimaa, yhteisöllisyyttä ja yhteistä luottamusta kestävään tulevaisuuteen. Ne kertovat tarinaa ainutlaatuisesta paikasta, jossa ihmiset välittävät toisistaan, luonnosta ja yhteisestä elinympäristöstään. Juuri tällainen tarina houkuttelee uusia asukkaita, vahvistaa paikallista identiteettiä, tukee monimuotoisen luonnon säilymistä ja tekee suomalaisesta kylästä sekä erityisen että elinvoimaisen.
Kirjoittaja
