Paltamon metsätapahtuma: Kaikilla on oikeus puhua metsästä

Ympäristö, Uutinen
MTK-Kainuun Markku Karjalainen (vas.) ja Omavaraopiston Lasse Nord tuumailivat hakatun puun ikää vuosirenkaista Paltamon tapahtuman metsäkierroksella.

Keskustelu metsästä kävi vilkkaana mutta rauhallisin äänenpainoin Kainuun Opistolla Paltamossa syksyisen ruskapäivän kunniaksi. Joukko metsänomistajia, metsäalan edustajia ja muita metsästä ja luonnosta kiinnostuneita kokoontui lokakuun aluksi miettimään, onko ajoittain kiivaanakin käyvästä väittelystä mahdollista päästä kohti metsäsopua – tai ainakin keskustelua.

Kansalaisen metsäkoulu – Metsäläisen kansakoulu korosti päivän päätteeksi yhteenvedoissa ennen kaikkea tutkimustiedon tärkeyttä sekä avoimuutta.

Tapahtumaa järjestänyt koordinaattori Satu Heimo Vapaan sivistystyön yhdistyksestä nosti keskustelun lisäksi olennaisina kolme muutakin k-sanaa: kuulemista, kertomista sekä katsomista – kohti tulevaisuutta.

”Metsäkeskustelu on ajoittain tulehtunutta, eikä ihan heti päästä varmastikaan yksimielisyyteen siitä, mitä metsälle pitää tehdä ja minkälainen metsä meillä pitäisi olla vaikkapa vuonna 2035. Tärkeintä onkin pyrkiä edistämään keskustelua”, totesi Heimo.

Maaseudun Sivistysliiton kehittämispäällikkö ja ympäristötiimin vetäjä Timo Reko kokeili vesurilla jäätä ja pamautti ilmoille heiton metsärauhan saavuttamiseksi.

”Mitä jos sovittaisiin, että 25 prosenttia metsistä pistetään luonnonsuojeluun ja loput muuhun käyttöön?”

Metsällä on suomalaisille sekä aineellista että henkistä merkitystä.

Metsä on tärkein ympäristö

Metsän herättämien tunteiden ja mielipiteiden moninaisuus ei ole ihme, sillä metsä linkittyy vahvasti kansalliseen identiteettiimme, kansantalouteemme ja koko yhteiskuntaan. Vastaava metsäkulttuuriasiantuntija Reetta Karhunkorva Suomen Metsämuseo Lustosta toteaa, että metsä on suomalaisille tärkein luonnonvara ja luonnonympäristö.

”Maamme pinta-alasta on suurin osa metsän peitossa, ja näin on ollut aina. Suomalaista elintasoa on saatu kohotettua nimenomaan metsien avulla 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta lähtien.”

Karhunkorva tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta metsänomistajien metsäsuhteesta, ja hän on syvähaastatellut puolensataa metsänomistajaa eri puolilta maata.

”Metsäomistajuus on yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti rakentunutta, erityislaatuista omistajuutta. Eli se eroaa monesta muusta omistamisen lajista. Metsä nähdään yleisesti kansallisen vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä.”

Paltamon metsäisen päivän 1.10.2021 ohjelmaan kuului aamun kävelykierros lähimaastoissa.

Rakas ja merkityksellinen metsä

Samaan aikaan aineellisen hyötyjen kanssa metsällä on tärkeitä henkisiä merkityksiä.

”Metsä on suomalaisille henkilökohtaisesti rakas ja merkityksellinen paikka, joka herättää muistoja ja tunteita”, Karhunkorva sanoo.

Näin ollen esimerkiksi kysymys avohakkuista on monimutkainen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kysymys. Monimutkaisuutta lisää huoli maailmanlaajuisista ympäristöongelmista. Tämä kaikki aiheuttaa eri mielipideryhmien lisäksi ristiriitaa jopa yksittäisissä ihmisissä: mikä ylipäätään on metsää, keitä tai mitä varten metsät ovat olemassa, kuka niitä saa käyttää ja mihin tarkoitukseen.

Karhunkorvan mukaan nykyään on selkeästi havaittavissa myös tarvetta määritellä luontosuhde uudelleen.

”Luonnon itsearvoisuus on yleistymässä ihmisten ajattelussa.”

Karhunkorva viittaa myös maa- ja metsätaloustieteen tohtorin Anne Matilaisen väitöskirjatutkimuksen toteamukseen psykologisesta omistajuudesta. Tuo tunne ilmenee muidenkin kuin varsinaisten metsänomistajien ajatuksissa.

”Se on tunnetta siitä, että jokin on minun ja kuuluu minulle. Metsään liittyy psykologista omistajuuden tunnetta, vaikkei itse metsää omistaisikaan.”

Metsätilojen keskikoko on tätä nykyä 48 hehtaaria. Suuntaus käy sekä suuriin että pieniin tiloihin.

Erilaisia metsänomistajia

Suomessa on kaikkiaan yli 600 000 metsänomistajaa, ja heidän keski-ikänsä on nykyisellään 62 vuotta. Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Paula Hornen mukaan metsänomistajat voitiin vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa jaotella viiteen ryhmään: monitavoitteisiin, virkistyskäyttäjiin, metsässä tekeviin, turvaa ja tuloja korostaviin sekä epätietoisiin.

