Tutkija Mari Kattilakoski haluaa haastaa vallitsevat hyvinvoinnin indikaattorit

Tutkija Mari Kattilakoski haluaa haastaa vallitsevat hyvinvoinnin indikaattorit

Mari Kattilakoski on työskennellyt yli kymmenen vuotta maaseutututkijana ja maaseutupolitiikan asiantuntijatehtävissä. Tällä hetkellä hän tutkii  maaseudun sosiaalisia innovaatiota, hyvinvoinnin ja elinvoiman yhteisöllistä määrittymistä maaseutualueilla, sekä monipaikkaisuuden ilmiötä hoivan, työn ja yrittäjyyden sekä järjestötoiminnan näkökulmista. 

–Opiskelin Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa, ja opintojen loppupuolella vahvistui ajatus, että haluan jatko-opiskelijaksi. Ryhdyin tekemään apurahalla lisensiaattityötä maallemuuttajien toimijuudesta paikallisissa yhteisöissä ja yhteisöllisessä kehittämisessä. Sittemmin työllistyin kansalaisosallistumista maaseudun hyvinvointipalveluissa käsittelevään tutkimus- ja kehittämishankkeeseen. Tämän jälkeen olen aktiivisesti ideoinut tutkimussuunnitelmia ja saanut rahoituksia tutkimushankkeisiin, jotka ovat käsitelleet hyvinvoinnin, hyvinvointipalvelujen, kansalaisosallistumisen ja kansalaistoiminnan kysymyksiä maaseutukontekstissa, Kattilakoski kertoo.

Kattilakosken suhde maaseutuun on elävä. Maanviljelijän tyttärelle maaseudun arki on tuttua ja työn tekemisen kulttuuri siirtynyt kotoa. Susirajalle asettuneen tutkijan juuret ovat syvällä keskipohjalaisessa maaperässä.

–Olen maaseudulta, Kaustisen Salonkylästä, lähtöisin. Isäni on maanviljelijä ja asuu sukutilaa, jossa vierailen säännöllisesti. Itse olen kuitenkin käynyt koulut ja asunut valtaosan elämästäni kaupungeissa – Kokkolassa ja Joensuussa, ja muutaman vuoden myös Turussa. Mutta maaseutu on itselleni tärkeä sekä juurieni, että työn kautta. Olen identifioitunut vahvasti maaseutututkijaksi, pohtii Kattilakoski.

Maaseudun uudenlainen momentum?

Maaseudusta on monia mielikuvia ja käsityksiä. Niistä osa on tilastoharhaa. Mari Kattilakoski on kuullut esimerkiksi usein puhuttavan autioituvasta maaseudusta

En tiedä tutkijana yhtään autioitunutta kylää. Vaikka maaseudulla väki monin paikoin vähenee, ei maaseutu tyhjene. Maaseudulle on aina myös paluu- ja tulomuuttoa ja ihmisten monipaikkainen elämäntapa tuo maaseudulle paljon ns. ”näkymätöntä väestöä”, mikä ei näy tilastoissa.

Korona-aikana maaseutupuhe on saanut uusia sävyjä. Maaseutu näyttäisi herättävän kasvavaa kiinnostusta.  Tähän Kattilakoski näkee syynä esimerkiksi sen, että lisääntyneiden etätyömahdollisuuksien myötä ihmisiä on muuttanut uudella tavoin maaseutualueille, ja muuttajat jakavat myös kokemuksiaan maallemuutosta ja maalla asumisesta aktiivisesti mediassa. Monikanavainen media myös  mahdollistaa maaseudun aktiivisemman näkyvyyden ja moniäänisemmän maaseutukeskustelun. 

-Ihmiset myös liikkuvat paljon luonnossa, ja tätäkin kautta maaseudun arvostus nousee esiin. Maaseudulla on käsillä kenties uudenlainen momentum, toteaa Mari Kattilakoski.

Tutkittua tietoa ja hyvinvointi-indikaattoreiden ravistelua

Tutkimuksella on tärkeä rooli yhteiskuntien kehittämisessä. Maaseutua koskevaa tutkimustietoa tarvitaan niin poliittisen päätöksenteon, kuin maaseudun kehittämistyön tietopohjaksi. Tutkittu tieto on myös itsessään tärkeää, sivistyksen ja tiedon näkökulmasta.

Maaseutututkimus on monitieteistä ja laajaa. Tällä hetkellä esimerkiksi kestävään kehitykseen kytkeytyvät kysymykset ovat ajankohtaisia maaseutututkimuksen kentällä. Katseet ovat suuntautuneet mm.  sosiaalisen kestävyyden teemoihin ja ruokajärjestelmän murrokseen, valottaa Kattilakoski tämän hetkistä maaseutututkimuksen kenttää.

Kattilakoski toteaa, että vallitsevat hyvinvoinnin indikaattorit mittaavat usein epäsuorasti hyvinvointia, ja jopa ohi sen mitä yritetään mitata. Hyvinvointi-indikaattorit mittaavat usein ennemminkin pahoinvointia, palvelujen käyttöastetta tai taloudellista tuotantoa. 

Mielestäni indikaattoreita tulisi kehittää niin, että ne mittaavat enemmän laadullisia tekijöijä, sekä koettua hyvinvointia ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Käynnissä olevan KestäväMaaseutu -tutkimushankkeen alustavat havainnot nostavat kiinnostavasti esiin erityisesti yhteisöllisyyden, mutta myös luontosuhteen sekä vastuulliseksi ja merkitykselliseksi koetun toiminnan vahvat yhteydet hyväksi koettuun elämään. 

Paikallisten palvelujen kehittämistä asukkaita kuunnellen

Maailma muuttuu ja maaseudut sen mukana. Kestävän tulevaisuuden näkökulmasta on keskeistä palvelujen turvaaminen ja uusien palveluntuottamistapojen kehittäminen. Kattilakosken mielestä maaseudun asukkaita tulisi myös kuunnella herkällä korvalla, mitkä palvelut ovat sellaisia että niiden tulisi arjen sujuvuuden ja turvan näkökulmasta säilyä lähellä.

Omien tutkimushavaintojeni pohjalta erityisesti lähikoulujen säilyminen ja liikennepalvelujen kehittäminen ovat kriittisiä kysymyksiä. Myös tiestön kunto ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat elinehto niin saavutettavuuden ja liikkumisen kuin arjen turvan ja elinkeinojen näkökulmasta. Mitä todennäköisimmin monipaikkaisen elämäntavan ja paikkariippumattoman työn merkitys tulee yhteiskunnassa kasvamaan ja tämä on huomioida maaseudun kehittämisessä.

Mari Kattilakosken julkaisuja ja projekteja