Timon Rekon elämäntapa on arjen viisautta ja kohtuutaloutta – arkinuukailua rennolla otteella

Timo Reko, Pohjois-Karjalassa asuva Maaseudun Sivistysliiton kehittämispäällikkö, elää todeksi arjen nuukailun ja kohtuutalouden periaatteita tavalla, joka on yhtä aikaa käytännöllinen, ekologinen ja merkityksellinen. Timo kertoo, kuinka hänen elämäntapansa rakentuu omavaraisuuden, itse tekemisen ja luonnon kunnioittamisen ympärille – ei säästämisen pakosta, vaan jo lapsuudessa saaduista opeista ja arvomaailmasta.

Omat polttopuut, omat porkkanat

Timon arkeen kuuluu konkreettisia tekoja: polttopuut tehdään itse suvun metsien laidoilta, marjat ja sienet kerätään käsin lähiluonnosta ja kasvimaalta saadaan porkkanat, punajuuret, tomaatit ja kesäkurpitsat, jotka riittävät pitkälle talveen. ”Marjastus ja sienestys ovat minulle sekä mieluista että terapeuttista. Hyvän paikan löydyttyä unohtuvat kolotuksetkin”, Timo kuvailee.

Säilöntä hoituu pakastamalla, ja Timo pitää pakastimet kylmässä ulkovarastossa, jolloin sähkönkulutuskin pienenee. Maakellari Tuupovaaran mökillä palvelee juuresten säilytyksessä. ”Tämä on ihan resurssiviisasta toimintaa – luonnonmukaista ilman turhia panostuksia”, hän toteaa.

Itse tehty on arvossaan

Timo on rakentanut itse kesämökkinsä ja monet piharakennukset, usein kierrätysmateriaaleista. Hän kertoo, kuinka käytetyt ikkunat ja ovet voivat löytää uuden elämän mökin laajennuksessa – usein muutaman kympin hintaan. Rakennusmateriaalien hankinnassa painottuu käytännöllisyys ja kekseliäisyys.

Liikkuminen ja kulutus – maltilla ja mielellä

Timo liikkuu jalkaisin, hiihtäen tai pyörällä – yksi pyöristä on 50 vuotta vanha, toinen ostettu poliisin huutokaupasta 25 markalla. Auto on jo yli 10 vuotta vanha, ja sen käyttöä Timo pyrkii minimoimaan. Urheiluharrastuksetkin ovat kohtuullisia: uinti vuosikortilla ja metsässä samoilu eivät kuluta lompakkoa tai luontoa.

Timon käyttämät vaatteet kestävät aikaa – ja vähän paikkaustakin. Lampurilta hankittu laadukas villapaita kestää hyvällä hoidolla vuosikausia.

Timon elämäntapa rakentuu omavaraisuuden, itse tekemisen ja luonnon kunnioittamisen ympärille – ei säästämisen pakosta, vaan jo lapsuudessa saaduista opeista ja arvomaailmasta.

Nuukailu on elämäntapa, ei uhraus

Timo korostaa, ettei hän koe arjen nuukailua uhrauksena. ”Se on minulle luontevaa – olen jo lapsesta asti ollut tietoinen siitä, että kuluttamista pitää vastustaa. En ole koskaan halunnut hienoa autoa tai suurta määrää tavaraa.” Timo näkee kohtuutalouden myös yhteiskunnallisena kysymyksenä ja mahdollisuutena: jakamistalous, kierrätys ja yhteisöllisyys voivat tuoda kaupunkilaisellekin keinon elää ekologisemmin.

Ympäristöä ja jälkipolvia varten

Arjen valintojen taustalla on selkeä arvopohja. ”Kyllä tämä elämäntapa periytyykin. Tyttäreni on innokas sienestäjä ja veljenpojat kunnostavat vanhoja autoja. Se kertoo jotain siitä, että tämä elämäntapa kantaa ja puhuttelee.”

Timon tarina on esimerkki siitä, kuinka kohtuus, kekseliäisyys ja kunnioitus luontoa kohtaan voivat yhdessä muodostaa kestävän ja onnellisen arjen. Arkinuukailu ei ole saituutta ja kitsautta vaan kekseliäisyyttä ja elämän laatua!