Monitavoitteisilla korostuvat muun muassa metsän taloudelliset hyödyt ja virkistyskäyttäjillä puolestaan aineettomat näkökohdat, kuten luonnon ja maiseman suojelu. Metsässä tekevät puuhailevat ja ulkoilevat. Turvaa ja tuloja hakevat korostavat rahallista merkitystä. Epätietoisilla ei sen sijaan ole metsälle mitään erityisiä tavoitteita.

Hornen mukaan metsänomistajilla on hyvä ymmärrys metsän tuottamista hyödyistä koko yhteiskunnalle, ja tutkimusvastauksissa korostui ennen kaikkea puuntuotanto. Tämä päti Hornen mukaan kaikkiin viiteen omistajaryhmään, eli vanha slogan, Suomi elää metsästä, pitää ihmisten mielessä pintansa.

”Myös muita hyötyjä tunnistettiin. Esimerkiksi hiilensidonnan tärkeys korostui kaikissa ryhmissä.”

MTK-Kainuun kenttäpäällikkö Markku Karjalainen (edessä) ja MHY-Kainuun metsäneuvoja Markku Lesonen (vas.) opastivat metsätapahtuman osanottajia metsäkierroksella.

Metsä, luonnon monimuotoisuuden kehto

Paltamon metsätapahtuma 1.10.2021 alkoi aamusta erityyppisiin metsiin tutustumisella. Aivan Kainuun opiston lähimaastoista löytyi niin järeätä vanhaa metsää kuin hakkuualuekin sekä kasvavia ja harvennusta odottavia aloja.

Metsäkeskustelua käytiin Karhunkorven ja Hornen alustusten pohjalta pienryhmissä. Vastapainoa keski-ikäisten metsien miesten kannanotoille toi kommenttipuheenvuorossaan Elsa Lankinen Suomen luonnonsuojeluliitosta Kajaanista. Hän nosti esille suomalaisten ikiaikaisen metsäkunnioituksen sekä erityisesti metsien monimuotoisuuden turvaamisen.

”Metsät ovat Suomen luonnon monimuotoisuuden kehto.”

Kainuun opiston maisemissa Paltamon Mieslahdessa on monentyyppistä metsää.

Kenellä on oikeus puhua metsästä?

Melko tuoreena metsänomistajana tilaisuuteen osallistunut Katri Pekkala Sotkamosta kertoi tilaisuuden herättäneen hänessä tukun kysymyksiä.

”Tässä tuli hyvin esiin se, miten metsästä voi keskustella, kenellä on oikeus puhua metsäasioista, kenellä on oikeus tulkita tutkimustietoa ja kertoa mitä metsälle saa tehdä ja kuka tätä kaikkea määrittää.”

Pekkala tunnusti, että hänessä asuu sekä luonnonsuojelija että metsien taloudellinen hyötykäyttäjä. Hän siis vahvisti Reetta Karhunkorven lausuman, että metsäasioiden moninaisuus aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia jopa yksittäisissä ihmisissä.

Metsänomistajaksi Pekkala päätyi vähän sattumalta vuonna 2008, kun osti pienen rintamamiestalon, joka yhteyteen kuului muutama kymmenen hehtaaria metsää. Vuosien varrella hän on itsekin törmännyt ennakkoluuloihin omasta metsänomistajuudestaan, ja yksistään siksi että sattuu olemaan nainen.

”Toivon että kaikille annetaan mahdollisuus omistaa metsää ja myös puhua metsästä.”

Lisää yhteistä metsäkeskustelua

Vapaan sivistystyön Satu Heimo toivoo jatkossa samojen pöytien ääreen metsänomistajien ja luonnonsuojelijoiden lisäksi myös metsää ostavien sijoitusyhtiöiden, teollisuuden sekä poliittisten puolueiden edustajia.

”Toivoisi, että tutkimustietoa ei käytettäisi toisia vastaan, vaan voisimme hypätä oman aseman puolustamisesta pois ja näkisimme, että meillä on yhteinen tavoite: se että meillä on hyvin voivat ja monimuotoiset metsät jatkossakin. Tai että meillä on ylipäätään metsää tuleville sukupolville.”

Yksityiset omistavat 60 prosenttia Suomen metsäalasta, ja heidän myymänsä puu kattaa teollisuuden puuntarpeesta 80 prosenttia.

KOSI-työpajojen jatkumoa

Kansalaisen metsäkoulu – Metsäläisen kansakoulu -päivän järjestivät yhdessä Sivistystyön Vapaus ja vastuu -ohjelma, Maaseudun Sivistysliitto, Opintokeskus Sivis ja Kainuun opisto.

Paltamon tapahtuma osa valtakunnallista KOSI-työpajojen (Konsensuskonferenssi sivistyksen tulevaisuuden tiekartasta) sarjaa. Työpajat perustuvat tutkimustiedon hyödyntämiseen sekä vuoropuheluun, ja niillä pyritään edistämään keskustelua paikallisesti tärkeistä teemoista. Hanketta tukee Alfred Kordelinin säätiö.

Työpajojen paikkakuntia ovat Paltamon ohella Ilmajoki, Kokkola, Maarianhamina ja Orivesi ja teemoina ovat metsän lisäksi väestökehitys, tulevaisuuden työ, kotoutuminen sekä kansalaisyhteiskunta ja demokratia.