Telkänpönttöjä ja sorsanpesiä Ilomantsin pönttöpäivässä
Ilomantsilainen Kirsi Takala ja äitinsä Riitta Takala saivat mukaansa kolme telkänpönttöä riistanhoito- ja pönttöpäivässä Ilomantsissa toukokuun alkupuolella 2022. Kaikki kolme pönttöä päätyivät siis eri järville.
”Hienoa, että tällainen tapahtuma järjestetään ja linnuille saadaan pesäpaikkoja. Itse olen tavallisia linnunpönttöjä rakentanut, mutta tällaisia isoja telkänpönttöjä en yksinäni pystyisi tekemään. Kiitänkin järjestäjiä telkkien sekä pöntöt saaneiden kummilapsen, serkunpojan ja enoni puolesta”, Kirsi Takala kertoo.
Telkänpönttö on erilainen lahja
Telkänpönttötuotanto sujui järjestäjien puolesta rutiinilla. Karhuareenalla pyöri Kesmacin tekoa oleva iso sorvi, jolla hoitui telkänpönttöjen puupöllien koverrus. Seuraava vaihe oli paloitella moottorisahalla pöntön kansipalat, ja viimeinen silaus oli kiinnittää katto ruuvien avulla pönttöön kiinni.
Kirsi Takalan mielestä puusta sorvattu pönttö on kaunis.
”Halusin antaa pojille vähän erilaisen lahjan. Patsonlammella pönttö on jo paikoillaan ja telkkiä kuulemma ui pöntön läheisyydessä, joten pesä on ehkä otettu jo käyttöön. Koitereella taas on koskeloita aiemmin pesinyt jopa terassilla, eli pönttö voi päätyä niidenkin pesäpaikaksi.”
Myös sorsan keinopesät tarpeeseen
Ilomantsin Karhuareenalla järjestettyyn päivään oli kokoontunut kymmeniä ihmisiä touhuamaan hyvää luontokappaleiden puolesta. Riistanhoitaja Antero Pasanen opasti sorsan keinopesien tekoon Katri Vala Kulttuurikeskuksen pihalla.
”Sorsalintujen kannat ovat olleet hiipumaan päin, joten keinopesät tulevat tarpeeseen. Maan pintaa korkeammalle asetettavat pesät suojelevat lintujen pesintää pienpedoilta. Keinopesäkokeilu on kohtalaisen nuorta, mutta on nyt hyvää vauhtia yleistymässä metsästysseuroissa, eli näitä pesätalkoita seuroissa harrastetaan”, Pasanen kertoo.
Sorsan keinopesä on noin metrin pituinen putkimainen rakennelma, jonka sisähalkaisija on kolmisenkymmentä senttiä.
”Sisä- ja ulkoverkon välissä on katteena heinää. Heinän alla on noin neljänkymmenen sentin levyinen huopakattokaistale, joka estää vesisadetta valumasta pesään. Myös pesän sisälle laitetaan heinää pehmikkeeksi”, Pasanen sanoo.
Pesän alle kiinnitetään tuki, jotta pesä pysyy tanakasti paikoillaan, ja putken avulla se isketään maahan noin metrin korkeudelle. Varsi pistetään liukkaan viemäriputken sisälle, näin pienpedot eivät pääse sitä pitkin kiipeämään pesään.
”Pesä sijoitetaan kasvuston suojaan veden äärelle, mutta ei avoveteen eikä ojaan. Pesäputki pitäisi näkyä vedelle päin, jotta sorsa löytää sen.”
Pasanen lisää, että talveksi pesä on syytä ottaa pois, jotta lumitaakka ei paina putkea eikä heinä pilaannu.
”Kun sorsa on pesäpaikan hyväksynyt, hyvin todennäköisesti myös pesässä syntyneet poikaset myöhemmin tunnistavat ja tietävät, millainen paikka on kyseessä.”
Pönttöpäiviä myös kaupunkeihin!
Riistanhoito- ja pönttöpäivän järjestivät Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piiri, Ruukin Eränkävijät ja Maaseudun Sivistysliiton Ympäristöperinne ilmastotyön välineenä -hanke.
Maaseudun Sivistysliiton kehittämispäällikkö ja ympäristötiimin vetäjä Timo Reko esitteli tapahtumassa ties monennettako kertaa biohiiletystä ja siinä samalla paisteli makkaraa ja keitti pannukahvia.
Timo Rekon mukaan Riistanhoito- ja pönttöpäivä on Maaseudun Sivistysliiton ja metsästysseurojen hyvän yhteistyön tulos.
”Haluamme tuoda esiin maaseudun eri toimijoiden työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Tätä on paikallaan jatkaa tulevinakin vuosina, myös muualla kuin Ilomantsissa”, Reko sanoo.
”Pönttöpäiviä on järjestetty eri puolilla Suomea. Tästä toiminnasta olisi hyvä ottaa mallia entistä enemmän myös kaupungeissa, jotta tavoitetaan vielä enemmän ihmisiä.”
Teksti ja kuvat: Riitta Ryynänen, MSL:n Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys